yhteishuoltajuus muka aina lapsen etu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiskis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiskis

Vieras
Miä olen sitä mieltä,ettei yhteishuoltajuutta pitäisi noin vain ilman muuta myöntää etävanhemmalle,sillä riitaisissa eroissa yhteishuoltajuus voi olla,kuten meillä, etävanhemman ase uusperhettä vastaan.Yhteishuoltajuuden nimissä pääseekin kätevästi sotkeutumaan exänsä elämään vielä pitkään. Kyse ei ole aina siitä,että etä olisi aidosti kiinnostunut lapsiensa elämästä,vaan valitettavan usein siitä ettei etä halua päästää irti exästään,vaikka kuinka olisi itse jättänyt tämän.
Yhteishuoltajuus tulisi olla harkinnanvarainen,jos ero on sopuisa ja yhteinen päätös,voisi kuvitella yhteishuoltajuudenkin toimivan,kuten lainsäätäjä on sen tarkoittanut. Mutta riitaisissa eroissa huoltajuus tulisi olla sillä joka lasten kanssa asuu. Myös yhteishuoltajuuden purku pitäisi olla helpompaa kuin nykyisin on,mielstäni jos on näyttöä,että etä ainoastaan hankaloittaa asioista,eikä halua sopia mistään,tulisi huoltajuus ottaa häneltä pois. Näin estetään mieleltään häiriintyneiden harjoittama sadismi exäänsä ja yhteisiä lapsia kohtaan.
Noin yleensäkin olen sitä mieltä se vanhempi joka lapsensa jättää,niin hänen tulisi ihan vapaaehtoisesti luopua kaikesta kasvatuksesta ja lapsen asioiden hoidosta,koska ei kerran halunnut itse lapsiansa hoitaa.Turha se on enää vuosien kuluttua tulla vanhempaa leikkimään ja vaatimaan omia oikeuksiaan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.03.2006 klo 13:34 äiskis kirjoitti:
Miä olen sitä mieltä,ettei yhteishuoltajuutta pitäisi noin vain ilman muuta myöntää etävanhemmalle,sillä riitaisissa eroissa yhteishuoltajuus voi olla,kuten meillä, etävanhemman ase uusperhettä vastaan.Yhteishuoltajuuden nimissä pääseekin kätevästi sotkeutumaan exänsä elämään vielä pitkään. Kyse ei ole aina siitä,että etä olisi aidosti kiinnostunut lapsiensa elämästä,vaan valitettavan usein siitä ettei etä halua päästää irti exästään,vaikka kuinka olisi itse jättänyt tämän.
Yhteishuoltajuus tulisi olla harkinnanvarainen,jos ero on sopuisa ja yhteinen päätös,voisi kuvitella yhteishuoltajuudenkin toimivan,kuten lainsäätäjä on sen tarkoittanut. Mutta riitaisissa eroissa huoltajuus tulisi olla sillä joka lasten kanssa asuu. Myös yhteishuoltajuuden purku pitäisi olla helpompaa kuin nykyisin on,mielstäni jos on näyttöä,että etä ainoastaan hankaloittaa asioista,eikä halua sopia mistään,tulisi huoltajuus ottaa häneltä pois. Näin estetään mieleltään häiriintyneiden harjoittama sadismi exäänsä ja yhteisiä lapsia kohtaan.
Noin yleensäkin olen sitä mieltä se vanhempi joka lapsensa jättää,niin hänen tulisi ihan vapaaehtoisesti luopua kaikesta kasvatuksesta ja lapsen asioiden hoidosta,koska ei kerran halunnut itse lapsiansa hoitaa.Turha se on enää vuosien kuluttua tulla vanhempaa leikkimään ja vaatimaan omia oikeuksiaan.

