Yhteiskunta sallii miesten huonon käytöksen

Mä oon varmaan jätkämäinen kun en ole kovin ahkera...

Mä jäin yöllä oikein miettimään näitä biologisia tekijöitä, kun miehet ovat naisia fyysisesti vahvempia, että miten se vaikuttaa. Kääntyykö se jossakin kohden väkivallaksi, jolla tallotaan yli naisen tukeminen myötä ja vastamäessä yhteisen hyvän vuoksi? Entä miten se miesten fyysinen voima näkyy imurin varressa ja yövalvomisina?

 

Niinhän se on, että maailma on miesten. Tasa-arvo on vain kaukainen haave.
Ei tarvitse kun vilkasta uutisia, katsoo sitä porukkaa joka tätä maailmaa ohjailee. Kaikki järjestäin valkosia keski-ikäsiä tai vanhoja ukkoja.

Vässykkämäiseen vain asian toteamiseen ei tarvitse kuitenkaan langeta, vaan voi kehitellä mielessään visioita ja ottaa askelia elämänsä muuttamiseksi ja tällä en tarkoita henkilöäsi vaan kirjoitustasi.

 

En ole huomannut. Mitä tarkotat?
Onko nainen "jätkämäinen", jos pitää housuja, ei ole suulas tai ahkera siivooja?
Entäs millainen on akkamainen mies?

Roolit ovat nimenomaan vain rooleja.
Se mitä naiset ja miehet on biologialtaan, on eri asia..

Nimenomaan rooleista on kysymys. Se, mitä naiset ovat tehneet kautta aikain (hoitaneet pesuetta), on nähtävä naisellisena roolina ja se mitä miehet ovat tehneet kautta aikain (sotinut, suojelllut perhettä, tuonut elannon eli ruoan) on nähtävä miehen roolina.

Se, miten kukin näkee naisen/miehen houkuttelevana riippuu perinteistä ja aivopesusta. Naisten lehdissä komeilee usein hormoneilla pumpattu, pitkäleukainen ja lihaksikas mies (joka voi hyvinkin olla homoseksuaali). Miesten lehdissä taas komeilee usein isotissinen blondi. Käytäntö on jotain ihan muuta kuin mitä nämä "aivopestyt ihanteet" ovat. Biologisesti pitääkin kysyä, millaiset ovat jälkeläiset, jos perinteiset luonnon valintaan perustuvat asiat heitetään roskakoppaan ja tilalle tulee esim. markkinakoneiston istuttamat ihanteet (jotka johtavat pariutumiseen ja lisääntymiseen).

Silloin kun naiset kilpailevat sopivasta resursseista ja miehestä (niistä alfauroksista), joista he ovat kilpailleet kautta aikain, nainen pyrkii "koristautumaan" houkutellakseen sen parhaan miehen itselleen. Tämä toimii näin myös eläinkunnassa, usein myös koiraankin näkökulmasta. Tässä mielessä farkkuihin pukeutunut, läpeensä tatuoitu rautanaama, joka polttaa tupakkaa, kaivaa persettään ja nenäänsä, ei "oikein" täytä tätä "haluttavuuden" määritettä suurimman osan miesten "naisihanteen" näkökulmasta (ei ainakaan ilman pitkää aivopesua). Olkoonkin, että meidän yhteiskunnassa ns. individualismi on se ykkösteesi (vastakohta yhteisöllisyys). Todisteeksi riittänee sinkkujen määrän kasvu kaupungeissa (= ihanteet eivät kohtaa).

Ehkä asiaa voi katsoa myös siten, että suurin osa maailman naisista (äkkiä arvioiden 3 miljardia 3,5 miljardista naisesta) elää perinteisessä naisroolissa, jossa mies on edelleen se perheen pää? Tässäkin mielessä meidän roolimallimme ovat todella outoja.

En kannata mitään väkivaltaista tai esim. Islamistista lähtökohtaa naisten suhteen, mutta kun meillä naiset (miksei miehetkin) valittaa oloistaan, voisi olla viisasta toisinaan katsella hieman historiaa ja ympäröivää mailmaa.

 

Mä jäin yöllä oikein miettimään näitä biologisia tekijöitä, kun miehet ovat naisia fyysisesti vahvempia, että miten se vaikuttaa. Kääntyykö se jossakin kohden väkivallaksi, jolla tallotaan yli naisen tukeminen myötä ja vastamäessä yhteisen hyvän vuoksi? Entä miten se miesten fyysinen voima näkyy imurin varressa ja yövalvomisina?

Mun mielestä jos on vahva, jaksaa tehdä paljon. Meillä ainakin mies jaksaa ja tämä on selvästi hänen perheensä. Koska tämä on hänen perhe, hän on tässä tosi aktiivinen toimija ja suojelija myös.
Mä en oikeestaan kaipaa sellaista tasa-arvoa, vaan enemmänkin tunnetta että olen tärkeä ja arvokas ja että on joku johon voin luottaa. En ole tuntenut itseäni alistetuksi koskaan tässä suhteessa, sen takia en osaa miettiä tätä tasa-arvoasiaa parisuhteeseeni. Huomaan kyllä että monen muun parisuhteesta se puuttuu ja monesta suhteesta puuttuu vahva mies. Jotkut on ikäänkuin vaimonsa lapsia, se on vähän eimiehekästä. Enkä puhu nyt ulkoisista hommeleista.

 

Yhteiskuntahan ei muuta teekään kuin auttaa naisia erossa ja kannustaa eroamaan. Nainen saa lähes aina lapset ja vielä miehen rahatkin + tukia jos jonkinlaisia. Tulonsiirtoja miehiltä naisille on jos jonkinlaista sorttia. Naisten ei tarvitse käytännössä kuin sikistä penskoja eri miehille niin kyllä rahaa riitää.

Mutta kun joku kehtaa sanoa, että ottakaa vastuu omasta elämästä ja toimeentulosta niin eiköhän ala "alistetun" ulina kuinka miehet on pahoja ja vie työpaikat jne.

Kuule jos minä joutuisin eroamaan ku*ipää miehestä niin en todellakaan haluaisi miehen ENKÄ yhteiskunnan rahoja! Mies saisi pitää lapsetkin jos en itse pystyisi elättämään! Siinä sulle!

 

Yhteiskuntaan ja historiaan se miehen nyrkin alla elävä aloituksen nainen juuri katsookin, mutta kun se on niiiiiin nähty. Tehkäämme tulevaisuutta!

 

Jokainen voi itse ainakin vaikuttaa siihen, miten kotiasiansa järjestää, vaikka maailma onkin miesten hallitsema sirkus.

Jokainen voi myös miettiä, että hänen sanansa luetaan ja niistä otetaan mallia. Sama jokainen voisi myös kannustaa naisia pääsemaan irti vanhoista, aikansa eläneistä kliseistä.

 

Kuule jos minä joutuisin eroamaan ku*ipää miehestä niin en todellakaan haluaisi miehen ENKÄ yhteiskunnan rahoja! Mies saisi pitää lapsetkin jos en itse pystyisi elättämään! Siinä sulle!

Niinhän sen pitäisikin mennä. Yhteiskunta kuntouttamaan miehen alkoholiriippuvaisuutta vähemmälle ja sossut kontrolloimaan, että mies hoitaa lapsensa. Jos isän totuttaminen aloitettaisiin jo ennen kuin lapsi on syntynyt - eikä vian ällisteltäisi miten hyvä mies sulla on kun se tulee neuvolaan vaikka ei tarvitsis - ongelmia olisi paljon vähemmän. Ja yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi.

 

Mun mielestä jos on vahva, jaksaa tehdä paljon. Meillä ainakin mies jaksaa ja tämä on selvästi hänen perheensä. Koska tämä on hänen perhe, hän on tässä tosi aktiivinen toimija ja suojelija myös.
Mä en oikeestaan kaipaa sellaista tasa-arvoa, vaan enemmänkin tunnetta että olen tärkeä ja arvokas ja että on joku johon voin luottaa. En ole tuntenut itseäni alistetuksi koskaan tässä suhteessa, sen takia en osaa miettiä tätä tasa-arvoasiaa parisuhteeseeni.

Mun mielestä on vahva, jos älyää paljon sen lisäksi että jaksaakin. Minä olen pomo. Koska minä olen nainen. Vaikka koko yhteiskunta pörrää siinä uskossaan, että se mies on perheen pää ja luomakunnan kruunu. Kas kun se ajatusmalli ei mulle käy ja ajatus on tärkein.

 

Mun mielestä on vahva, jos älyää paljon sen lisäksi että jaksaakin. Minä olen pomo. Koska minä olen nainen. Vaikka koko yhteiskunta pörrää siinä uskossaan, että se mies on perheen pää ja luomakunnan kruunu. Kas kun se ajatusmalli ei mulle käy ja ajatus on tärkein.

Jaa. Sehän on miten tykkää. Kyllä useammassa perheessä nainen onkin pomo ja mies pelkkä siivelläelävä lapsi.

Mä en oo sen tyylinen etta haluaisin olla mikään pomo. Haluan että minusta pidetään huolta. Sitä ei tietty pysty mikään laiska mies tehdä. Meillä ei oikeastaan ole pomoa, koska emme kumpikaan pakota toisiamme mihinkään.

 

Jaa. Sehän on miten tykkää. Kyllä useammassa perheessä nainen onkin pomo ja mies pelkkä siivelläelävä lapsi.

Mä en oo sen tyylinen etta haluaisin olla mikään pomo. Haluan että minusta pidetään huolta. Sitä ei tietty pysty mikään laiska mies tehdä. Meillä ei oikeastaan ole pomoa, koska emme kumpikaan pakota toisiamme mihinkään.

Mäkin haluan, että musta pidetään huolta. Avioliiton solmimisessa se minusta käy ilmi sieltä lakikirjan tekstistä, että puolisoiden on tuettava toisiaan ym. Kumpikin puoliso tarvitsee hoivaa. Tarkoitin pomoudella sitä, etten anna tehdä sellaista, mikä ei minulle käy. Onhan se veteen piirretty viiva, kuka milloinkin mitäkin päättää. Periaatteessa ja lain mukaan pitäisi olla yksissä neuvoin ja toinen toistaan tukien. - Tai no, ehkä sinä sitten haluat taantua usein lapseksi. Kukin tyylillään.

 

Nimenomaan rooleista on kysymys. Se, mitä naiset ovat tehneet kautta aikain (hoitaneet pesuetta), on nähtävä naisellisena roolina ja se mitä miehet ovat tehneet kautta aikain (sotinut, suojelllut perhettä, tuonut elannon eli ruoan) on nähtävä miehen roolina.

Se, miten kukin näkee naisen/miehen houkuttelevana riippuu perinteistä ja aivopesusta. Naisten lehdissä komeilee usein hormoneilla pumpattu, pitkäleukainen ja lihaksikas mies (joka voi hyvinkin olla homoseksuaali). Miesten lehdissä taas komeilee usein isotissinen blondi. Käytäntö on jotain ihan muuta kuin mitä nämä "aivopestyt ihanteet" ovat. Biologisesti pitääkin kysyä, millaiset ovat jälkeläiset, jos perinteiset luonnon valintaan perustuvat asiat heitetään roskakoppaan ja tilalle tulee esim. markkinakoneiston istuttamat ihanteet (jotka johtavat pariutumiseen ja lisääntymiseen).

Silloin kun naiset kilpailevat sopivasta resursseista ja miehestä (niistä alfauroksista), joista he ovat kilpailleet kautta aikain, nainen pyrkii "koristautumaan" houkutellakseen sen parhaan miehen itselleen. Tämä toimii näin myös eläinkunnassa, usein myös koiraankin näkökulmasta. Tässä mielessä farkkuihin pukeutunut, läpeensä tatuoitu rautanaama, joka polttaa tupakkaa, kaivaa persettään ja nenäänsä, ei "oikein" täytä tätä "haluttavuuden" määritettä suurimman osan miesten "naisihanteen" näkökulmasta (ei ainakaan ilman pitkää aivopesua). Olkoonkin, että meidän yhteiskunnassa ns. individualismi on se ykkösteesi (vastakohta yhteisöllisyys). Todisteeksi riittänee sinkkujen määrän kasvu kaupungeissa (= ihanteet eivät kohtaa).

