xl-odottaja, onko "kohtalotovereita"?

ekaa kertaa tänne kirjoitan. oli pakko rekisteröityä kun herättää aihe tunteita! mä en tullu millään raskaaksi ennenku pudotin 30 kiloa elopainostani. oon 174 pitkä ja painoin 103 kun sit viimein parin vuoden jälkeen tulin raskaaksi. mul on polykystiset ovariot ja kun olin viime talvena lapsettomuustutkimuksissa lekuri sano et jos saisin painoo viel tiputettua lähemmäs sitä sataa kiloa ni vois nappaa. sillon taisin painaa jotain 115.
en tajuu vielkään kuin hitolla sain sitä painoa niin paljon pois kun ikinä ennenkään se ei o onnistunut. mä vaan aattelin et haluisin luomuvauvan enkä mitään rankkoja lapsettomuushoitoja..
no sit ku tulin raskaaksi on painoa jo kertynyt 118 kiloa ja viikkoja vasta 25+2. mun terkkari nipotti mulle heti kättelyssä mun painosta mut mä en enää tässä iässä 33v. jaksa kuunnella mitään lässytystä ni sain niin hirveet paskahuutoraivarit sille et ei o muuten enää valittanut.
jostain syystä tää raskaus on ollu hirvittävän rankkaa mulle henkisesti ja en yksinkertaisesti pysty oleen syömättä herkkuja.
lekureille ja kaikenmaailman idiooteille jotka huomauttelee asiattomasti painosta suosittelen sanomaan jotain ihan sekoa niinku vaik parempi olla läski ku saatana tappaa ittensä :kieh: kyl yleensä vaikenevat
ihan vakavissaan kylhän mäkin oon huolissani vauvasta ku tää syöminen o vähän sitä sun tätä. syön tosi terveellisesti mut siihen kaikenmaailman herkut päälle sit..
terkkari muuten ku sano mulle et ois hyvä ku ei tulis ollenkaan kiloja lisää raskauden aikana tai vaikka paino putoais mä siihen sanoin et luuletko et haluan syöttää vanhaa härskiintynyttä rasvaa kehostani vauvalle vai hyvää tuoretta ruokaa? ja sit se sano et ne raskauskilot oon niin vaikee pudottaa johon mä sanoin et en tiennytkään et keho osaa erotellä raskauskilot muista kiloista
et tämmöstä! paljon tsemppiä meille pulleillekin odottajille

 

Nyt kaikille tosiaan ylipainoisille tiedoksi, että itse me kilomme olemme h.ankkineet ja ne myös kannamme. Neuvola tädil ja lääkärillä ei ole niihin mitään sanomista.
Okei kaikki ylipainoiset joutuu automaattisesti sokerirasitukseen, paitsi mä en nyt mennyt. Painoa on tullut 1,2 kg tän raskauden aikana, joten ei syytä ollut ja aikaisemminkaan ei ole mitään ollut. Edellisen raskauden jälkeen neuvola täti pyysi mua menemään sokeri rasitukseen puolen vuoden kuluttua synnytyksestä, kun ylipainoa on, mut eipä taaskaan ollut mitään sokereissa. Sitä mahtoi harmittaa, kun ei ymmärrä, että ihan itse aiheutettua meikäläisen kilot ja laardit. Tässä raskaudessa lähtö paino oli kans reilusti yli 100, mut alle 110.

Aika monella normaali painoiselle voi myös tulla raskausajan diabetes, siinä missä muillakin, että ei siitä pulttia kannata ottaa...

Muistakaa syödä hieman vähemmän herkkuja ja muutakin ruokaa, kun vauva ottaa laardeista ravintoa.
Tai siis en ole vähentänyt syömistä, enkä myöskään lisännyt, että ehkä siinä syy siihen ettei painoa ole tullut. Esikoisesta tais tulla yli 20 kg painoa, kun tosiaan vedin kahden edestä ja tässä sitä ollaan. Paino menee jojona edes takas ja oli kausi, kun painoin taas saman verran, kuin ennen esikoista ja nyt on aika, kun painan yli 30 kg enemmän....

