Yks kotiäiti aina leuhkii kun sen mies hoitaa lapsen kaikki illat

Eli heillä on sopimus, että mies hoitaa lapsen illat ja viikonloput, kun äiti on kerran kotona päivät. Ei siinä mitään, kyllä meilläkin mies kovasti vapaa-aikansa lasten parissa vietttää mut se mikä musta tässä on outoa niin kun nyt viime viikolla kävin tämän kaverin luona pari kertaa niin hän tosiaan lopetti lapsen hoidon täysin miehen tullessa kotiin.

Eli lapsi itki äitiä ja pyrki tämän syliin niin äiti ei huomioinut lasta mitenkään, kun se oli kerran miehen hommia siihen aikaan.

Musta oli niin julma katsoa tota touhua. Lapsen loukatessa äiti ei reagoi mitenkään. Miten oma äiti voi olla noin kylmä? Toisaata ajattelin et jos hän esittää mulle, että hänen mies tosiaan hoitaa lasta täysin kotona ollessaan mutta silti. Itse en kyllä esittäis kenellekään mitään lapsen kustannuksella.

Kamalaa lasta kohtaan kyllä tuo käytös. Äiti kohteli sitä kuin ilmaa. Lapsi siis 2-vuotias.

 

Lähipiirissä on vastaava tapaus, sillä erotuksella että lapsia on kaksi.

Kun mies tulee töistä, alkaa äidin vapaa-aika. Ei tee mitään, kun mies on kotona. Mies tekee ruokaa, koska vaimo ei "ehdi" sitä tekemään päivällä. Mies hoitaa lapset, antaa iltapalat, laittaa nukkumaan, yms. Viikonloput mies hoitaa lapsia ja kotia. Eli miehellä ei ole lainkaan vapaa-aikaa, naisella sitä on joka arki-ilta ja kaikki viikonloput. Nainen ravaa kaupungilla ja jumpassa ja ties missä.

Tekisi mieli sääliä sitä miestä, mutta itsepä se on sinne tossun alle halunnut, ja taitaa siellä viihtyä.

 

Äiti kokee lapsen hoidon olevan TYÖTÄ, josta ottaa sitten vapaata. Surullista.

 

Oletko käynyt meillä Tai no juu, mä en kohtele lapsia kuin ilmaa silloinkaan kun mies on kotona, mutta tän raskauden aikana on pienin hyvin oppinut valittamaan isälleen. Mä saan arjet kuunnella ja tosiaankaan en jaksaisi viikonloppuna, joten monesti jos lapsi tuleekin mulle kaipailemaan niin käsken isän paijattavaksi.

 

Sairasta. Ei vanhemmuus ole mikään työsuhde.

 

Lähipiirissä on vastaava tapaus, sillä erotuksella että lapsia on kaksi.

Kun mies tulee töistä, alkaa äidin vapaa-aika. Ei tee mitään, kun mies on kotona. Mies tekee ruokaa, koska vaimo ei "ehdi" sitä tekemään. Mies hoitaa lapset, antaa iltapalat, laittaa nukkumaan, yms. Viikonloput mies hoitaa lapsia ja kotia. Eli miehellä ei ole lainkaan vapaa-aikaa, naisella sitä on joka arki-ilta ja kaikki viikonloput.

Tekisi mieli sääliä sitä miestä, mutta itsepä se on sinne tossun alle halunnut, ja taitaa siellä viihtyä.

Juu, kyllä mäkin tota miestä ajattelin, et kauan mahtaa jaksaa, ilman mitään lomia. Mutta hän on aikuinen ja valintansa tehnyt. Lähinnä lasta säälin tai ihmettelen äidin ja lapsen suhdetta. En osais olla huomioimatta omaa lasta vaikka miten olis miehen vuoro hoitaa... Tosin ei meillä kyllä vuoroja jaellakaan vaan yhdessä hoidetaan. Mutta että lapsi loukkaa ja itkee lohtua niin äiti kääntää selän kun ei ole hänen vuoro hoitaa.

 

Lähipiirissä on vastaava tapaus, sillä erotuksella että lapsia on kaksi.

Kun mies tulee töistä, alkaa äidin vapaa-aika. Ei tee mitään, kun mies on kotona. Mies tekee ruokaa, koska vaimo ei "ehdi" sitä tekemään. Mies hoitaa lapset, antaa iltapalat, laittaa nukkumaan, yms. Viikonloput mies hoitaa lapsia ja kotia. Eli miehellä ei ole lainkaan vapaa-aikaa, naisella sitä on joka arki-ilta ja kaikki viikonloput.