Ehkä asiaa voi katsoa myös siten, että suurin osa maailman naisista (äkkiä arvioiden 3 miljardia 3,5 miljardista naisesta) elää perinteisessä naisroolissa, jossa mies on edelleen se perheen pää? Tässäkin mielessä meidän roolimallimme ovat todella outoja.

En kannata mitään väkivaltaista tai esim. Islamistista lähtökohtaa naisten suhteen, mutta kun meillä naiset (miksei miehetkin) valittaa oloistaan, voisi olla viisasta toisinaan katsella hieman historiaa ja ympäröivää mailmaa.

En oikein usko noihin sun näkemyksiin että aikojen alussa "mies on puolustanut perhettään" yms. Kyllä se on naisen tehtävä.
Koko ydinperhe (saati avioliitto) on hyvin nuori ilmiö.
Ei ihmiset kivikaudella eläneet ydinperheinä, ei edes tässä lähihistoriassa.
En usko myöskään että koristautuminen olisi ollut joku naisten juttu. Eiköhän se keikarointi ja koristautuminen ole enemmän kuitenkin miesten juttu. Kuten muillakin eläinuroksilla.

Mutta jos vaihdetaan aihetta, mutta tavallaan pysytään silti aiheessa, olen melko varma, että homoudella on tarkoituksensa. Kun luonto "kehitti" homon, tarkoituksena oli varmasti hillitä väestönkasvua.

 

Kuvittelen eläväni niin "vapaasti" kuin se yhteiskunnassa on mahdollista. Ainakaan en ole henkilökohtasella tasolla kenenkään miehen ikeen (enkä lihojen) alla.
Tunnen itseni aika edistykselliseksi, kun luen joitain vuodatuksia täällä. Ne tuntuvat usein hönkivän usein suoraan 50-luvulta ja suomifilmeistä. Jotain sellasta ajattelua, mitä en voi parhaalla tahdollakaan käsittää.
Jokainen voi itse ainakin vaikuttaa siihen, miten kotiasiansa järjestää, vaikka maailma onkin miesten hallitsema sirkus.

Tässä juuri asian ydin: mikä on vikana, ettei nainen halua miehen suojelua? Ja mitä pahaa siinä on, että toisilla on perinteisempiä arvoja, eikä jotain city-ihmisten, betonolähiöihin sopivia arvoja? Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja yritetään hahmottaa miksi erilaisuus voi olla vahvuuskin.

P.S. loppukädessä jälkeläisten hedelmällisyys ratkaisee sen millaiset "roolit" ja käyttäytymismallit voittavat evoluutiossa. Voi hyvinkin olla, että individualisti tekee palveluksen liikakansoituksen näkökulmasta.

 

Mutta jos vaihdetaan aihetta, mutta tavallaan pysytään silti aiheessa, olen melko varma, että homoudella on tarkoituksensa. Kun luonto "kehitti" homon, tarkoituksena oli varmasti hillitä väestönkasvua.

Eipä siltä vaikuta, että toimisi homous: väestökasvu on 1,2% per vuosi ja demografisen transition ansiosta maapallon väestömaksimi on arviolta 7,7 - 12 MRD (maapallon kantokyky). Pahimmillaan meidän sukupolvi tulee todistamaan ihmispopulaation romahdusta tai jopa distinktiota (riippuu johtaako exponentiaalinen kasvu ns. logistiseen kasvuun, eli olisimme nyt piikanneet kantokyvyn yli ja sitten tilanne korjaantuisi).

Samaan aikaan, kun itse ajaudumme exponentiaalisesti tilanteeseen, jossa meidän trofiatasolle ei riitä enää energiaa (+ muut ongelmat), olemme aiheuttamassa maapallon kuudennen sukupuuton: tapamme 20 - 50 000 lajia sukupuuttoon joka vuosi, joka on n. 100 - 1000 kertainen taustasukupuuttoihin verrattuna.