Ei ex-än häirintä tms. ole kiinni siitä, onko sopimukseen kirjattu yksinhuoltajuus vai yhteishuoltajuus....siis se ei ole termistä riippuvaista.
Eihän "yhteishuoltajuuden nimissä" voi mihinkään sekaantua ja häiriköidä(?)...ei kai se yksinhuoltajuus sinänsä mitään estä. Tapaamiset on kuitenkin sovittava jne. oli kyseessä yksin- tai yhteishuoltajuus.
Meillä huoltajuus oli jo lasten syntymän jälkeen sovittu yhteishuoltajuudeksi koska olimme avopari..eikä ollut mitään pointtia muuttaa sitä yksinhuoltajuudeksi erottuamme kun se ei käytännössä vaikuta mihinkään...mitä nyt joidenkin tietojen saamiseen virallisilta tahoilta jne.
Jos ihminen käyttäytyy törpösti, ei häntä varmaankaan saa papereita heluttamalla aisoihin!
 
Minä olen yksinhuoltaja ja todella tyytyväinen ettei sovittu yhteishuoltajuudesta kun erottiin. Ex-puoliso yrittää tämän tästä kaikelaisia ihme juttuja lasten kautta joilla pääsisi sotkemaan uusperheemme kuvioita ts. normaalia elämää. Voin vain kuvitella mitä meillä olisi jos häne saisi oikein luvan kanssa soitelle kolutu ja lääkärit läpi yhteishuoltajuuden nimissä. (Siis erosimme alkoholin käytön ja sen aiheuttamien vaikeuksien vuoksi ja käytö jatkuu edelleen, eikä ex ole ihan kykenevä hoitamaan edes itseään saati lapsia, mutta uuden kumppanin tultua kuvioihin noin vuosi siten alkoi hirveä pommitus ja jatkuva riidan haastaminen kuin tyhjästä. Erostammekin oli jo ehtinyt kulua yli 5v.) Kyllä ytehishuoltajuudella pääsee kiusaamaan toista liikaa jos on siihen taipuvainen kipeä ihminen.
 
"minä" on oikeassa siinä,että ei henkisesti sairaita saa kurriin millään paperilla,tämähän on totta siinä mielessä,ettei meidänkään tapauksessa etä usko mitään,vaikka lastenvalvoja on kirjallisesti selittänyt hänelle,mitä yhteishuoltajuus käytännössä tarkoittaa.
Mutta yhteishuoltajuus antaa etälle oikeuden pitää yhteyttä esim.kouluun ja kysellä sitä kautta uusperheen asioista,mutta jos yhteishuoltajuutta ei ole,ei koulu saa antaa tietoja etä-vanhemmalle.
Etähän ei millään tavalla hoida lasten kouluasioita,mutta silti on aina suunapäänä vanhempainvarteissa jne.
Jos yhteishuoltajuutta ei olisi meidän tapauksessa saattaisimme olla lotkauttamatta korvaammekaan etän jutuille,nyt on jputunut todella usein tarkistamaan milloin mitäkin lastenvalvojalta,kun etä väittää olleensa sinne yhteydessä ja väittää milloin mitäkin omista oikeuksistaan.
Miksi muuten aina sekoitetaan tapaamisasia,kun puhun yhteishuoltajuudesta.Tarkoitushan ei edes ole estää pokia tapaamasta äitiään,vaan tarkoitus olisi saada tämä perhe-elämä vihdoinkin pyörimään ilman etän ohjeita ja määräyksiä.
Pojat tapaavat äitiään niin usein ja niin kauan kun haluavat,12v täyttänyttä ei voi pakottaa menemään tapaamaan,sillä kyse on LAPSEN OIKEUDESTA TAVATA ÄITIÄ,EI ÄIDIN OIKEUDESTA TAVATA LASTA.Sopimus sitoo allekirjoittaneita vanhempia,mutta EI lasta.
 
Jos välit ovat hyvät niin ei ole edes pahemmin merkitystä mikä huoltajuusmuoto on - mutta riitaisessa tilanteessa yhteishuolto on yleensä paremmin. Sillä tavalla kumpikin vanhempi pystyy huolehtimaan lapsesta vaikka tiedonkulku heidän välillä ehkä takkuilee. Ero ei tarkoita että eroaa lapsesta - vastuu lapsesta säilyy vaikka olisi etävanhempi. Huoltajana pystyy esimerkiksi saamaan tietoa kouluista, terveydenhuollosta jne - ja siten paremmin olemaan perillä missä mennään. Samoin esimerkiksi passin saaminen helpottuu jos on yhteishuolto - poliisi voi myöntää passin esim lomamatkaa varten vaikka lapsen toinen vanhempi kieltää - ja kiusanteko vähenee sillä tavalla.

Sinänsä kiusantekoa ei pystytä estämään millään huoltajuusmuodolla - mutta lasten asiat hoituu ehkä hitusen verran helpommin jos kumpikin vanhempi on huoltaja.
 
Mahdatko itse olla etä-äiti,Erin? Jostain kumman syystä tuli sellainen mieleen...Miä olen kahden vanhimman lapseni yh,ja asiat ja päätöksenteot ovat silti sujuneet isän kanssa,eli yhteishuoltajuutta ei tarvita jotta asiat sujuisi,mutta joskus tarvitaan
yhteishuoltajuuden purkua,että asiat sujuisi.
En suinkaan moiti kaikkia etä-äitejä,oma siskonikin on sellainen,poika on nyt tosin jo aikuinen.Pojan ollessa pieni sisko erosi miehestään ja he sopivat,että poika jää isälle,mutta sisko eo kuitenkaan kadonnut lapsensa elämästä,vaan tapasi tätä 2-3 xviikossa,huolehti puhtaista vaatteista jne.
Meidän tapauksessa,siis mieheni oikeammin,äiti lähti ja jätti lapsensa niin,ettei tavannut heitä kuukausiin ja jos suostui tapaamaan,hän kiristi rahaa poikien isältä,tiedän kun olen etän kirjoittamia kirjeitä lukenut,missä hän ilmoittaa että ellei rahaa tipu,hän ei ota poikia,hän ei ala omia rahojaan tuhlaamaan mukuloitten ruokaan,vaan isän pitää maksaa paitsi ruuat,niin myös poikien matkat äidin luo.
Eli miä tiedän tasan tarkkaan millainen poikien äiti on ollut ,on ja tulee aina olemaankin. Hän ei tule koskaan toimimaan ja käyttäytymään normaalien äitejen tapaan. Hänellä on täysin oma maailmansa ja omat lakinsa joiden mukaan hän toimii.Yhteishuoltajuus on hänelle vain keino toteuttaa omia sairaita pyrkimyksiään.
Voidaan tietysti ajatella,että hän olisi muuttunut ja tullut nyttemmin katumapäälle,ja haluaisi hyvittää pojilleen menneet vuodet.Valitettavasti näin ei ole,hän ei edelleenkään halua muuta kuin määrätä asioista,käyttää valtaa.
Tuossa välillä hän oli kauhean innokas saamaan pojat asumaan luokseen,koska saisi silloin elatustukea ja lapsilisää,mutta ei tiennyt,että ne lasketaan tuloiksi,kun haetaan toimeentulotukea ja kun asia selvisi,kiinnostus lakkasi...niin ettei hän kyllä ole muuttunut miksikään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.03.2006 klo 23:14 äiskis kirjoitti:
Miä olen kahden vanhimman lapseni yh,ja asiat ja päätöksenteot ovat silti sujuneet isän kanssa,eli yhteishuoltajuutta ei tarvita jotta asiat sujuisi,mutta joskus tarvitaan
yhteishuoltajuuden purkua,että asiat sujuisi.

Kuten sanoin - jos välit ovat kunnossa ei ole tosiaan väliä mitä huoltajuusmuoto on virallisesti - jos taas välit huonot niin huoltajuusmuodolla voi olla suurtakin merkitystä. Lähivanhemmalle on aika samantekevää onko yksin- tai yhteishuolto - etävanhemmalle voi olla hyvinkin tärkeää. Jos esimerkiksi lähivanhempi ei anna tietoa lapsen elämästä, ei suostu antamaan passia lapsen mukaan, laiminlyö lapsen hoidon jne - niin huoltajana etävanhempi voi silti jotenkuten huolehtia lapsestaan.

On olemassa kiusaajia sekä lähi- että etävanhempien keskuudessa - ja jopa uudet puolisot lähtevät joskus mukaan näihin riitelyihin. Kuten teidänkin esimerkissä kävi ilmi niin ilmeisesti tiedonkulku takkuilee - ja haluaisitte jopa estää koulua antamasta lapsesta tietoa äidille. Herää vähän sellainen kysymys että kuka nyt oikeasti kiusaa ketä ...
 
