Toggle sidebar

worst case scenario

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kamomilla-81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kamomilla-81

Aktiivinen jäsen
25.04.2008
1 348
0
36
Mieheni on poissa kotoa auton kanssa pidempään kuin kuvittelen - alan odottamaan milloin poliisiauto ajaa pihaan tuomaan suruviestiä. Näen mielessäni tapahtumaketjuja, kuinka hän on joutunut johonkin onnettomuuteen. Pelkään puhelimen soivan ja jonkun soittavan huonoja uutisia.

Ajan moottoritiellä. Vastaan tulee rekka. Mielessäni vilahtaa taas tapahtumaketju, kuinka joudun auto-onnettomuuteen. Kuolen. Näen jopa omat hautajaiseni.

Lapseni jää mummolaan, he vilkuttavat parvekkeelta kun ajan pois pihasta. Mielessäni näen kuinka lapsi tipahtaa siitä parvekkeelta. Iskeytyy maahan.

Mummo ei vastaa puhelimeen. Mietin heti, että pitäisiköhän ottaa vara-avain ja lähteä katsomaan onko kaikki ok. Samalla mietin kaiken valmiiksi, minne pitää soittaa jos löydänkin mummon hengettömänä.

:D Mulla ei taida olla lääkitys ihan kunnossa?
Ei nämä ajatukset päässä onneksi ihan tauotta pyöri, mutta pelottaa kuitenkin. Taidan olla herkästi pahinta pelkäävää sorttia. Ikinä meille ei ole tapahtunut mitään oikeita onnettomuuksia lähipiirissä.
Onko muita vastaavia?
 
mä pelkäsin autolla matkustamista, oli koko ajan tunne, että kohta kuollaan kumpikin jossain onnettomuudessa. samoin pelkäsin myös tuota miehen kuolemaa...samoin sukulaisten ja muiden läheisten.
ja totuushan sitten oli just ahdistuneisuushäiriö. itsellä se meni niin pitkälle, että aiheutti jo takykardiaakin...
terapialla ja lääkityksellä meni sitten ohi, mutta edelleen on kausia, jolloin ahdistaa KAIKKI.

 
Kuulostaa tutulta. Joskus, varsinkin autolla ajaessa mietin, mitä jos mielenhäiriössä tahallani ajaisin rekan eteen, vaikka mitään syytä ei ole enkä halua itseäni tappaa. Miehen ajaessa mietin, mitä jos hän tekee sen. Koiran ajaessa mietin... :D No joo.

Et ole yksin. Kaikki esimerkkiajatuksesi kuulostavat siltä että ne voisivat pyöriä myös omassa päässäni.
 
Minulla ihan vastaavia ajatuksia pyörii mielessä. Todella ahdistavaa.
Mietin kun rekka tulee tiellä vastaan, että jos lapset nukkuvat takapenkillä ja rekka törmää meihin niin toivottavasti lapset eivät ehdi herätä lainkaan.

Tänään vein esikoisen vanhemmilleni hoitoon, ja kun lähdin pihasta ja vilkutin heille heipat, niin näin mielessäni että se oli viimeinen kerta kun heidät näin, että ajan kolarin matkalla kotiin ja kuolen.

Mies lähti hakemaan roskaruokaa ja reissussa on kestänyt ihmeellisen kauan. Näen mielessäni sen, kun suruviesti minulle toimitetaan.


..alkaa jo häiritsemään elämää nämä ajatukset, mutta toivon niiden menevän pois itsestään..
 
mulla oli yks vuosi kun ajattelin että mitä tapahtuu kun mä kuolen ? siis mulle... katkeaako vain filmi ja mitä muuta ?? siis mitä kaikki vaan loppuu ja sit on mustaa ja pimeetä ja näenkö mä edes mitään tai kuulenko tai.. APUA !!! tollaista oli vuosi.. :( ei kivaa.. sit se jäi pois ?
 
Ehkei tää olekaan sitten niin outoa ja harvinaista kuin luulin, kiitos vertaistuesta.
Tosin lääkitystä en aio "vaivaan" hakea, sillä ajatuksista huolimatta pysyn rauhallisena ja aika helposti saan myös käännettyä ajatukset pois.
Mutta ihan mielenkiinnosta, te joilla ahdistuneisuushäiriön diagnoosi on ja lääkitys, mitä se lääkitys on?
 
Eli ei se hulluutta ole pelätä asioita, vaikka raja saattaa olla aika häilyvä. Eikö sanota, että niin kauan kuin pelko ei hallitse elämää ei ole mitään hätää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kamomilla-81:
Oookkei... Eli tietyssä seurassa (ne valkotakkiset) kannattaa pitää suunsa kiinni :x ?
Click to expand...

Miksi? Ei mua minnekään ole lukittu, eikä ole muutakaan ihmeellistä tehty. Kunhan tiedän nyt, että miksi valvon öisin miettien ja huolehtien.

 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa