A
Ahdistava tilanne
Vieras
Hei. Ero on niin raskas ja ahdistava. En haluaisi luopua yhteiselämästämme, mutta olen ilmeisesti jäänyt jonkinlaiseen tunnekoukkuun, enkä sitä yksin saa auki! Käyn terapiassa selvittämässä näitä sotkuja. Mieheni on seurusteluaikanamme pahoinpidellyt minut kerran ja avioliittomme aikana sanonut "jos kosket muhun sormellakaan, niin se on sun viimeinen teko". Hän oli umpihumalassa ja tuona iltana ajoi minut lapsemme kanssa yön selkään. Hän ei koe ajaneensa, jos ei fyysisesti viskaa minua pihalle, vaan sanoo " kerää kamasi ja häivy, painu #&%?$!* täältä, mikä siinä maksaa, sä lähdet nyt". Hän on ajanut mua pois raskaana ollessani ja lapsemme synnyttyä ainakin 10 kertaa vuoden aikana. Lapsemme on nyt reilut 9kk. Sitten hän syyllistää minua. Hän ei ole kuulemma minkäänlaisen luottamuksen arvoinen. Itse en myönnä tuollaista, sillä olin ylpeä hänestä ja meidän perheestä. Minussa on varmasti virheeni, mutta paha en ole, kuten hän! Hän käyttää henkistä väkivaltaa. Ajaa pois, pyytää anteeksi, katuu ja rakastaa, sitten vihaa jne. Muutimme pois joulukuussa, kun hän selkeästi sanoi, ettei ole hyvä elää kanssani. Aloin järjestelemään asioita ja kolmen päivän kuluttua hän itkee äidilleen, ettei halua erota ja on ikävä...
Olen sekaisin.
Menimme lastenvalvojan luo, joka tietämättä elämästämme sanoi, että hän suosittelee yhteishuoltajuutta ja että suurin osa pariskunnista päätyy siihen. Ja, että se on lapsenkin etu ja jos mulle sattuu jotain, niin hänellä ei ole huoltajaa. Mitä olisin voinut sanoa!? Itketti ja yritin kertoa mieheni käytöksestä ja sanoin, että haluaisin jutella jonkun kanssa. Mieheni tiuskaisi, että sullahan on se terapia, juttele siellä. Sanoi myös, että ennen hänellä oli asiat hyvin ja rahaa, mutta tavattuaan mut on kaikki mennyt päin #&%?$!*!! Ostimme talon, johon muutimme. Itse olen opiskelija. OLimme onnellisia. Kaikki on kääntynyt. Hän syyttää minua kaikesta. Taloutemme oli heikko ja hän teki liikaa töitä. Olin surullinen, yritin tukea häntä ja hoitaa tyttöstämme. Asuimme paikkakunnalla, josta en tuntenut ketään ja olin paljon yksin.
Mieheni ei hyväksynyt yksinhuoltajuuttani ja mielestäni se johtui varsinkin virkailijan puheista ja siitä, että hän kertoi mielipiteensä vahvasti ja vaikutti tukevan miestäni olemaan vastaan yksinhuoltajuuttani. EN IKINÄ VEISI LAPSELTAMME ISÄÄ, mutta pelkään tulevaisuuden ristiriitoja ja että hänellä on valtaa manipuloida minua ja elämääni tyttäremme kautta.
Onko minun hankala saada yksinhuoltajuutta oikeuden päätöksellä asioiden nojalla, joita teille tässä olen kertonut? Todistajia on.
Kiitos vastauksista paljon!
Olen sekaisin.
Menimme lastenvalvojan luo, joka tietämättä elämästämme sanoi, että hän suosittelee yhteishuoltajuutta ja että suurin osa pariskunnista päätyy siihen. Ja, että se on lapsenkin etu ja jos mulle sattuu jotain, niin hänellä ei ole huoltajaa. Mitä olisin voinut sanoa!? Itketti ja yritin kertoa mieheni käytöksestä ja sanoin, että haluaisin jutella jonkun kanssa. Mieheni tiuskaisi, että sullahan on se terapia, juttele siellä. Sanoi myös, että ennen hänellä oli asiat hyvin ja rahaa, mutta tavattuaan mut on kaikki mennyt päin #&%?$!*!! Ostimme talon, johon muutimme. Itse olen opiskelija. OLimme onnellisia. Kaikki on kääntynyt. Hän syyttää minua kaikesta. Taloutemme oli heikko ja hän teki liikaa töitä. Olin surullinen, yritin tukea häntä ja hoitaa tyttöstämme. Asuimme paikkakunnalla, josta en tuntenut ketään ja olin paljon yksin.
Mieheni ei hyväksynyt yksinhuoltajuuttani ja mielestäni se johtui varsinkin virkailijan puheista ja siitä, että hän kertoi mielipiteensä vahvasti ja vaikutti tukevan miestäni olemaan vastaan yksinhuoltajuuttani. EN IKINÄ VEISI LAPSELTAMME ISÄÄ, mutta pelkään tulevaisuuden ristiriitoja ja että hänellä on valtaa manipuloida minua ja elämääni tyttäremme kautta.
Onko minun hankala saada yksinhuoltajuutta oikeuden päätöksellä asioiden nojalla, joita teille tässä olen kertonut? Todistajia on.
Kiitos vastauksista paljon!