Erin,luitko lainkaan sitä osaa missä kerroin miten etä kohtelee lapsiaan? Joko et lukenut,tai et ymmärrä lukemaasi...
Miä en kyllä näe mitään syytä,miksi äidin joka ei millään lailla käytännössä vastaa mistään lastensa asioista,pitäisi saada kuitenkin yksin päättää kaikesta. Mitä tekee vanhempainilloissa äiti joka ei millään lailla tue lastensa koulunkäyntiä,ainoa syy,miksi hän kouluun pitää yhteyttä,on se että saisi keksaistua syitä saada pojat itselleen,muuten häntä ei poikien kouluasiat kiinnosta.
Ollaanhan oltu jo kerran oikeudessa,mutta ei tuomari alkanut edes käsittelemään äidin vaatimuksia,vaan kehotti sopimaan isän kanssa asiat,sillä äidillä ei ollut yhtäkään asiallista syytä,minkä vuoksi hän kykenisi huolehtimaan lapsista paremmin.Se ei oikeudessa riitä että etä haluaa niin.Samassa oikeudenkäynnissä tuomari kehotti äitiä jättämään lasten arkiasioitten hoito lähivanhemmille,ja alkaa käyttyätyä aikuisten tapaan,koska hän(tuomari) ei halunnut nähdä etää enää uudestaan oikeussalissa hukkaamassa kaikkien asianosaisten aikaa.
Mutta toisaalta,en enää viitsi tuhlata aikaani selittääkseni sinulle asioita,sinä et selvästikään näe asiaa kuin vain etä-äidin kannalta.
Niinkuin aina sanon,kukin käsittää asiat kykyjensä mukaan,sinäkin.
 
Ai niin,sen verran vielä,että asioistahan on tässä päässä yritetty sopia vaikka kuinka päin,kuten tämä leiriasia,mikä viimeksi nousi riidanaiheeksi.<mutta kun etälle EI KOSKAAN sovi mikään mikä sopisi meille,hän tulkitsee yhteishuoltajuuden niin että joko hän yksin päättää tai antaa meille armollisesti luvan toimia. Hänen mielestään me emme voi esimerkiksi päättää mennä koko uusperheen voimin Linnanmäelle,häneltä pitää kysyä LUPA sopiiko hänelle,että pojat menevät meidän kanssamme paikkoihin,jotka hänen mielestään kuuluvat vain oikeille äideille lasten kanssa.Ja kyllä jopa Erinin pitäisi ymmärtää kuka oikeasti tekee kiusaa ja myös sen miten mahdotonta perheen olisi ihan tavallisissa asioissa joka kerta ottaa yhteys etään ja kysyä häneltä lupa. Hän haluaa jopa päättää mitä annan pojille synttärilahjaksi,jotkut tavarat kun ovat sellaisia hänen mielestään,mitkä lasten kuuluu saada OIKEALTA äidiltä. Eläpä siinä nyt normaalia perhe-elämää ja etenkin teepä rakentavaa yhteistyötä etän kanssa.
 