Osa nykyisestä politiikasta selvästi ohjaa ihmisten tekemiä valintoja siihen suuntaan, että tulevaisuuden ihmiset pärjäisivät vähemmillä resursseilla. Tällaiseksi voi katsoa esimerkiksi lihattomuuden, sillä jos ihminen olisi kasvissyötä, olisi yksi trofiataso vähemmän ja energiaa 90% enemmän käytettävissä lihansyöntiin verrattuna (terveellisyydestä en osaa sanoa mitään, ihminen ei ole pelkästään kasvissyöjä).

Sinänsä on mielenkiintoista, että meillä yltäkylläisyyden olosuhteissa myös individualismi on nostanut päätään. Köyhissä oloissa meidän käytöksemme olisi ennenkuulumatonta ja johtaisi takuuvarmasti sukupuuttoon.

 

Sinänsä on mielenkiintoista, että meillä yltäkylläisyyden olosuhteissa myös individualismi on nostanut päätään. Köyhissä oloissa meidän käytöksemme olisi ennenkuulumatonta ja johtaisi takuuvarmasti sukupuuttoon.

Miten nuori sä oikein olet? 1800-luvulla Suomi oli hyvinkin köyhä ehkä ei kuitenkaan henkisesti. Olemmeko henkisessti köyhtyneet ja vieraantuneet toisistamme? Kuka enää välittää lähimmäisestä?

 

Ehkä asiaa voi katsoa myös siten, että suurin osa maailman naisista (äkkiä arvioiden 3 miljardia 3,5 miljardista naisesta) elää perinteisessä naisroolissa, jossa mies on edelleen se perheen pää? Tässäkin mielessä meidän roolimallimme ovat todella outoja.

Kannattaa jättää summittaiset yleistykset pois ja kaikenkattavat ympäripyöreät selitykset. - Mitähän tuossa tarkoitat tai olet oivaltavinasi naisten kenties tarkoittavan käsitteellä perheen pää, käyttävätkö he edes sitä käsitettä. Mä ainakin pyrin irti ja eroon roolimalleista, siitähän tässä on koko ajan kyse.

 

Tässä juuri asian ydin: mikä on vikana, ettei nainen halua miehen suojelua? Ja mitä pahaa siinä on, että toisilla on perinteisempiä arvoja, eikä jotain city-ihmisten, betonolähiöihin sopivia arvoja? Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja yritetään hahmottaa miksi erilaisuus voi olla vahvuuskin.

P.S. loppukädessä jälkeläisten hedelmällisyys ratkaisee sen millaiset "roolit" ja käyttäytymismallit voittavat evoluutiossa. Voi hyvinkin olla, että individualisti tekee palveluksen liikakansoituksen näkökulmasta.

Pikku vinkki, nämä "alkuperäisnaiset" useammassa maassa tekevät helvetisti työtä perheensä eteen. Kirjaimellisesti. Oli kyse sitten ruuan viljelystä, eläinten hoidosta tai vaikka veden kantamisesta.

Mitä city-naisesi tekee? Hoitaa perhettään ts. Tiskikone tiskaa, pyykkikone pyykkää... kerrostalo kämpässä ei juuri siivoamista ole. Eli tästä pääsemme siihen että nämä meidä töissä käyvät äidit ovat tuhottoman paljon lähempänä alkukantaista naiskuvaasi kuin yksikään nykyajan kotiäiti. He eivät ehkä ole mukana perheen elätyksessä kasvattamalla ruokaa... mutta samaan tapaan, rahan kautta sitä pöytään tuovat.

Ja miksi mies ei kaipaisi suojelua? Alkuperäisempien kansojen joukossa aikuiselle miehelle oman äidin rooli on suuri. Toisin sanoen mies on myös riiipuva naisen suojeluksesta. Eikä homma ole vaan niin mustavalkoista että mies suojelee.

Länsimainen naisen "alistuminen" on niiden karvan laiskempien naisten kehittämä näpsäkkä ilmiö antaa miehen egoilla, niin itse pääsee helpommalla.

 

Sossuilla ja hoitoalan väellä yms on se vahva käsitys, että nainen pitää kodin koossa, hoitaa ja ruokkii lapset, naisen syy on jos on perheessä ongelmia, naista pitää "tukea". Eli kytätä...Miehelle ei puhuta mitään, korkeintaan lässytetään ja säälitään ja ymmärretään. Oksettavaa. Olet oikeassa ap. Naiset tuota pitävät yllä.

