Yh:n yksinäisyys

Aina vaan useimmin itkettää tämä yh-na olo...nyt jo neljättä vuotta ja huomaa kuinka seuraelämä vaan pienenee; vanhat ystäväpariskunnat pitävät seuraa toisilleen ja uusia ystäviä ei jaksa/ehdi hankkia kauheasti. Jos olis mies, niin varmaan olis senkin puolelta enemmän ystäviä. Nyt elämä on vaan sitä että töihin ja kotiin, joskus kaupassa. NO, mielummin niin, että on lapsia ja sitä kautta heidän kavereitaan kuin että olis sinkkuna vielä näin vanhana.

Ei tarvi vastata jos ei muuta kuin ilkeetä kommentoivaa, kyllä on tarpeeksi ikävää ollut elämässä ilmankin

 

Heippa!
En tiedä onko pelkästään yh-äideille/isillä vähentynyt kaveripiiri. Nimittäin minä kun sain lapsen vuosi sitten, niin minullakin suurin osa kavereista kaikkosi. Toki kun vielä yhdessä olen avokin kanssa, niin sen kautta kavereita tulee nähtyä. Se on ikävää miten yksin tunnet jääväsi, mutta kai on sentään pari ihmistä vielä kavereinasi? :hug:

 

Heippa!
En tiedä onko pelkästään yh-äideille/isillä vähentynyt kaveripiiri. Nimittäin minä kun sain lapsen vuosi sitten, niin minullakin suurin osa kavereista kaikkosi. Toki kun vielä yhdessä olen avokin kanssa, niin sen kautta kavereita tulee nähtyä. Se on ikävää miten yksin tunnet jääväsi, mutta kai on sentään pari ihmistä vielä kavereinasi? :hug:

Juu, silloin kun sai lapsia niin osa kavereista katosi; mutta sen jälkeen oli ns. pariskunta ja lapsiperhekavereita, mutta nyt nekin on johonkin hävinneet.

On pari kaveria ja kyllähän se omasta aktiivisuudestakin on vähän kiinni, mutta aina välillä kun menee johonkin, kuten eilen käytiin synttäreillä, niin huomaa kuinka ulkopuolinen on jotenkin, muut ovat pariskuntia, minä oon "vaan" minä ja lapset. En tiedä mitä ihmiset ajattelee, tuskin mitään, mutta itsellä on vaan niin kurja olo.

 

Tuttu tunne! Ja lomalla se vaan korostuu Ollaan nyt neljättä viikkoa lomalla ja meillä ei ole käynyt kertaakaan vieraita. Toki rannalla nähdään tuttuja ja huvipuistossa käytiin ystäväperheen kanssa mutta silti. Lapsikin kaipaisi jo muuta seuraa kun alakuloisen äidin.

 

Niin, ymmärrän kantasi.. Onkohan noita yh-äitien kerhoja mihin mennä lapsen kanssa tai netissä voi tutustua, uusiin ihmisiin tai samanlaisiin joilla samat tuntemukset kun sulla..
On se mullakin outoa vaikka lapsella kummit ja parit kaverit itel jäljel ku niidenkaa soittelee ja kysyy kuulumisii niin ne plääsää puol tuntii siitä kun oli ulkona ja kuinka kivaa oli, toki oon tyytyväinen että niillä on hauskat viikonlopun riennot ja niin pitää ollakkin, enkä oo kateellisena puhelimen toisessa päässä, koska itse olen äitiyden valinnut, mutta tuntuu että hirveesti ei ole enään yhteisiä asioita jonka vuoksi mäkin oon alkanu miettii ehkä kaveriporukan lisäämistä muista äideistä Kun sais vaan aikaseks

 

Heippa!
En tiedä onko pelkästään yh-äideille/isillä vähentynyt kaveripiiri. Nimittäin minä kun sain lapsen vuosi sitten, niin minullakin suurin osa kavereista kaikkosi. Toki kun vielä yhdessä olen avokin kanssa, niin sen kautta kavereita tulee nähtyä. Se on ikävää miten yksin tunnet jääväsi, mutta kai on sentään pari ihmistä vielä kavereinasi? :hug:

Musta tuntuu että vauvan myötä on vaan lisääntyny tuttavuudet. Ja vanhojen (10v. takaisia koulukavereita) kavereiden kanssa on oltu yhteyksissä facebookin kautta.