Hei äiskis! En enää malta olla sanomatta mielipidettäni. Jokin aika sitten sinä (ainakin oletan olleen sinun) kirjoitit kuinka miehesi sortaa lapsiasi, eikä huolehtinut pojistaan heidän ollessaan pieniä jne..Vastasin silloin sinulle(en enää muista nimimerkkiäni) ja kysyin onko mahd. teidän erotessa näiden miehesi poikien äidin ottaa pojat luokseen asumaan.Ymmärsin tuolloin kirjoituksestasi että miehesi on kamala hirviö joka ei lapsistaan huolehdi ja äiti koettaa saada lasten huoltajuuden mutta isä estää? silloin käsittääkseni olit äidistä erimieltä? ja pidit häntä kelvollisena huoltajana? kirjoituksesi ovat saaneet minut ymmälleen..kuullostavat aika sekavilta.onko sinulla itselläsi vaikeaa.Voisiko vaikeudet johtua myös muistakin kuin vain miehesi ex.vaimosta?oletko käynyt juttelemassa esim. perheneuvolassa tmv. voisi olla apua.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.03.2006 klo 15:48 hämmästynyt kirjoitti:
Hei äiskis! En enää malta olla sanomatta mielipidettäni. Jokin aika sitten sinä (ainakin oletan olleen sinun) kirjoitit kuinka miehesi sortaa lapsiasi, eikä huolehtinut pojistaan heidän ollessaan pieniä jne..Vastasin silloin sinulle(en enää muista nimimerkkiäni) ja kysyin onko mahd. teidän erotessa näiden miehesi poikien äidin ottaa pojat luokseen asumaan.Ymmärsin tuolloin kirjoituksestasi että miehesi on kamala hirviö joka ei lapsistaan huolehdi ja äiti koettaa saada lasten huoltajuuden mutta isä estää? silloin käsittääkseni olit äidistä erimieltä? ja pidit häntä kelvollisena huoltajana? kirjoituksesi ovat saaneet minut ymmälleen..kuullostavat aika sekavilta.onko sinulla itselläsi vaikeaa.Voisiko vaikeudet johtua myös muistakin kuin vain miehesi ex.vaimosta?oletko käynyt juttelemassa esim. perheneuvolassa tmv. voisi olla apua.
kävin katsomassa vanhoja "palstojasi".Vastauksesi minulle oli kohdassa uusperheelliset/jatkoa 11.2.06. ?????
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.03.2006 klo 15:48 hämmästynyt kirjoitti:
Hei äiskis! En enää malta olla sanomatta mielipidettäni. Jokin aika sitten sinä (ainakin oletan olleen sinun) kirjoitit kuinka miehesi sortaa lapsiasi, eikä huolehtinut pojistaan heidän ollessaan pieniä jne..Vastasin silloin sinulle(en enää muista nimimerkkiäni) ja kysyin onko mahd. teidän erotessa näiden miehesi poikien äidin ottaa pojat luokseen asumaan.Ymmärsin tuolloin kirjoituksestasi että miehesi on kamala hirviö joka ei lapsistaan huolehdi ja äiti koettaa saada lasten huoltajuuden mutta isä estää? silloin käsittääkseni olit äidistä erimieltä? ja pidit häntä kelvollisena huoltajana? kirjoituksesi ovat saaneet minut ymmälleen..kuullostavat aika sekavilta.onko sinulla itselläsi vaikeaa.Voisiko vaikeudet johtua myös muistakin kuin vain miehesi ex.vaimosta?oletko käynyt juttelemassa esim. perheneuvolassa tmv. voisi olla apua.

Pakko oli minunkin käydä kurkkaamassa kirjoitusta kun nimimerkki oli jäänyt jonnekkin alitajuntaan mieleen.
Siellä juttu oli toisinpäin niinkuin sinä tässä kirjoitatkin.
Outoa.
 
Sanoin niin,että äiti on yrittänyt saada lapset ja todennäköiseti tulee yrittämään uudelleen,viimeistään silloin kun miä tästä talosta lähden. En varmastikaan ole sanonut että äiti olisi muiden kuin omasta mielestään paras huolehtimaan lapsistaan.
Mieshän oli todella välillä pitänyt poikien äitiä pimennossa asioista,lähinnä siksi,etteivät he koskaan päässeet missään asiassa yhteisymmärrykseen,mutta tämä tapahtui ennen minun tuloani kuvioihin.Vielä aiemmin oli ollut se tilanne,ettei halunnut itse tavata lapsiaan,vaan aktivoitui äitinä olemiseen kun miä ilmestyin kuvioihin.
Miehen lastenhoito oli mitä oli,ja tänä päivänäkin kiistelen miehen kanssa päivittäin rajojen tarpeellisuudesta.
Omia lapsiaan mies ei tietenkään mitenkään sorra,vaan miun kahta vanhinta,jotka eivät ole hänen omiaan.
Mies ei niinkään ole paha,saati väkivaltainen mutta kovin kypsymätön ja lapsellinen ja myös aika saamaton.Hän ei stressaa kodin siisteydellä eikä sillä että tuleeko raha-asiat hoidetuksi. Hän ei myöskään osaa asettua toisen asemaan. Kaikenkaikkiaan olen 6 lapsen yh,kaikki pitää itse hoitaa ja muistaa,ja joskus sitä väsyy ja tuntuu ettei koko ukkoa kestäisi ollenkaan.
Mutta niihin omiin ongelmiin olisi ollut helpompi paneutua ja etsiä yhdessä ratkaisuja,ellei olisi ollut lisäksi ongelmaa poikien äidin kanssa.Se on todella kuluttanut miun ja varmasti miehenkin voimavaroja´.
Mutta miä olen kuitenkin,taas kerran päättänyt jatkaa,nyt on miehen kanssa asioista keskusteltu ja koska hän ei halua erota,hän on nyt luvannut lähteä kanssani parisuhdeneuvontaan tms.Yritetään vielä kerran pelastaa se mikä on pelastettavissa.
Se ei tietenkään poista ongelmia etän kanssa,mutta jos parisuhteemme on vakaammalla pohalla,ehkä voimme tukea toisiamme tässäkin asiassa. Ja muuten,muista siut kyllä hyvin.
 
