Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja viima80:
googlaas itses tuonne greenpeacen sivuille ja käy lukemassa mitä esim uraanin louhinta aiheuttaa ympäristölleen. ydinvoima on 'puhdasta' vain niin sen hetken kun se on siel reaktiossaan. sitä ennen se on täytynyt louhia ja riskastaa. näiden toimenpiteiden ympäristötuhot ovat valtaisat. enkä loppusijoitustakaan naapuriini haluaisi...
Kyllä mä voisin ottaa loppusijoituspaikan melkein naapuriin, noin ½ km päähän. Syy miksi en ihan naapuriin on se, että aivan kotimme vieressä ei ole iso kalliota, johon sen saisi sijoitettua turvallisesti.
Uraania ei polteta samalla tavalla kuin hiiltä ja biopolttoaineta, se käytetään monta kertaa ennen kuin siitä tulee jätettä. Eikä tarvittavan uraanin määräkään ole suuri. Niitä kaivoksia ei tarvita yhtä paljon kuin hiilikaivoksia.
lainaus sivuilta
Uraania voidaan louhia kallioperästä kolmella tavalla:
- Avokaivoksella, jolloin louhiminen ja kuljetus voi tuottaa radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä pölyä, joka leviää tuulen mukana
- Tunnelikaivoksella, jolloin kaivoksesta pumpattava poistoilma sisältää ilmaa raskaampaa radonkaasua, joka leviää ympäristöön
- Liuosuuttokaivoksella, jolloin kallioperään pumpataan happoliuosta, joka sulattaa malmin. Liuosta jää kallioperään, jossa sen on todettu voivan pilata pohjavesiä vielä vuosikymmeniä kaivoksen sulkemisen jälkeen.
Uraanikaivosten tuottamaa vaarallista jätettä on kahdenlaista:
- Kiveä ja hiekkaa, joka varastoidaan usein korkeiksi kasoiksi. Ne sisältävät 85 % uraanimalmin radioaktiivisuudesta sekä raskasmetalleja kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä
- Radioaktiivista lietettä, joka syntyy, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla. Koska malmin uraanipitoisuus on usein pieni, yli 99 % malmin sisältämästä kiviaineksesta jää kaivosalueelle jätteenä.
Jäteaines voi joutua eroosion tai sadeveden myötä vesistöihin tai vuotaa pohjaveteen. Myös uraanimalmin kuljetukset voivat levittää pölyä tien varsille ja ojiin. Riski joutua säteilylle ja raskasmetalleille alttiiksi on huomattavasti suurempi kuin ennen uraanikaivostoiminnan aloittamista ja säilyy satoja tuhansia vuosia. Säteilyn joutuessa elimistöön sisäistesti on se erittäin vaarallista.