Otsikko jo kertoo sen. Eli minulla on noin 3-vuotias tytär ja itselläni ikää 35. Nyt lähipäivinä olen alkanut paljon pohtia, jääkö minun lapsilukumäärä yhteen vai pitäisikö yritystä aloittaa, ettei lopulta ikä tule vastaan. Olisi kiva kuulla muitten samoja ikiä olevien yhden lasten äitien kommentteja. Onko teillä lapsiluku jo täysi vai haaveillaanko vielä toisesta?
Yhden lapsen äiti
- Viestiketjun aloittaja Timitvi
- Ensimmäinen viesti
37 mittarissa, loppu vuodesta 38 :|
Yksi lapsi on , poika 4 vuotta.
Haaveeni on aina ollut saada kolme lasta, mutta huonolta näyttää.
Yksi lapsi on , poika 4 vuotta.
Haaveeni on aina ollut saada kolme lasta, mutta huonolta näyttää.
minulla ikää 36 ja aina unalmana oli liuta lapsia, mutta luonto päätti toisin ja yhden saimme hoidoilla kaksi vuotta sitten. Mietin samaa, josko lisää halutaan, mies tähän yhteen tyytyy ja onnellinen minäkin hänestä olen, mutta päätös kyllä tehdä pitäisi ettei tarvitse 10 vuoden päästä murehtia, ettei edes yrittetty.
Puolensa toki yhden lapsen perheenä on, mutta kyllähän se siaruuskin tuo oman rikkautensa elämään ja kasvattaa erilailla koko perhettä. Että pohdittavaa riittää, pitääkö elämänsä helppona yhden lapsen kanssa vai mitä? Lähteäkkö uudestaan jonottamaan hoitoihin ja tuleeko meillä se ikä vastaan.. voi, kun olis saanut lapset noin vain suurempia pohtimatta. Taitaa olla ainoa asia mistä voisin ihan hiukan olla kateellinen jollekin (en edes tiedä kenelle, kun kaikkien elämässä on omat ilonsa ja murheensa).
Puolensa toki yhden lapsen perheenä on, mutta kyllähän se siaruuskin tuo oman rikkautensa elämään ja kasvattaa erilailla koko perhettä. Että pohdittavaa riittää, pitääkö elämänsä helppona yhden lapsen kanssa vai mitä? Lähteäkkö uudestaan jonottamaan hoitoihin ja tuleeko meillä se ikä vastaan.. voi, kun olis saanut lapset noin vain suurempia pohtimatta. Taitaa olla ainoa asia mistä voisin ihan hiukan olla kateellinen jollekin (en edes tiedä kenelle, kun kaikkien elämässä on omat ilonsa ja murheensa).
Tuo oli hyvä pointti - miettiä sen verran tarkkaan ja toimia haluamansa mukaan, ettei tarvii joskus katua tekoja tai tekemättä jättämisiä. Ei kuitenkaan miettiä liian kauan...Alkuperäinen kirjoittaja väinötär:
Joskus nuorempana tilanteissa haluanko/en halua käytin seuraavaa taktiikkaa: Halusin vaikka terraarion. Laitoin koko idean taka-alalle pariksi viikoksi. Jos sinä aikana olin unohtanut koko asian, en tosissani ollut halunnutkaan. Jos taas edelleen alkoi juu/ei -mietintä, silloin halusin tosissani sitä terraariota tässä tapauksessa.
Ikä on vaan tuonut ainakin minulle mukanaan ajattelua pidemmälle, miten toimin sitten, entä sitten... Jos jos jos... Osaisinpa elää enemmän tässä ja nyt.
Ja kateudesta... Olikohan Charles Chaplin, joka on sanonut: "toisten elämä on kaukaa katsottuna komediaa, läheltä katsottuna tragediaa". Totta minusta, kaikilla on omat murheensa, kenelläkään ei kokonaisuutta ajatellen ole helppoa. Kateellisuus tekee vain murhetta itselle.
Olen 34v, lokakuussa täytän 35v. Yksi 5v poika. Ennen poikaa podin mieletöntä vauvakuumetta ja kun pojan sain, en kertaakaan tän 5v aikana ole kuumeillu, päin vastoin, ajatus ennemminkin kauhistuttaa. Hysteerisenä välillä pelkään olevani raskaana kun kuukautiset myöhässä tai jää välillä kokonaan pois |O
Ehkäsynä kondomi ja välillä 2 päällekkäin kun en todellakaan halua raskautua.
Minua ei varmaankaan kaduta etten enempää aio "tehdä". Mulla on myös nivelreuma ja lääkitys sellanen etten voisi lasta edes pitää jos tulisin raskaaksi.
Mun syyt on ehkä siinä et ainokaisemme on ollut aina haasteellinen hoidettava/kasvatettava. Jatkuvaa taistoa syntymästä asti. Syntyi keskosena, oli siinä ja sinä että jäi eloon. Oli pitkään kipeä ja sitä ei meinannut sydän eikä järki kestää. Toipilas vielä pidempään. Ja vavotti yöt 2v 4kk. Oma masis puski päälle. Avioliitto helvetinmoisessa koetuksessa että ihme että niiden kokemusten ja tapahtumien jälkeen ollaan yhdessä ja vielä rakastetaan toisiamme. Ja pojalla tuntuu olevan jatkuva kestouhma päällä.
Eli ei toista tai useampaa I-K-I-N-Ä!!
Toi 1 on semmonen rakkaus-pakkaus :heart: että hän riittää meille. =)
Ehkäsynä kondomi ja välillä 2 päällekkäin kun en todellakaan halua raskautua.
Minua ei varmaankaan kaduta etten enempää aio "tehdä". Mulla on myös nivelreuma ja lääkitys sellanen etten voisi lasta edes pitää jos tulisin raskaaksi.
Mun syyt on ehkä siinä et ainokaisemme on ollut aina haasteellinen hoidettava/kasvatettava. Jatkuvaa taistoa syntymästä asti. Syntyi keskosena, oli siinä ja sinä että jäi eloon. Oli pitkään kipeä ja sitä ei meinannut sydän eikä järki kestää. Toipilas vielä pidempään. Ja vavotti yöt 2v 4kk. Oma masis puski päälle. Avioliitto helvetinmoisessa koetuksessa että ihme että niiden kokemusten ja tapahtumien jälkeen ollaan yhdessä ja vielä rakastetaan toisiamme. Ja pojalla tuntuu olevan jatkuva kestouhma päällä.
Eli ei toista tai useampaa I-K-I-N-Ä!!
Toi 1 on semmonen rakkaus-pakkaus :heart: että hän riittää meille. =)
Minulla oli yksi lapsi sinun ikäisenä, 2-vuotias. Mieheni halusi hänelle kaverin, minulle olisi riittänyt tuo yksikin. Sitten 36-vuotiaana sain toisen lapsen. Nyt hän on 7 kk ja hänestä on kovasti seuraa esikoiselle ja päinvastoin. Voi olla, että pääsen helpommalla jatkossa, kun muksut leikkivät keskenään? Nyt mies puhuu kolmannesta. Siihen en nyt 37-vuotiaana enää ryhdy. Etenkin, kun ensimmäisestä oksensin 7 kk ja toisesta koko raskausaikani. Liian rankkaa hoitaa kahta lasta ja oksennella, jos odottaisi vielä kolmatta!
Itse olin ainoa lapsi tosi kauan, minulla on ainoaan sisarukseeni tosi iso ikäero. Miehellä on kaksi sisarusta. Emme ole lapsiluvusta koskaan oikein puhuneet, enkä itse ole esimerkiksi koskaan ajatellut olevani kolmen lapsen äiti.
Olemme siis menneet periaatteella: lapset ovat ihan kivoja, mutta meille riittää yksikin.
Ensin miehelle tuli vauvakuume, kun tämä ainokainen oli 2v. Itse en millään olisi silloin revennyt toiseen lapseen (töissä uusia haasteita, talonrakennusta, parisuhdeongelmia...) Sitten sain itse vauvakuumeen, kun lapsi oli 4v. Sen jälkeen onkin kuumeiltu, mutta mies ei suostunut
Nyt sitten olemme olleet ilman ehkäisyä puolisen vuotta, mutta toistaiseksi ilman tulosta. Tulee, jos on tullakseen, mutta kuten edellä todettiin: onpahan ainakin yritetty
Esikoinen sai alkunsa kertaheitolla ja oli vauvanakin unelmatapaus. Synnytyskin meni hienosti. Joten niistä ei traumoja...
Katsotaan, miten nyt käy. Ikää mulla nyt 38v. Ihan nelikymppisenä en enää varmasti vauvoja yritä, mutta vielä siihen on hetki aikaa...
Olemme siis menneet periaatteella: lapset ovat ihan kivoja, mutta meille riittää yksikin.
Ensin miehelle tuli vauvakuume, kun tämä ainokainen oli 2v. Itse en millään olisi silloin revennyt toiseen lapseen (töissä uusia haasteita, talonrakennusta, parisuhdeongelmia...) Sitten sain itse vauvakuumeen, kun lapsi oli 4v. Sen jälkeen onkin kuumeiltu, mutta mies ei suostunut
Nyt sitten olemme olleet ilman ehkäisyä puolisen vuotta, mutta toistaiseksi ilman tulosta. Tulee, jos on tullakseen, mutta kuten edellä todettiin: onpahan ainakin yritetty
Esikoinen sai alkunsa kertaheitolla ja oli vauvanakin unelmatapaus. Synnytyskin meni hienosti. Joten niistä ei traumoja...
Katsotaan, miten nyt käy. Ikää mulla nyt 38v. Ihan nelikymppisenä en enää varmasti vauvoja yritä, mutta vielä siihen on hetki aikaa...
Itse olen 35 vuotias ja meillä on 2-vuotias ja nyt olen aivan alkumetreillä toista odottamassa. Mulla kans oli pohdintaa että jättääkö yhteen vai tekeekö toisen. Mietti että jaksaako sitä taas aloittaa ne yöheräämiset uudestaan kun nyt on kaikki tasaantunut, tietty tuo uhma on nyt päällä. Miehellä oli selvää että toinen tehdään, mutta minä emmin. Mutta kun puhuttiin että ei me vanhempinakaan enää mitään nuoria olla ja tulee sekin aika että meistä aika jättää niin onhan se kiva että on sitten sisarus, vaikka eihän sitä tiedä tuleeko ne toimeen keskenään aikuisena, mutta useimmiten tullaan. Ja se on varmaan totta kun pääse tuosta alkurumbasta ja kun kasvavat niin on yhteisiä leikkejä, mut tietty niitä tappelujakin. Taloudelisesti tulee meillekin tiukkaa, mutta täytyy vain sinnitellä.
Meillä taitaa olla lapsiluku täynnä eli poika on nyht 1,9v. Ei ole hinkua edes toiseen.
Ikää on ensi vuonna 40 v. Ehkä pitäisin muutan vuoden tauon. Voisin ehkä yrittää
sitten myöhemmin, mutta luku on tällä hetkellä täynnä-.
Rahaa olisi tehdä toinen, mutta toi terveys arveluttaa. Mulla on nimittän ollut yli 30v 1 tyypin
diabetes.
Rahallisesti en halua enää tässä iässä olla miehestäni riippuvainen. Mielläkun laskut maksetaan puoliksi. Mies vähän enemmän, koska tulot on puoltet paremmat kuin mulla.
Ei kiinnosta eikä jaksaisi enää valvoa kolme neljää kuukautta putkeen öitä plus diabetes jutut päälle. Vähän erilaista kuin terveillä mammoilla. Meillä diabeetikoilla saattaa heittää
sokerit muutan kuukauden synnytyksen jälkeen.
Kaikki se on koettava. Poika menee perhepäivähoitoon syyskuun alusta. Mummo ja vaari ovat vuorotellen hoitoneet vuoden ajan.
Näin meillä. =)
Ikää on ensi vuonna 40 v. Ehkä pitäisin muutan vuoden tauon. Voisin ehkä yrittää
sitten myöhemmin, mutta luku on tällä hetkellä täynnä-.
Rahaa olisi tehdä toinen, mutta toi terveys arveluttaa. Mulla on nimittän ollut yli 30v 1 tyypin
diabetes.
Rahallisesti en halua enää tässä iässä olla miehestäni riippuvainen. Mielläkun laskut maksetaan puoliksi. Mies vähän enemmän, koska tulot on puoltet paremmat kuin mulla.
Ei kiinnosta eikä jaksaisi enää valvoa kolme neljää kuukautta putkeen öitä plus diabetes jutut päälle. Vähän erilaista kuin terveillä mammoilla. Meillä diabeetikoilla saattaa heittää
sokerit muutan kuukauden synnytyksen jälkeen.
Kaikki se on koettava. Poika menee perhepäivähoitoon syyskuun alusta. Mummo ja vaari ovat vuorotellen hoitoneet vuoden ajan.
Näin meillä.
=)Mulla oli samanlaiset ajatukset vielä viime syksynä, silloin olin itse täyttänyt hiljattain 35 ja tyttö 3 vuotta. Ajattelin, etten halua toista lasta ja tämä yksi riittää meille varsin hyvin. Helppo elämä houkutti, kun tyttö alkoi olla helpommassa iässä.
Sitten talvella vain päätettiin ex tempore, että nyt tai ei koskaan se toinen tehdään ja tehtiin kans =) Nyt ollessanivähän yli puolessa välissä raskautta tuntuu varsin luonnolliselta ja kivalta ajatus, että meille tulee toinen lapsi. Tyttö on kovin innoissaan (vielä...) pikkusisaruksesta ja itse olen tyytyväinen, että uskalsin lähteä vielä samaan rumbaan. Tietysti mietin, millainen toisesta lapsesta tulee. Esikoinen on ollut aina tosi tyytyväinen tapaus, valvottanut kyllä, mutta ollut muuten helppo ja herttainen lapsi. Musta on kiva ajatus, että tyttö saa sisaruksen, vaikkakaan en itse ainoana lapsena ole sisarusta osannut kaivata.
Kannattaa miettiä ja tehdä itselle oikea päätös.
Sitten talvella vain päätettiin ex tempore, että nyt tai ei koskaan se toinen tehdään ja tehtiin kans =) Nyt ollessanivähän yli puolessa välissä raskautta tuntuu varsin luonnolliselta ja kivalta ajatus, että meille tulee toinen lapsi. Tyttö on kovin innoissaan (vielä...) pikkusisaruksesta ja itse olen tyytyväinen, että uskalsin lähteä vielä samaan rumbaan. Tietysti mietin, millainen toisesta lapsesta tulee. Esikoinen on ollut aina tosi tyytyväinen tapaus, valvottanut kyllä, mutta ollut muuten helppo ja herttainen lapsi. Musta on kiva ajatus, että tyttö saa sisaruksen, vaikkakaan en itse ainoana lapsena ole sisarusta osannut kaivata.
Kannattaa miettiä ja tehdä itselle oikea päätös.