Jospa nyt sais imettämällä näitä kiloja pois, kun edellinen imetys meni ihan penkin alle ja olin niin kipeä

 

Heips vaan kaikille =)

Eilen oli toinen neuvola ja samalla ensimmäinen lääkäri. Painosta ei rutistu (ainakaan) tällä kertaa kun oli pysynyt miltei samassa viime kertaan verrattuna.. Oli jopa lähtenyt 100g Terkka vaan tuumasi että hyvähyvä, eikä asiasta enempää.
Lääkäri tosin sanoi että tarjoamme kaikille odottajille joilla bmi yli 30 ravintoterautilla käynti mahdollisuutta, mutta ohitin sen tarjouksen :wave:
Mulla ei meinaan mitään asiaa tän paikkakunnan rav.terapeutille. Syynä ystäväni saamat laihdutus ohjeet. Ystäväni ei ole raskaana, mutta kuitenkin..
Ystäväni oli kertonut syövänsä päivässä 1200-1400kcal, mutta ihmetteli miksei paino putoo. Terapeutti oli vain tuumannut että voisitko syödä vain 1000kcal päivässä Itseltä lähtisi ainakin taju noilla ohjeilla..

No eräs ystäväni ystävä (kunto-ohjaaja) kuuli tästä ja sai kaverin puolesta raivarit, teki ateriasuunnitelmat jotka sisältävät 2000kcal/päivä ja nyt paino putoaa.. Eli tosi luotettava ravintoterapeutti meillä päin :|

Kai sitä nääntymälläkin paino putoaa, mutta liekö se sitten enää tervettä painonhallintaa..

Paksuja vointeja kaikille ketjuun kirjoittaneille :hug:

ps: mulla hb todella noususuuntainen eka 148 nyt 161 muilla kokemuksia? En syö mitään rautalisää...

 

Pyörykkä!

Minusta tuntuu tuon painon suhteen ihan samalta. Kauhistuttaa ja pelottaa neuvvolaan meno, koska tiedän että neuvolan tädin asenne painoani kohtaan on negätiivinen.

Raskauden alussa puntari näytti 110, ja nyt uskallonke edes sanoa...116!!! Ihan hirveitä lukemia. Noh mie oenkin mässännyt. Ruoka maistuu ja varsinkin makea, karkit,jätskit ja kakut yms. ennen en nitä syönyt, siis ennen raskautta! Silloin kun raskaustestini positiivista näytti niin päätin että nyt aletaan liikkumaan ja syömään vieläkin terveellisemmin, pah ei niin todellakaan käynyt. Illat istuin jos en duunissa ole sohvalla ja mässään. Koko alkuraskauden väsymys on minua haitannut, hyvä että pari tuntia jaksaa olla oikein pirteä. Kaiken lisäksi teen kaksivuoro työtä jossaon aamu ilta hyppelyä paljon, illalla olet ennen kymppiä himassa ja ouol seiskan aikaan piätisi taas olla menossa. Kaiken lisöksi työ on raskasta, olen lähihoitaja ja vanhusten parissa työskentelen. Siis väsymys ollut minulle erittäin suuri este liikkumiselle, ja kaiken lisäksi inhoan kylmää ja ulkona on kylmä. Noh oishan mulla tup crosstreine (polku/hiihto laite) mutta eipä sitäkään tule käytettyä.

Oma terveys huolettaa tuon painon takia ja oma jaksaminen. Maha turpoaa kuin pulla taikina ja on jo aika iso, tuntuu että olisin jo pidemmällä kuin olen. Rv 8+6 menossa. Tuntuu kohta jo etten eneää taibu niinkuin ennen ja yms. saankohan kuukauden jälkeen enää kenkiä jalkaan?! Kaikki tälläinen mielessä pyöri ja kauhukuvat itsestä valaana kauhistuttaa.

Siis Pyörykkä et ole ainut joka panoa miettii,ja onnea että olet alkanut liikkumaan ja syömään terveellisemmin!!! Olen ylpeä sinusta, mistä itse saisin tullaista voimaa! Ehkä sitten kun väsymys loppuu vai loppuuko ollenkaan. Toivotaan että loppuu, samoin kuin nää ilmavaivat!

Toivotaan vaan että kaikki menisi hyvin! Voimia kaikkilel kohtalon tovereille, niitä tarvitaan ja topivon että itsekkin lisää voimia saisin!