Tekisi mieli sääliä sitä miestä, mutta itsepä se on sinne tossun alle halunnut, ja taitaa siellä viihtyä.

Juu, kyllä mäkin tota miestä ajattelin, et kauan mahtaa jaksaa, ilman mitään lomia. Mutta hän on aikuinen ja valintansa tehnyt. Lähinnä lasta säälin tai ihmettelen äidin ja lapsen suhdetta. En osais olla huomioimatta omaa lasta vaikka miten olis miehen vuoro hoitaa... Tosin ei meillä kyllä vuoroja jaellakaan vaan yhdessä hoidetaan. Mutta että lapsi loukkaa ja itkee lohtua niin äiti kääntää selän kun ei ole hänen vuoro hoitaa.

 

Lähipiirissä on vastaava tapaus, sillä erotuksella että lapsia on kaksi.

Kun mies tulee töistä, alkaa äidin vapaa-aika. Ei tee mitään, kun mies on kotona. Mies tekee ruokaa, koska vaimo ei "ehdi" sitä tekemään. Mies hoitaa lapset, antaa iltapalat, laittaa nukkumaan, yms. Viikonloput mies hoitaa lapsia ja kotia. Eli miehellä ei ole lainkaan vapaa-aikaa, naisella sitä on joka arki-ilta ja kaikki viikonloput.

Tekisi mieli sääliä sitä miestä, mutta itsepä se on sinne tossun alle halunnut, ja taitaa siellä viihtyä.

Juu, kyllä mäkin tota miestä ajattelin, et kauan mahtaa jaksaa, ilman mitään lomia. Mutta hän on aikuinen ja valintansa tehnyt. Lähinnä lasta säälin tai ihmettelen äidin ja lapsen suhdetta. En osais olla huomioimatta omaa lasta vaikka miten olis miehen vuoro hoitaa... Tosin ei meillä kyllä vuoroja jaellakaan vaan yhdessä hoidetaan. Mutta että lapsi loukkaa ja itkee lohtua niin äiti kääntää selän kun ei ole hänen vuoro hoitaa.

 

Äiti kokee lapsen hoidon olevan TYÖTÄ, josta ottaa sitten vapaata. Surullista.

Mä en sanoisi lapsen hoidon olevan työtä, mutta on sekin joskus sellaista, josta haluaa vapaata. Työstä olet vapaalla aina työajan ulkopuolella ja siitä on lomatkin, mutta lasten kanssa olet 24/7, jos et itse tosiaan välillä lähde kotoa pois. Jos on esim kitinää kuunnellut 5 pv, niin on ihanan vapauttavaa, antaa viikonloppuna isän hoitaa ne kitinät.

 

Lähipiirissä on vastaava tapaus, sillä erotuksella että lapsia on kaksi.

Kun mies tulee töistä, alkaa äidin vapaa-aika. Ei tee mitään, kun mies on kotona. Mies tekee ruokaa, koska vaimo ei "ehdi" sitä tekemään. Mies hoitaa lapset, antaa iltapalat, laittaa nukkumaan, yms. Viikonloput mies hoitaa lapsia ja kotia. Eli miehellä ei ole lainkaan vapaa-aikaa, naisella sitä on joka arki-ilta ja kaikki viikonloput.

Tekisi mieli sääliä sitä miestä, mutta itsepä se on sinne tossun alle halunnut, ja taitaa siellä viihtyä.

Juu, kyllä mäkin tota miestä ajattelin, et kauan mahtaa jaksaa, ilman mitään lomia. Mutta hän on aikuinen ja valintansa tehnyt. Lähinnä lasta säälin tai ihmettelen äidin ja lapsen suhdetta. En osais olla huomioimatta omaa lasta vaikka miten olis miehen vuoro hoitaa... Tosin ei meillä kyllä vuoroja jaellakaan vaan yhdessä hoidetaan. Mutta että lapsi loukkaa ja itkee lohtua niin äiti kääntää selän kun ei ole hänen vuoro hoitaa.

 

Oletko käynyt meillä Tai no juu, mä en kohtele lapsia kuin ilmaa silloinkaan kun mies on kotona, mutta tän raskauden aikana on pienin hyvin oppinut valittamaan isälleen. Mä saan arjet kuunnella ja tosiaankaan en jaksaisi viikonloppuna, joten monesti jos lapsi tuleekin mulle kaipailemaan niin käsken isän paijattavaksi.

