Vuosia luulin että olen huono äiti, lapsessa häiritsi jokin yms.

[turhis]

Lapsi oli erityisryhmässä alusta asti mutta ilman "virallista" syytä. Neuvola totesi että lapsi on kyllä omaehtoinen ja vilkas, mutta siihen jäi. Kunnes sitten eräällä kerralla tarkastuksen tekikin sijainen, joka kysyi suoraan olenko kuullut ADHD:sta. Kertoi minulle lyhyesti tuosta, antoi esitteen ja kyseli lapsen tekemisistä tosissaan. Kirjasi kaiken ylös, pääsimme lääkärille joka puolestaan laittoi lähetteen eteenpäin tutkimuksiin. Neuvolapsykologi tutki lapsen ja laittoi suosituksen toimintaterapeutin tutkimukseen. Jne. "Pallo lähti pyörimään" ja lopulta olimme lastensairaalassa osastojaksolla.

Sairaalassa kerrottiin että lapsi on juuri sellainen, mitä heille tulevat tapaukset yleensäkin ja että hänestä näkyy kyllä erityispiirteet kauas. Sain valtavasti apua, tukea ja ystävällistä keskusteluseuraa. Kukaan ei syyttänyt tai kyseenalaistanut kertomuksiani, minua kehoitettiin hakemaan erilaisia tukimuotoja (rahallista sekä henkistä puolta) ja kerrottiin uusista ryhmistä yms. Myös päiväkodin erityisryhmän toiminta kartoitettiin ja lapsi sai avustajan.

Kerron tämän siksi, että moni äiti syyttää itseään lapsensa käytöksestä ja vielä useampi hänen läheisensä vähättelee lapsen oireilua ja/tai väittää sen johtuvan äidistä. Minä menetin osan mielenterveydestäni kun en luottanut vaistooni, en uskonut itseeni. Koko ajan tuntui että lapsi ei ollut kuten muut ikäisensä, outoja oireita ja ongelmia tuli jatkuvasti lisää jne. mutta aina kun otin asian puheeksi, minua katsottiin kuin inttävää murrosikäistä. Hymyiltiin vähän vinosti, puhuttiin kuin en voisi mistään tajuta mitään jne. Kun sitten lopulta selvisi että kyseessä oli neurologinen häiriö (+ kasa muita piirteitä), tuntui kuin olisin herännyt syvästä unesta. "Minähän sanoin, että..!" oli eka ajatukseni päässäni kun tuijotin loppulausuntoa.

Naiset, äidit, vanhemmat, ketkä tahansa oireilevan lapsen läheiset. Vaatikaa lapsellenne apua mahdollisimman nuorena, se ennaltaehkäisee myöhempiä ongelmia! Älkää välittäkö siitä, miten huolenne sivuutetaan vaan hakekaa sitä apua jos teistä tuntuu ettei kaikki ole kunnossa. Näitä "eihän siinä mitään vikaa ole"-ihmisiä kyllä riittää, mutta he eivät olekaan niitä jotka joutuvat lapsen oireilua katselemaan päivästä toiseen, selvittelemään omituisia tilanteita jne.

 

["tiina"]

nyt juuri tällä hetkellä samanlaisen asian kanssa painivana, millaisia "oireita" lapsellasi on/oli? Varsinkin siinä päiväkoti-iässä?
Toimintaterapia meillä aloitettu, haluan kuitenkin psykologn tsekkaavan pojan, sitä varten meillä loppukuusta aika neuvolalääkärille. Mitään diagnoosia ei hänella ainakaan vielä ole, vaikeutena nimenomaan huono käytös päiväkodissa.

 

[kiinnostaa]

Mitä outoja oireita ja ongelmia lapsellasi oli/on?

 

["öö"]

voitko valaista oiskohan minun lapsella samaa nyt 3v huutaa yöllä moniakin tunteja välillä saattaa olla viikkoja rauhassa ei puhu näyttelee vain saa raivokohtauksi mistä milloinkin välillä naureskelee ja on niin kilttinä pitkiä aikoja ja sitten taas tämä alkaa kiusaa muita lapsi heittelee kaikki tavarat ja olemme yrittäneet päästä tutkimuksiin vain ei olla päästy ja hoitoni on kait ollut normaalia

 

["aloittaja"]

Oireina mm. aistiherkkyyksiä (ali/yli), ne tulivat ilmi jo taaperoiässä. Lapsi istui ja laittoi kovaa huutavan lelun korvaansa kiinni kerta toisensa jälkeen, hakkasi päätään seinään usein, jossain vaiheessa alkoi keinuttelemaan itseään. Juoksi kaikkialle, törmäili niin seiniin kuin ihmisiinkin, puri toisia varoittamatta, ähki ja ähisi jos suuttui eikä osannut ennen eskaria nimetä yhtäkään tunnettaan. "Kosti" päiväkodin tapahtumia ulkopuolisille jopa viikkoa tapahtumien jälkeen (esim. torstaina joutui tappeluun ja sai nyrkistä, seuraavana ke puri yhtä lasta joka ei osallistunut koko tappeluun), stressin myötä sai tic-oireita (nytkymistä, käsien heiluttelua, korvan laittaminen olkapäätä vasten ym.) jne. Kaiken lisäksi hän aloitti puhumisen myöhään mutta kun sen taidon vihdoin sisäisti, puhui täydellistä kirjakieltä ja osasi heti vaikeatkin kirjaimet. Yökastelija kouluikään saakka. Vaarantajun puute, meinasi päästä hengestään kun juoksi autotielle, lähti ventovieraiden perään kaupassa... Ym.

Tässä vain osa oireista, mutta varmasti tuosta saa vähän käsitystä siitä, millaista oli arki tämän lapsen äitinä.

ap

 

["Mijauh"]

Meillä on myös vilkäs, menevä tyttö. Itse jossakin vaiheessa epäilin jonkin sortin neurologista ongelmaa, ja kesällä ajautui vähältä piti tilanteen jälkeen siihen, että soitin perheneuvolaan. Tarhan aloitti vasta 4vuotiaana (4kk sitten), ja melko pian alotuksen jälkeen tarhassa syntyi adhd epäily. Ei keskittynyt tarhassa yhtään mihinkään. Perheneuvolassa olimme jo asiakkaita, ja jatkoimme täällä käyntiä. Huimasti tyttö rauhottunut puolessa vuodessa, eikä AHDH epäilyä phn puolesta ole, koska tyttö käyntikerroilla leikkii nätisti ja keskittyy. Tarhassakin sujuu nykyään todella hyvin, kun on tottunut uusiin ärsykkeisiin.

Eli. Ei välttämättä heti kannata pelätä pahinta. Ikä tasaa ja paljon, täälläkin todettu.