Yhden teiniäidin elämäntarina

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sivusta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sivusta

Vieras
Hän on nyt 20-vuotias. Lapset kohta 3- ja 4-vuotiaat. Hän oli 16-vuotias esikoisen saadessaan. Kaikki meni hyvin, ainakin päällisinpuolin siltä näytti. Vuosi esikoisen syntymästä hän sai toisen lapsen samalle miehelle ja ovat edelleen yhdessä. Mies, eli heidän lasten isä on ollut koko suhteen ajan työtön ja rahaa tehnyt kaiken maailman vippaskontein. Hän on haukkunut, huoritellut, mollannut naista koko ajan. "Sinusta ei milloinkaan tule mitään""Sinä et osaa mitään""Et ikinä siivoa""En kehtaa edes esitellä sinua vanhoille ystävilleni" Ulkonäköä pilkaa jatkuvasti. Ikinä ei kehu, ei kadu. Nainen ei ikinä saa lähteä mihinkään, jos näin käy tulee siitä helvetinmoinen sanasota. Olivat n. reilu vuosi sitten puoli vuotta erillään. Yhtään yötä ei nainen ja lapset viettäneet kuitenkaan vuokraamassaan asunnossa. Kai se mies oli saanut naisen niin riippuvaiseksi itsestään. Niinhän siinä sitten kävi kun ei mies antanut heidän ilmaiseksi "asua" hänen kodissaan, joutui nainen jättää vuokria maksamatta vuokraamaansa asuntoon. Luottotiedot siis menivät ja vuokrasopimus purettiin. Nyt nainen on lopeen kuihtunut paskaan elämäänsä, opiskelusta ei tule mitään, töitä ei saa ilman koulua, kotona mies vain nälvii ja kasvattaa lapsia kieroon, joita virheitä nainen joutuu sitten korjailemaan.. Pois hän ei pääse sillä ei saa asuntoa ja pelkää miehensä reaktiota. On varma että mies tekee kaikkensa estääkseen hänen uuden puhtaan alun. Minä en pysty häntä auttamaan ja hän on niin häpelevä, ettei kehtaa puhua kenellekkään, joka auttaa voisi.. Säälittää niin kovasti :/
 
[QUOTE="miä";22614405 begin_of_the_skype_highlighting**************22614405******end_of_the_skype_highlighting]ihan ku meillä, paska nakki. Eletään ja riudutaan. Kyl se sit helpottaa ku lapset täysikäsiä........[/QUOTE]

Kyllähän sä voisit lähteä jos haluaisit.
 
Kyllä pois aina pääsee. Käy pyytämässä vaikka turvakodilta apua. Asunnon saa varmasti lasten kanssa, hoitaa sen kaikessa hiljasuudessa kuntoon ja pyytää vaikka sukulaisia muuttopäivänä muuttoavuksi ja tueksi ja turvaksi.
 
Voisko hän rohkaistua ja puhua asiasta neuvolakäynnillä?
Tai autat ystävääsi ja menet hänen tuekseen perheneuvolaan, sieltä varmasti jonkin sortin apua sais...
 
Oletko ap varma ettet puhu nyt itsestäsi? Vaikutat tietävän vähän liikaa, en muuten epäilisi. Kyllähän asunnon saa yksityiseltä ilman luottotietojakin, ja esim. Satolta on mahdollista saada asunto kun maksaa 2kk takuuvuokran (luottotietoisille takuuvuokra on normaalisti 250e)

Munkin exä aina jankutti sitä että oon niin kamala akka etten kelpaa kellekään jos hänet erehdyn jättämään, kaiken tein väärin, mua ei kanssa kehdannut esitellä kellekään enkä ollenkaan tehnyt kotitöitä (toisasiassa tein kaiken itse) ja sain vielä päivittäin selkäänikin. Onneksi ei lapsia ollut, mutta kolme vuotta meidän eron jälkeenkin mies oli hyvä manipuloimaan mua ja tein kaiken niin kuin hän päätti. Onneksi lopulta löysin kunnollisen miehen joka lopulta auttoi mut lopullisesti eroon sekopää exästä.
 
Mitäpä tuossa enää voi kun virheet on jo tehty. Kyseisen ihmisen olisi kannattanut ottaa neuvoja ja apua vastaan huomattavasti aikaisemmin (olettaen, että niitä on ollut tarjolla). Tuohon on mahdoton puuttua ellei hän itse tee jotain ja pyydä apua.
 
ja tämä vain teiniäidin kohtalona niinkö?

kaikki tuntemani nuoret/teiniäidit on kunnollisia, sen sijaan tunnen useita "vanhempia" äitejä jotka elää ties miten kammottavaa elämää...

itse ole yksi kunnollisista teiniäideistä. olin 17v kun sain esikoiseni. 20v kuopuksen saadessani. nyt olen melkein 30v. omaan ammatin, olen edelleen saman miehen kanssa. olemme velattomia, meillä on mökki, autot jne.
 
ja tämä vain teiniäidin kohtalona niinkö?

kaikki tuntemani nuoret/teiniäidit on kunnollisia, sen sijaan tunnen useita "vanhempia" äitejä jotka elää ties miten kammottavaa elämää...

itse ole yksi kunnollisista teiniäideistä. olin 17v kun sain esikoiseni. 20v kuopuksen saadessani. nyt olen melkein 30v. omaan ammatin, olen edelleen saman miehen kanssa. olemme velattomia, meillä on mökki, autot jne.

Ei hän ole huono äiti, vaan mielestäni aivan hyvä. Harmittaa niin vain mitä joutuu kestämään, toivottavasti jaksaa kestää..
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä