vuosi sitten mietin että jaksanko tätä suhdetta enää

[hymp]

ollaan oltu nyt reilu vuosi naimisissa...häät meni niin pilalle ku vaan voi mennä...itse jouduin huolehtimaan tilan siivouksesta hää iltana (iltapalat pois jne)
seuraavana päivänä jouduttiin miehen kanssa nousemaan aikasin aamulla siivoomaan juhla paikkaa kun best man ei pystynyt ajamaan autoa ku oli niin huonossa kunnossa....mielestäni hää päivän pitäisi olla onellinen päivä mulle se ei ollut...hää päivää ei viim.vuonna juhlittu olenkaa kun en halunnu muistella koko päivää yms!
kun menimme naimisiin elokuussa 06 alkoi meidän suhteen ala mäki en tiedä miksi....ehkä muo painaa edelleen toi yks ainut päivä mut minkäs teet...muutettua sitä ei saa!

vuosi sitten olin jo jättämässä miestäni kun ei vaan yksin kertasesti "jaksanut"tätä suhdetta...kun huomasin että olen raskaana en eka meinannut millään hyväksyä raskautta mietin jopa aborttia....meillä kun oli jo ennestään kaksi lasta niin väkisin mietti et miten sitä jaksaa ym...nyt on vauva syntynyt ja tiedän että olisin katunut aborttia lopun elämäni...

nyt on ollut taas mielessä jos vaan pakkais kamat ja lähtis välillä tuntuu eten rakasta miestäni taas välillä tuntuu et rakastan....mä en enää tiedä mitä täs teki!


sekavaa tekstiä mut oli pakko purkaa

 

[Nepeteus]

Jokainen tekee itse omat päätökset, mutta mieti kannattaako ainutkertaista elämää pilata olemalla väkisin suhteessa, jossa ei halua olla, eikä ole onnellinen?!

 

[tuu-tikki2]

Odottele nyt rauhassa ja mietiskelet tunteitas ennenkun teet mitään peruuttamatonta! Pienten lasten kanssa on raskasta ja parisuhde joutuu koville, mutta onko sulla sitten parempi kuitenkaan yksinkään?? Kuinkas sitten jaksat lapsiperhe arkea? Ja käsitin, että vauva on äskettäin vasta syntyny (?) niin hormoonit hyrrää mitensattuu raskauden ja synnytyksen jäliltä ja kaiken maailman mielialan vaihtelut on normaalia...
Ja vaikka kuinka tuntuu, ettet enää rakasta miestäs, ei mikään ero oo koskaan helppo kuitenkaan ja siitä saisit lisää stressiä.

 

[ap]

juu vauva on nyt 3kk ja vanhemmat lapset 2v ja vanhin täyttää parin kuukauden päästä 4v...mä vaan olen niiin kypsä tähä kaikkeen päivät pitkät hoidan vaan muksuja....viikon koho kohta on ku pääsen yksin kauppaa ystäviä en näe...yms kenellekkään ei käy näkeminen jos kuulee että otan yhden muksun mukaan vaikka kahville yms....

 

[kielipollari]

Yhdys sana virheet pistivät silmään

 

[NeitiNasu]

Ehkä teillä ottaa vaan nyt rankimman kautta toi vaihe pienten lasten vanhempina, entä jos lapset olisi isompia? Mieti, olisiko fiilis ehkä toinen?Kolmas vauvakin vielä, mitä ette varsinaisesti edes olleet enää toivoneet.. Olit ehkä ajatellut, että noiden kahden ekan jälkeen pääsette miehen kanssa vähän enemmän omillenne? Ja se ei nyt sitten toteutunutkaan, ihan sillä aikataululla millä oli tarkoitus. Voisiko olla että kun lapset kasvaa, tilanne paranee?