 

Tässä juuri asian ydin: mikä on vikana, ettei nainen halua miehen suojelua? Ja mitä pahaa siinä on, että toisilla on perinteisempiä arvoja, eikä jotain city-ihmisten, betonolähiöihin sopivia arvoja? Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja yritetään hahmottaa miksi erilaisuus voi olla vahvuuskin.

P.S. loppukädessä jälkeläisten hedelmällisyys ratkaisee sen millaiset "roolit" ja käyttäytymismallit voittavat evoluutiossa. Voi hyvinkin olla, että individualisti tekee palveluksen liikakansoituksen näkökulmasta.

Miehen suojelua? Onko tämä vitsi.
Eniten naisia tapetaan juuri avioliitossa aviomiehen toimesta. Tai parisuhteessa.
Että siinä sitä suojelua kerrakseen. Suojeleeko ne miehet sitä avutonta naisparkaa sitten itseltään, vai miten se menee?
Oletko katsellut vähän liikaa lännenelokuvia 50-luvulta?

 

80-luvulla ei tehty mitään vaikka isä humalassa alkoi ampumaan haulikolla ympäriinsä. Perhetyöntekijä eli sossun määrämä avustaja meni komeroon lasten kanssa piloon ja asiasta ei noussu mitää haloota. Lasusta vaa ilmotettiin ettei teille enää kukaan tule vahtimaan lasta vaikka äidin pitää mennä töihin

 

Eipä siltä vaikuta, että toimisi homous: väestökasvu on 1,2% per vuosi ja demografisen transition ansiosta maapallon väestömaksimi on arviolta 7,7 - 12 MRD (maapallon kantokyky). Pahimmillaan meidän sukupolvi tulee todistamaan ihmispopulaation romahdusta tai jopa distinktiota (riippuu johtaako exponentiaalinen kasvu ns. logistiseen kasvuun, eli olisimme nyt piikanneet kantokyvyn yli ja sitten tilanne korjaantuisi).
.

Ei toimi ei, mutta uskon että siihen se on kuitenkin "kehitelty".
Ihmisen kanssa ei toimi mikään, koska ihmiselle ei riitä mikään.
Ilman homoutta olisimme ehkä jo tuhoutuneet, ei voi tietää paljonko se on lopulta hidastanut populaation kasvua pitkässä juoksussa.

 

Mun mies on todella ihana ja osallistuva isä. Kun tulee töistä kotiin, ottaa päävastuun lapsista ja siivoaa vielä kämpänkin. No ruoan mä kyllä teen, mutta viikonloppuisin sekin tehdään yhdessä. Mulle tai meille on tämä ollut ihan normaalia, mutta tuntuu että muille tässä on jotain ihmeellistä. Ihan kun mun pitäisi tuntea olevani jotenkin "velkaa" miehelle hänen hyvistä teoista. Me vaan elellään mun mielestä ihan normaalisti. Mulle ei olis normaalia se, että mies ei välittäis lapsistaan eikä siivois ikinä.

 

Mun mies on todella ihana ja osallistuva isä. Kun tulee töistä kotiin, ottaa päävastuun lapsista ja siivoaa vielä kämpänkin. No ruoan mä kyllä teen, mutta viikonloppuisin sekin tehdään yhdessä. Mulle tai meille on tämä ollut ihan normaalia, mutta tuntuu että muille tässä on jotain ihmeellistä. Ihan kun mun pitäisi tuntea olevani jotenkin "velkaa" miehelle hänen hyvistä teoista. Me vaan elellään mun mielestä ihan normaalisti. Mulle ei olis normaalia se, että mies ei välittäis lapsistaan eikä siivois ikinä.

Ei tässä keskustelussa nyt ole kyse mistään Hel*vetin kotitöistä!

 

Ei tässä keskustelussa nyt ole kyse mistään Hel*vetin kotitöistä!

No käytännön tasolla kyse on nimenomaan myös niistä kotitöistä.

 

No käytännön tasolla kyse on nimenomaan myös niistä kotitöistä.

No sitten et ole ymmärtänyt tämän ketjun aloitusta