Yksi elämä

[Eläjä]

Kertokaapa minulle tyhmälle, miksi ihmiset jotka kärkkäästi puolustelevat yleensä itsekkäitä tekojaan, käyttävät sanontaa ""meillä on vain yksi elämä, joten se pitää elää täysillä""?

Miksi ajatella tuota minä-minä kantilta ja mennä porhaltaa elämäänsä eteenpäin välttämättä välittämättä siitä, että siinä matkalla satuttaa muita?

Yleensä pettäjät puolustelevat tekojaan näin, tai sitten ne kanssapettäjät. Halutaan kaikki ja heti, seuraamuksista välittämättä?

Miksi ei ajatella, että koska meillä on vain tämä yksi elämä, niin haluan elää sen satuttamatta kanssaihmisiäni? Onko se liian tylsää?

 

[Viikari]

Wake up!

Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut saavat suurta tyydytystä siitä, että kanssaihmiset voivat hyvin ja kaikilla on kivaa. Toisille taas se omaan napaan tuijottaminen on number 1 asia elämässä.

Itsekkyyden käyrä on ikävä kyllä nousussa. Olen kannssaihmisiäni järkyttänyt sanomalla, että suomi tarvitsisi taas yhden sodan, jotta ihmiset taas tajuaisivat auttaa toisiaan, mutta mielestäni se pitää paikkansa. Kaikki otetaan liian itsestään selvyytenä.

 

[Satu]

Minä taas ajattelen siten, että jos aina yrittää olla loukkaamatta muita ja tehdä muita onnelliseksi, unohtaa siinä oman hyvänolonsa ja onnellisuutensa. Sitten lopulta se toiselle hyvän tekeminen kääntyykin päälaelleen ja hyväntekijästä tulee nariseva marttyyri, joka kaikissa käänteissään saa muille hankalan olon luopumalla omasta onnestaan. Ei ole mukava kuulla toisen sanovan, että sinun parastasihan minä vain ajattelen, kun kuitenkaan kukaan muu ei voi minun parastani tietää kuin minä itse.

Kun minä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, on minun huomattavasti paljon helpompi olla hyvänä myös läheisilleni ilman että odottaisin vastapalveluksia tai kiitosta teoistani. Eikä kenenkään tarvitse kärsiä syyllisyydestä sen takia, että olisin luopunut jostain ollessani hyvä muille.

Mutta minäpä olenkin itsekäs paskiainen, joka pitää ensin eniten itsestään ja sitten vasta muista.

 

[Viikari]

Kaikella on rajansa ja sen rajan etsimiseen voi käyttää sitä paljon mainostettua maalaisjärkeä, joka on myös katoava ominaisuus.

Kun itse huomioin muita saan muilta takaisin huomiota. Toki on yksilöitä, jotka ovat ottavat kyllä mielellään vastaan palveluksia, mutta heiltä ei kiitosta tai vastapalveluksia heru takaisin. Vähin äänin jätän nämä henkilöt oman onnensa nojaan.

 

[Siittäjä]

No, näistä syistä:
1-asun oman ruumiin sisällä, jota ohjaa aivoni ja haluni (joitain biologista mekanisimia käyttäen). Minun oma hyvinvointini ja toimeentuloni on itseni kannalta loppukädessä tärkeintä, joo ehkä lapseni menisi edelle, jos kyseessä olisi kuoleman vaara
2-täällä eleteen vain kerran, parempi tehdä kuten tuntee, ettei joudu katumaan
3-jos kieltää pitkään tunteensa ja halunsa satuttaa taatusti myös toista, koska se heijastuu omaan käytökseen. Tietenkin raja menee jossain mitä voi ja saa tehdä, mutta tähän on lainsäädäntö olemassa

 

[mies]

Minä olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. ""Mnulla on vain yksi elämä"" ja ""heitän elämääni hukkaan"" ovat puolisolle ääneen sanottuna uhkauksia. Tietysti voi elämäntilanne olla niin kamala, että elämä menee hukkaan. Mutta minusta nämä sanonnat ovat ottaneet käyttöönsä ihmiset, jotka haluavat enemmän ja omista lähtökohdistaan. Sitä sanotaan itsekkyydeksi ja sille on aina suhteelliset lähtökohdat.
Mielestäni nuo sanat sopivat paremmin viisivuotiaalle.

