Vuosi sitten <3 (*sis. kuvan jos toisenkin) ja kiitoksen vielä kerran :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turkilmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Turkilmas

Vieras
Tuskin ehdin koneelle huomenna, joten täytyy kirjoittaa jo tänään. Huomenna meidän Peikkis täyttää vuoden :heart: .

Tasan vuosi sitten olin Tyksissä ja toivoin kuumeisesti kalvojen puhkaisua. Peloteltiin kuitenkin että lähettävät mut seuraavana päivänä kotiin. Fiilis oli yllättävän hyvä, ottaen huomioon että olin niin kipeä että pääsin vain vaivoin liikkumaan. Pelkkä kyljen kääntäminen tuotti hirmuista tuskaa. Jännitin ja tuskailin, mutta jaksoin kuitenkin nauraa ja tutustua vierustovereihin.

Seuraavana aamuna, luojan kiitos, vanhempi lääkäri totesi pelkän vatsan tunnustelun perusteella että nyt kalvojen puhkaisuun koska vauva on iso. Ja niin pääsin synnärille. Yhdeltä puhkaistiin kalvot ja varttia yli kuusi oli poika maailmassa. Synnytyksen kestoksi laitettiin 3 tuntia 15 minuuttia.

Strategiset mitat huvitti: 4785g ja 57 cm. Onneksi ei lähetetty siis enää kotiin kasvamaan :D.

Synnärillä ollessani täällä palstalla paisui paisumistaan onnittelu ja "hengessä mukana"-ketju. Itkin onnesta kun luin sitä jälkeenpäin. Ystäväni Umbrella päivitti aina kuulumiseni ketjuun ja todella monet olivat jännäämässä puolestani. Kiitos siitä :heart: . Miten siitä voi olla jo vuosi aikaa.

Tässä tämä "pieni" mies tällä hetkellä :heart:



 
Alkuperäinen kirjoittaja ihq:
Ihana poika sinulla :) Ja komeat noi syntymämitat. Saako kysyä, tuliko millasta jälkeä synnytyksessä?

Synnytys meni yllättävän helposti. Olin jo ennalta ajatellut että yritän synnyttää ilman kivunlievitystä, mutta lopulta en enää kestänyt ja pyysin kivunlievitystä. Sitä ei kuitenkaan annettu vaan käskettiin ponnistamaan :D.

Tikkejä muutama, nivuset, alaselkä ja alavatsa PITKÄÄN kipeinä synnytyksen jälkeen, mutta silti koska vaan mieluummin uudelleen tuo kokemus kuin viisaudenhampaan poisto :D. Ei siis jäänyt mitään traumoja =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Riikka:
vuosi jo mennyt! ei oo totta.... :O

onkos perheenlisäystä vielä tiedossa, toiveissa?

Mulla on ollut vauvakuume jo siitä asti kun tuo veikka nostettiin esiin synnytyssalissa :D.

Mutta viimeiseksi biologiseksi lapseksi jää hän, ainakin jo miestä on uskomista. Hän on luvannut että saan kyllä vauvoja, mutta vaan eläinvauvoja. Ollaan myös puhuttu tukiperheeksi ryhtymisestä ja mies jopa haluaisi sijaisperheeksi. Nämäkin kuitenkin vasta jokusen vuoden päästä.

En kuitenkaan taida enää koskaan päästä synnyttämään.
 

Yhteistyössä