vierailija
Olen aina kokenut olevani läheinen lasteni kanssa, mutta nyt yhteys kahteen teinityttöön on hukassa.
En ole koskaan ollut mikään supertiukka vanhempi, mutta elämän perusraamit ovat mielestäni kohdallaan. Nyt kesälomalla on kuitenkin lähtenyt homma ihan lapasesta. Vanhemmalla tytöllä (16) on kesäduuni kesäsetelillä, puolikkaita päiviä silloin tällöin, ja käy toisinaan iltaisin salilla.
Nuoremmalla (13v) tytöllä in tulossa harrastusleiri elokuun alussa, muuten käy välillä jossain kavereiden kanssa, esim. kaupoilla tai yhtenä päivänä Lintsillä. Uni- ja ruokarytmit ihan mitä sattuu, päivät kuluvat ihan helposti yökkäri päällä somessa roikkuen.
Tuntuu pahalle, etten keksi sellaista yhteistä tekemistä, joka kiinnostaisi. Muistelen kaiholla, miten vielä pari vuotta sitten käytiin paljon uimassa, museoissa tmv. Nyt tuntuu, ettei edes puhuta.
Olemme menossa yhdessä mökille, kiva, että vielä sinne lähtevät.
Tiedän, että teinin kuuluukin ottaa etäisyyttä, mutta itseni on nyt vaikea käsitellä tätä. Jos teen omia juttujani teinien maatessa kotona, siitäkin tulee huono fiilis. Tilannetta ei helpota se, että miehen kanssa on vaikeaa.
Miten olette käsitelleet näitä tunteita teinin vanhempana?
En ole koskaan ollut mikään supertiukka vanhempi, mutta elämän perusraamit ovat mielestäni kohdallaan. Nyt kesälomalla on kuitenkin lähtenyt homma ihan lapasesta. Vanhemmalla tytöllä (16) on kesäduuni kesäsetelillä, puolikkaita päiviä silloin tällöin, ja käy toisinaan iltaisin salilla.
Nuoremmalla (13v) tytöllä in tulossa harrastusleiri elokuun alussa, muuten käy välillä jossain kavereiden kanssa, esim. kaupoilla tai yhtenä päivänä Lintsillä. Uni- ja ruokarytmit ihan mitä sattuu, päivät kuluvat ihan helposti yökkäri päällä somessa roikkuen.
Tuntuu pahalle, etten keksi sellaista yhteistä tekemistä, joka kiinnostaisi. Muistelen kaiholla, miten vielä pari vuotta sitten käytiin paljon uimassa, museoissa tmv. Nyt tuntuu, ettei edes puhuta.
Olemme menossa yhdessä mökille, kiva, että vielä sinne lähtevät.
Tiedän, että teinin kuuluukin ottaa etäisyyttä, mutta itseni on nyt vaikea käsitellä tätä. Jos teen omia juttujani teinien maatessa kotona, siitäkin tulee huono fiilis. Tilannetta ei helpota se, että miehen kanssa on vaikeaa.
Miten olette käsitelleet näitä tunteita teinin vanhempana?