Kun en oikein tuota muokkaus toimintaa osaa käyttää laitan nyt lisäyksen: Osittain miehen asioiden ja lasten kehnon puoleinen hoito johtui masennuksesta,hän oli vuoden työkyvytönkin,ja syy ole eron jälkeinen masennus. Ero oli tullut hänelle yllätyksenä,kun vaimo oli jo kuukausia elänyt kaksoiselämää ja monet heidän yhteisistä tuttavistaan salasivat asian vaikka tiesivätkin. Mies oli aikalailla erakoitunut ja oli hyvin paljon poikien kanssa keskenään,mutta ei jaksanut kuitenkaan olla lastensa kanssa,vaikka läsnä olikin.
Ja eron jälkeen ex painosti miestä jatkuvasti antamaan rahaa tai muuten ex veisi pojat jne.Eli ex ei ainakaan mitenkään auttanut miestä selviämään lasten kanssa,vaan päinvastoin.
Aiemmissa kirjoituksissani oli hyvin vihainen miehelleni kaikesta mitä oli tapahtunut meidän suhteemme aikana,enkä nytkään ole mitään unohtanut,mutta toisaalta,vaatisi ihmiseltä tosi paljon pystyä olemaan seuraavassa suhteessaan reilu toista kohtaan,kun itseä on kohdeltu todella epäreilusti ja huonosti,yleensä ne menneet kokemukset,valitettavasti,raahautuvat mukana uuteenkin suhteeseen.
Olen miettinyt,että toista ei voi muuttaa,mutta voi yrittää löytää sen kultaisen keskitien,johon kaikki voivat olla tyytyväisiä. Luku sinänänsä on miehen suhtautuminen miun lapsiini,siinä tulee olemaan ehkä eniten työstettävää. Mutta toivotaan parasta.

 
Miä ihan uteliausuuttani tarkistin,missä kirjoituksessani olen ylistänyt poikien äitiä. Koko tarinassa kerron,että mies ei kertonut että hänellä ja exällä oli yhteishuoltajuus,ja mainitsen että äiti oli yrittänyt saada pojat itselleen,mutta en maininnut hänen kirjeistään,olisi tietysti pitänyt,joissa hän kiristi rahaa jne. Kerroin myös,että etällä ja miehekllä oli olleet riitaisat välit ja yhteistyö ei sujunut. Kerroin myös kirjoituksessani paha äitipuoli,että välit exään oli ok,kunnes erehdyin naimisiin hänen entisen miehensä kanssa.ja sitten muuttuikin ääni kellossa.Siinä kirjoituksessa jo kerroin vaikeuksista etän kanssa,mutta ilmeisesti sitä ei ole luettu.
Olen arvostellut miehen toimintaa hänen yh-vuosinaan,tosin lähinnä kuulemani perusteella,mutta en ole sanonut kertaakaan että etä olisi minun mielestäni kyvykkäämpi huoltamaan poikia kuin isä,vaikka ehkä vuokran maksu häneltä sujuisikin paremmin.
Missä välissä olen siis puhunut toisin kuin nyt? Ongelmana on se ettei voi niin pitkästi ja laajasti kertoa asioita,että ne tulisivat aikajärjestyksessä ja pilkkua myöten täsmällisenä,phumattakaan siitä,että kun kirjoittaa tunnekuohussa,kuten miäkin noin kuukausi sitten.Kun taas kerkeää rauhoittua,sävy on toinen,vaikka tietenkin ne asiat ovat ennallaan.
 