 

[voi elämä]

Ne yhden elämän ihmiset on varmaan niitä tuhkamunia ja mahoja. Normaalilla ihmisellä on kyky jatkaa elämää, jopa syömättä jälkeläistensä eväitä.

 

[juuso]

miksi välittää itsekkäistä ihmisistä. mulla on vain yksi elämä ja omasta näkökulmastani itsekkäät ihmiset ei siihen mukaan sovi.

 

[Nainen isolla N:llä]

On myös muita sanontoja:

Tee toiselle niin kun soisit ittelles tehtävän. Edestäs löydät mitä taakses jätät ja sitten viimosena on turha itkeä jos paskat on housussa...)

Se että ihmisellä on vain yksi elämä on totta ja kyllä se on elettävä niin, että ei tarvi vanhana katua, että jäi elämättä. Konstit vaan on monet ja tavat kanssa.
Mitä pettämiseen tulee, niin ryötti, siinä tarvitaan aina kaksi ihmistä. Ongelmahan on se tänä päivänä, että ihmiset ei ossaa puhua toisilleen asioista. Se kissan heitto pöydälle on osoittautunut samperin vaikeaksi.
Ite se oma onni on rakennettava niistä simputin pienistä onnen hiukkasista ja se elämä löytyy arkipäivästäkin.

Tietenkin romantikkona välillä haluaisi omalta ukoltaankin semmosta sävväytystä ja puhtia ja kyllähän sitä tulloo aina välillä säväytetyksi tavalla tai toisella....)

Tässä on miehelle perusohje; opetelkaa puhumaan ja pussaamaan. Ei mikkään tunnu niin makialle kun se, että meikä kiukkuaa ja polkee melkein tasajalkaa, isäntä kappaa sylliin ja kutittaa sanoen, että mikä se meitin äitiä riepoo...ei siihen yksinkertaisesti voi muuta kun alkaa nauramaan ja yleensä se syy on ihan mussa itessä kun tuntuu että kaikki mättää, että tämmösiä mietteitä nyt...))

 

[Viikari]

""1-asun oman ruumiin sisällä, jota ohjaa aivoni ja haluni (joitain biologista mekanisimia käyttäen). Minun oma hyvinvointini ja toimeentuloni on itseni kannalta loppukädessä tärkeintä, joo ehkä lapseni menisi edelle, jos kyseessä olisi kuoleman vaara""

Eikö oma hyvinvointisi ja toimeentulosi ole muista kuin itsestäsi kiinni? Minun hyvinvointini varsinkin henkinen on hyvinkin paljon myös muiden hyvinnvoinnista kiinni. ps tätä kutsutaan myös empatiaksi

""2-täällä eleteen vain kerran, parempi tehdä kuten tuntee, ettei joudu katumaan.""

Kuten tuntee. Hah elät siis kuin kauniiden ja rohkeiden näyttelijät konsanaan. Onko tullut mieleen, että esim. puolet rationaalista ajattelua ja puolet tunnetta olis hyvä yhdistelmä.

""3-jos kieltää pitkään tunteensa ja halunsa satuttaa taatusti myös toista, koska se heijastuu omaan käytökseen. Tietenkin raja menee jossain mitä voi ja saa tehdä, mutta tähän on lainsäädäntö olemassa""

Tunnetko itseäsi ollenkaan? Itse tunnen itseni jo aika hyvin. Tiedän mitä haluan. Tiedän miltä mikäkin tuntuu. Eivät haluni noin vain muutu. Kun valitsen kumppaniani niin kerroin haluista ja tunteistani.

Tunteet saattavat heikentyä tai vahvistua, mutta eivät ole kadonneet. Ja jos katoavat ja muuttuvat niin kerron asiasta kumppanilleni ja pohdin mikä minussa tämän muutoksen on aiheuttanut. Onko se pysyvä vaihtuvat kaipaanko jotain ja mikä minussa on vikana jos en enää ole se ""vanha"" oma itseni.