 

Heippa!
En tiedä onko pelkästään yh-äideille/isillä vähentynyt kaveripiiri. Nimittäin minä kun sain lapsen vuosi sitten, niin minullakin suurin osa kavereista kaikkosi. Toki kun vielä yhdessä olen avokin kanssa, niin sen kautta kavereita tulee nähtyä. Se on ikävää miten yksin tunnet jääväsi, mutta kai on sentään pari ihmistä vielä kavereinasi? :hug:

Musta tuntuu että vauvan myötä on vaan lisääntyny tuttavuudet. Ja vanhojen (10v. takaisia koulukavereita) kavereiden kanssa on oltu yhteyksissä facebookin kautta.

Kyllähän se seuraelämä muuttuu ja vilkastuukin ehkä vauvan myötä.
Mutta ajattelinkin yh:n kannalta. On mullakin facebook-kavereita paljon, mutta en laske yhteydenpitoa netin kautta samaksi kuin illanviettoja ja seuraelämää ihan face to face

 

Täällä yksi äiti joka on näin kesällä 24/7 kahden lapsen kanssa. Kertaakaan en ole päässyt itsekseni ulos tapaamaan ihmisiä aikuisten kesken, vaikka mieli kovin tekisi...

En osaa palkata illaksi lapsenvahtia, kun pienempi ei osaa nukahtaa ilman äitiä eikä ole koskaan ollut vieraan hoidossa.

 

mistäpäin olet ap

 

mistäpäin olet ap

Turusta

 

Täällä yksi äiti joka on näin kesällä 24/7 kahden lapsen kanssa. Kertaakaan en ole päässyt itsekseni ulos tapaamaan ihmisiä aikuisten kesken, vaikka mieli kovin tekisi...

En osaa palkata illaksi lapsenvahtia, kun pienempi ei osaa nukahtaa ilman äitiä eikä ole koskaan ollut vieraan hoidossa.

No mä aina silloin tällöin pääsen, kun vanhemmat auttaa, mutta ei se poista sitä yksinäisyyttä...

 

uppista

 

Heippa!
En tiedä onko pelkästään yh-äideille/isillä vähentynyt kaveripiiri. Nimittäin minä kun sain lapsen vuosi sitten, niin minullakin suurin osa kavereista kaikkosi. Toki kun vielä yhdessä olen avokin kanssa, niin sen kautta kavereita tulee nähtyä. Se on ikävää miten yksin tunnet jääväsi, mutta kai on sentään pari ihmistä vielä kavereinasi? :hug:

Juu, silloin kun sai lapsia niin osa kavereista katosi; mutta sen jälkeen oli ns. pariskunta ja lapsiperhekavereita, mutta nyt nekin on johonkin hävinneet.

On pari kaveria ja kyllähän se omasta aktiivisuudestakin on vähän kiinni, mutta aina välillä kun menee johonkin, kuten eilen käytiin synttäreillä, niin huomaa kuinka ulkopuolinen on jotenkin, muut ovat pariskuntia, minä oon "vaan" minä ja lapset. En tiedä mitä ihmiset ajattelee, tuskin mitään, mutta itsellä on vaan niin kurja olo.

Tuskin ne muut pariskunnat mitään ihmeempiä ajattelee susta. Mulla tosin yksi tuttu pariskunta erosi hiljattain, siis meidän lapset on leikkikavereita mutta vielä niin pieniä, että ulkoilevat vanhempansa kanssa. Jotenkin syyllinen oo tulee, kun puhuu lomasuunnitelmista, joita tehdään yhdessä koko perheen kanssa, tai tulee huomaamatta valiteltua sitä, kuinka on rankkaa jos miehellä on vaikka pitempi työpäivä ja pitää iltakin hoitaa lapsia ihan yksin. Jälkeenpäin tajuaa, että kaverihan tosiaan hoitaa kaiket illat lapsia yksin...

 

Tuttu tunne! Ja lomalla se vaan korostuu Ollaan nyt neljättä viikkoa lomalla ja meillä ei ole käynyt kertaakaan vieraita. Toki rannalla nähdään tuttuja ja huvipuistossa käytiin ystäväperheen kanssa mutta silti. Lapsikin kaipaisi jo muuta seuraa kun alakuloisen äidin.

Hei, mistä päin olet?

 

tiedän tasan miltä aloittajasta tuntuu. Itse olen ollut yh vasta pari kuukautta, mutta silti olo on todella yksinäinen ja kesä oikeastaan pahentaa sitä. Itselläni on vielä se, että olen raskaana, joten se rajoittaa jonkin verran menemisiä ja tuntuu välillä että elämässä ei ole muuta kuin työtä ja kotona olemista.