Nimim.hämmästynyt eli aiemmin nimim.ristiriitaa,oletkohan lukenut ollenkaan vastauksiani sinulle esim.16.2? Jos olet lukenut,ei sinulle pitäisi asioiden olla puoliksikaan niin epäselviä kuin sanot.Eli jo kuukausi sitten olen kertonut ongelmista etän kanssa,mm. kirjoituksessa pahaäitipuoli,eli asia ei ole nyt yhtäkkiä ilmaantunut kuviohin.Kannattaisi lukea kaikki kirjoitukset ennekuin lähtee kommentoimaan...jos sattuisi unohtumaan mitä oikesti on kirjoitettu.
 
hei äiskis! en ole ollut nimimerkkinä ristiriitaa, vaan hankala ex.kävin vielä uudestaan lukemassa vastauksesi mulle.et ole vastannut kuin kerran mulle, enkä mäkään muutoin koskaan aiemmin kommentoinnut.En halua olla ilkeä tmv. mutta kerroit silloin vaikeuksistasi miehesi kanssa ym. ja huolestasi kuinka poikien käy jos lähdet ja että mies viesi teidän yhteisen tyttären .(kuten pojat aiemmin?) vastasin sulle silloin kysyen voisiko äiti huolehtia pojista, ja vastauksestasi sain sellaisen käsityksen että asiaa on suunniteltu, ja sinäkin pitäisit sitä parempana kuin että pojat jäisivät isälleen.laitoin jo aiemmin tuon kohdan mistä sen löytää,kaippa sitten mielipiteet muuttuvat tai olen käsittänyt asian väärin.hyvä kun käytte juttelemassa perheneuvolassa tmv, itsekin sieltä apua sain. ÄLÄKÄ ANNA MIEHESI MENNÄ LASTESI EDELLE, eli mieti tarkkaan millainen lapsuus on jos miehesi todella "sorsii" sun ed. lapsiasi, mutta "omiaan" suosii???haluatko todella lapsillesi sitä?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.03.2006 klo 18:50 äiskis kirjoitti:
Nimim.hämmästynyt eli aiemmin nimim.ristiriitaa,oletkohan lukenut ollenkaan vastauksiani sinulle esim.16.2? Jos olet lukenut,ei sinulle pitäisi asioiden olla puoliksikaan niin epäselviä kuin sanot.Eli jo kuukausi sitten olen kertonut ongelmista etän kanssa,mm. kirjoituksessa pahaäitipuoli,eli asia ei ole nyt yhtäkkiä ilmaantunut kuviohin.Kannattaisi lukea kaikki kirjoitukset ennekuin lähtee kommentoimaan...jos sattuisi unohtumaan mitä oikesti on kirjoitettu.

Nimimerkki " ristiriitaa" eli minä :wave: todellakin kommentoin äiskiksen jotakin kirjoitusta, siinä oli ristiriitaa, ja äiskis vastasi ja "ristiriitaa" luki sen ja asia selvensi. Ymmärsin asian.

Mutta minä :wave: en ole tässä viestikestjussa kirjoittanut nimimerkillä "hämmästynyt" - en ole osallistunut tähän ketjuun ollenkaan, paitsi nyt. :attn:
 
Tuli vaan mieleen, äiskis: milloin on suunnitelmissa laittaa se ero käytäntöön? Onko jo asunto hankittu, etsinnässä vai onko ero vasta suunnitteluasteella?

Kuulostat kovin uupuneelta perhetilanteeseesi, ja toivon, että pääset muuttamaan lapsinesi erilleen mahd. pian.
:heart:

Kun saa hiukan etäisyyttä asioihin, ja kun aikaa on kulunut, osaa katsoa "entistä elämäänsä" paljon objektiivisemmin, kun ei elä siitä kaaoksessa ja henkisessä ahdistuksessa koko ajan. Ja sitten jaksaa paremmin, itsensä kanssa, kaiken suhteen :heart: :flower:
 
Ai anteeksi,miä välillä sotkin kommentoijat toisiinsa..."ristiriita" on oikeassa,olen ollut todella uupunut välillä. Ja harkinta-aika on loppumassa näinä aikoina,eikä asuntoa ole löytynyt...
Tällä hetkellä näyttää uusperheemme tilanne hieman valoisammalta,lukuunottamatta kahnauksia etän kanssa...
Ja "hankala ex" (?) miulla han on se yksi yhteinen tytär miehen kanssa,joka miun pitää tietysti ottaa huomioon...miä olen ajatellut kaikkia lapsia kun olen miettinyt eroa,myös miehen poikia siksipä niitä oikeita ratkaisuja on ollut vaikea löytää.
Toivotaan nyt,että mies myös pitää lupauksensa että ainakin yrittää suhtautua lapsiin tasapuolisemmin...hän tietää nyt,että se edellytys yhteiselämän jatkumiselle.
 
Ja unohdin hyvä "hankala ex" kertoa,että myös lasten kanssa on asioista keskusteltu,kaikki pojat olivat,siis omanikin,sitä mieltä että haluaisivat perheen pysyvän yhdessä,7v tyttö oli vähän epävarma,mutta sanoi kuitenkin ikävöivänsä miehen poikia jos he eivät asuisi kanssamme. Miehen pojat sanoivat myös,etteivät halua kuitenkaan muuttaa äitinsä luo,oli asiat miten hyvänsä,mutta kaikista mieleuiten he asuisivat juuri tässä perheessä,sillä tämä ON heidän perheensä,ja täällä on heidän kotinsa. Äidinkin luona on ihan ok käydä ja kiva nähdä äitiä,mutta että asumaan he eivät sinne halua.
Siispä me aikuiset taas kerran yritämme...Ja toivomme että se etäkin taas rauhoittuisi,olihan tässä vuosi niin,että asiat sujui ihan hyvin.Kun saisi vaan sen etän ymmärtämään,että vaikka miä näitä käytännön asioita hoidan,kun asun poikien kanssa yhdessä,niin kyllä pojat tietävät kuka heidän oma äitinsä on,ja lapset rakastavat aina omaa äitiään, oli hän sitten lähi tai etä-äiti.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.03.2006 klo 20:38 äiskis kirjoitti:
Ja unohdin hyvä "hankala ex" kertoa,että myös lasten kanssa on asioista keskusteltu,kaikki pojat olivat,siis omanikin,sitä mieltä että haluaisivat perheen pysyvän yhdessä,7v tyttö oli vähän epävarma,mutta sanoi kuitenkin ikävöivänsä miehen poikia jos he eivät asuisi kanssamme. Miehen pojat sanoivat myös,etteivät halua kuitenkaan muuttaa äitinsä luo,oli asiat miten hyvänsä,mutta kaikista mieleuiten he asuisivat juuri tässä perheessä,sillä tämä ON heidän perheensä,ja täällä on heidän kotinsa. Äidinkin luona on ihan ok käydä ja kiva nähdä äitiä,mutta että asumaan he eivät sinne halua.
Siispä me aikuiset taas kerran yritämme...Ja toivomme että se etäkin taas rauhoittuisi,olihan tässä vuosi niin,että asiat sujui ihan hyvin.Kun saisi vaan sen etän ymmärtämään,että vaikka miä näitä käytännön asioita hoidan,kun asun poikien kanssa yhdessä,niin kyllä pojat tietävät kuka heidän oma äitinsä on,ja lapset rakastavat aina omaa äitiään, oli hän sitten lähi tai etä-äiti.

.. ja jakaa ajatuksiaan =)

Oletteko käyneet jossain perhekeskustelu/parisuhdejutussa keskustelemassa? Suosittelen. Etenkin, jos aiotte jatkaa.

Ei lapsen etu ole uupunut äiti tai jatkuva ristiriita kodin ilmapiirissä.
 

Yhteistyössä