En nyt ihan tarkoittanut tota kuitenkaan, mut jos haluat asian noin nähdä niin okei.
Olenhan mäkin sairastanut ja ollut väsynyt ja mitä vaan ja silloin on hienoa että on se toinenkin vanhempi mukana siinä arjessa. Mut en mä kohtele lastani kuin ilmaa joka arkipäivä klo 16 jälkeen.

 

Äiti joutuu aina hoitamaan, mutta kun mies sen tekee, säälitään. Aika jännä asenne vieläkin näin 2000-luvulla.

 

Varmaan niitä perheitä joissa lapsi on tehty vain toisen toiveesta/vaatimuksesta. Ja tuo sitten lopputulos...

 

Äiti joutuu aina hoitamaan, mutta kun mies sen tekee, säälitään. Aika jännä asenne vieläkin näin 2000-luvulla.

Yhdessä ainakin meillä.

 

Äiti joutuu aina hoitamaan, mutta kun mies sen tekee, säälitään. Aika jännä asenne vieläkin näin 2000-luvulla.

Kannattaisko opetella lukemaan?
Sitäpaitsi jos joku isä kohtelee lastaan samalla tavalla, eli lapsi loukkaa ja itkee ja isä vaan kylmästi kääntää selkänsä niin ei sekään musta normaalia ole. Jännä asenne sulla tosiaan vielä 2000-luvulla.

 

Oletko käynyt meillä Tai no juu, mä en kohtele lapsia kuin ilmaa silloinkaan kun mies on kotona, mutta tän raskauden aikana on pienin hyvin oppinut valittamaan isälleen. Mä saan arjet kuunnella ja tosiaankaan en jaksaisi viikonloppuna, joten monesti jos lapsi tuleekin mulle kaipailemaan niin käsken isän paijattavaksi.

En nyt ihan tarkoittanut tota kuitenkaan, mut jos haluat asian noin nähdä niin okei.
Olenhan mäkin sairastanut ja ollut väsynyt ja mitä vaan ja silloin on hienoa että on se toinenkin vanhempi mukana siinä arjessa. Mut en mä kohtele lastani kuin ilmaa joka arkipäivä klo 16 jälkeen.

Juu kyl mä huomasin eron meidän perheen ja kuvailemasi perheen eroon. Mutta tosiaankaan en tiedä minkä kuvan meillä käyvät vieraat saavat.

 

Juu, kyllä mäkin tota miestä ajattelin, et kauan mahtaa jaksaa, ilman mitään lomia. Mutta hän on aikuinen ja valintansa tehnyt. Lähinnä lasta säälin tai ihmettelen äidin ja lapsen suhdetta. En osais olla huomioimatta omaa lasta vaikka miten olis miehen vuoro hoitaa... Tosin ei meillä kyllä vuoroja jaellakaan vaan yhdessä hoidetaan. Mutta että lapsi loukkaa ja itkee lohtua niin äiti kääntää selän kun ei ole hänen vuoro hoitaa.[/quote]


Kyllähän yksinhuoltajatkin jaksaa.. Mut todella kylmää touhua äidin osalta, hänelle lapsi on pelkkä taakka. Aika ikävää.

 

Mulla oli tällainen kaveri joskus. Kun mies tuli kotiin, vaimo odotti eteisessä takki päällä valmiina lähtemään shoppailemaan, harrastuksiin jne. Koin jossain vaiheessa, että olemme aivan liian erilaisia ja ajauduimme erillemme Itse olen lasten kanssa käytännössä 24/7.

 

Äiti kokee lapsen hoidon olevan TYÖTÄ, josta ottaa sitten vapaata. Surullista.

Mä en sanoisi lapsen hoidon olevan työtä, mutta on sekin joskus sellaista, josta haluaa vapaata. Työstä olet vapaalla aina työajan ulkopuolella ja siitä on lomatkin, mutta lasten kanssa olet 24/7, jos et itse tosiaan välillä lähde kotoa pois. Jos on esim kitinää kuunnellut 5 pv, niin on ihanan vapauttavaa, antaa viikonloppuna isän hoitaa ne kitinät.

ne on sun lapsia. sä olet itse ne halunnut tehdä. ne ei ole sun työtä. niistä ei KUULU saada vapaata. toki lapsivapaata aikaa jokainen haluaa joskus, mutta sairasta että joku ajattelee niin että tarvii viikonloput vapaaks kun on kerran ollut lasten kanssa viikon. huh huh.

 

ne on sun lapsia. sä olet itse ne halunnut tehdä. ne ei ole sun työtä. niistä ei KUULU saada vapaata. toki lapsivapaata aikaa jokainen haluaa joskus, mutta sairasta että joku ajattelee niin että tarvii viikonloput vapaaks kun on kerran ollut lasten kanssa viikon. huh huh.

Mä oon kyl viikonloputkin lasteni kanssa, vaikka tosiaankin olen järin onnellinen, että kuopus on ihastunut isäänsä ja isän syli kelpaa lohdutukseksi. Ja tosiaankin monesti pyydän, että mene isällesi kitisemään.

Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että vaikka lapset on rakkaudella saatuja ja haluttuja, silti jos heidän kanssaan on 24/7, heistä tarvitsee lomaa jaksaakseen heitä paremmin, kun saa välillä lomaa heistä. Tarkoitan nimenomaan näitä pieniä, jotka eivät käy kouluissa eikä kerhoissa, vaan ovat kokoajan vuodesta toiseen vierellä.

 

No onhan se ukko ehtinyt koko päivän vetelehtiä siellä työpaikallaan, joten eikös olisi sitten kotiin tultua aika alkaa tehdäkin jotain?

 

Todella surullista Mä ymmärrän hyvin kyllä sen, että se kuuluisa oma aika on tarpeen jokaiselle vanhemmalle, mutta pieni lapsi ei käsitä, että vanhemman "työaika" on nyt ohi ja "vapaa-aika" alkanut. Uskomattoman kylmää ja häikäilemätöntä ohittaa lapsen hätä

Tuli tästä mieleen...Mä tiedän yhden perheen, jossa laskeskellaan, kumpi vanhemmista on tehnyt enemmän kotihommia tai hoitanut lasta ja kumpi taas vähemmän. Mies saattaa esimerkiksi sanoa vaimolleen, että sun vuoros vaihtaa vaippa, mä tein sen viimeksi ja vaimo sitten on sitä mieltä, että hän vaihtoi viimeksi kaksi kertaa peräkkäin eli on oikeudenmukaista että mies vaihtaa myös tämän vaipan. Asiasta väännetään niin, että lopulta kumpikaan ei vaihda lapsen vaippaa :headwall: :headwall:

Meitä on tosiaan joka junaan...

 

Kamalaa, tiedän samanlaisen äidin, niin kylmä lastaan kohtaan että huh.

 

Tuli tästä mieleen...Mä tiedän yhden perheen, jossa laskeskellaan, kumpi vanhemmista on tehnyt enemmän kotihommia tai hoitanut lasta ja kumpi taas vähemmän. Mies saattaa esimerkiksi sanoa vaimolleen, että sun vuoros vaihtaa vaippa, mä tein sen viimeksi ja vaimo sitten on sitä mieltä, että hän vaihtoi viimeksi kaksi kertaa peräkkäin eli on oikeudenmukaista että mies vaihtaa myös tämän vaipan. Asiasta väännetään niin, että lopulta kumpikaan ei vaihda lapsen vaippaa :headwall: :headwall:

Meitä on tosiaan joka junaan...

Tunnetaankohan me sama perhe? Kuulostaa erittäin tutulta.

Siellä myös pidetään tarkkaa kirjaa siitä, kumpi kävi viimeeksi kaupassa, ja kumpi osti viimeeksi vessapaperia. Jos on miehen vuoro ostaa vessapaperia, niin nainen ei sitä osta, vaikka kävisi kaupassa kotimatkallaan. Mies sitten lähtee naisen kotiuduttua kauppaan ostamaan sitä vessapaperia.

Mä oon sitä mieltä, että elämästä, parisuhteesta ja vanhemmuudesta saa tehtyä ihan helvetin hankalaa jos oikein yrittää :headwall:

 

Lähipiirissä on vastaava tapaus, sillä erotuksella että lapsia on kaksi.

Kun mies tulee töistä, alkaa äidin vapaa-aika. Ei tee mitään, kun mies on kotona. Mies tekee ruokaa, koska vaimo ei "ehdi" sitä tekemään päivällä. Mies hoitaa lapset, antaa iltapalat, laittaa nukkumaan, yms. Viikonloput mies hoitaa lapsia ja kotia. Eli miehellä ei ole lainkaan vapaa-aikaa, naisella sitä on joka arki-ilta ja kaikki viikonloput. Nainen ravaa kaupungilla ja jumpassa ja ties missä.

Tekisi mieli sääliä sitä miestä, mutta itsepä se on sinne tossun alle halunnut, ja taitaa siellä viihtyä.

Tiedän samanlaisen ex-pariskunnan... minkäköhän takia erosi?