Miten tämä voi olla mahdollista?! Olen lukenut ja kuullut kuinka ensimmäinen vuosi naimisiin menon jälkeen on "elämäni ihaninta aikaa". Meillä ei. Mentiin vuosi sitten yst. päivänä naimisiin, ja alamäkeä on ollut siitä saakka! Meillä on kohta 2-v ihana poika, josta tietysti tykätään enemmän kuin mistään muusta mutta parisuhde on tosi surkea.
Mua ei kiinnosta seksi, osaksi siksi että olen muuttunut naisesta "vain äidiksi", osaksi liikakilojen takia. Toiseksi ollaan miehen kanssa ihan eri planeetoilta, jatkuvasti riidellään, tiuskitaan, paiskotaan ovia... Lasta toki rakastetaan ja vanhempina onnistutaan aika hyvin. Mutta mies ei halua jutella, halailla eikä olla lähellä muuten kun jos saa seksiä... Olen ehdottanut jotain neuvontaa, terapiaa, että mennään yhdessä kun ei hän halua minulle jutella mutta ei käy. Katselee pitkin seiniä kun yritän jutella jostain vaikeesta asiasta eikä ainakaan sano mitään. Se papin aamenko on kaiken näin huonoksi laittanut?! Ennen ei ollut tällaista. Toki riideltiin välillä mutta ei koko ajan eikä näin rajusti. Nyt joka riita menee siihen, että jompi kumpi lähtee yöksi mökille, puhutaan eroamisesta... Nyt alan ymmärtää miksi ihmiset eroaa niin äkkiä naimisiin mentyä mutta tuntuu tämä silti uskomattomalta, itse olen kuvitellut olevani naimisissa kunnes kuolema meidät erottaa...
Oltiin kaksi viikkoa häämatkalla, ei kuherreltu, ei pussailtu, ei seksiä vaikka saatiin olla koko aika kahdestaan ilman poikaa. Ei siis ole kysymys siitä ettei meillä olisi kahdenkeskistä aikaa. Onko avioliitto tosiaan tällaista? Vai ollaanko me vaan väärät ihmiset olemaan yhdessä... Mies on sitä mieltä ettei kovin onnellinen ole ollut vuosiin ja lapsen takia on tärkeää ollakkin yhdessä mutta kun ei siitä saa selvää, puhuminen on niin hankalaa hänelle. Mulle tietenkin tulee entistä huonompi olo kun ymmärrän että olen syy hänen onnettomuuteensa, kuka sitä tällaisen kanssa haluaisikaan olla. En vaan ymmärrä miksi hän on minun kanssani mennyt naimisiin jos olen niin kauhea... Mutta mitä enemmän yritän puhua ja lopulta tivata, sitä sulkeutuneemmaksi hän menee.
Onko olemassa mitään paikka johon saa yksinkin mennä parisuhdeasioita selvittämään, jos ei mies halua mukaan vai onko siitä silloin mitään apua?!
Mua ei kiinnosta seksi, osaksi siksi että olen muuttunut naisesta "vain äidiksi", osaksi liikakilojen takia. Toiseksi ollaan miehen kanssa ihan eri planeetoilta, jatkuvasti riidellään, tiuskitaan, paiskotaan ovia... Lasta toki rakastetaan ja vanhempina onnistutaan aika hyvin. Mutta mies ei halua jutella, halailla eikä olla lähellä muuten kun jos saa seksiä... Olen ehdottanut jotain neuvontaa, terapiaa, että mennään yhdessä kun ei hän halua minulle jutella mutta ei käy. Katselee pitkin seiniä kun yritän jutella jostain vaikeesta asiasta eikä ainakaan sano mitään. Se papin aamenko on kaiken näin huonoksi laittanut?! Ennen ei ollut tällaista. Toki riideltiin välillä mutta ei koko ajan eikä näin rajusti. Nyt joka riita menee siihen, että jompi kumpi lähtee yöksi mökille, puhutaan eroamisesta... Nyt alan ymmärtää miksi ihmiset eroaa niin äkkiä naimisiin mentyä mutta tuntuu tämä silti uskomattomalta, itse olen kuvitellut olevani naimisissa kunnes kuolema meidät erottaa...
Oltiin kaksi viikkoa häämatkalla, ei kuherreltu, ei pussailtu, ei seksiä vaikka saatiin olla koko aika kahdestaan ilman poikaa. Ei siis ole kysymys siitä ettei meillä olisi kahdenkeskistä aikaa. Onko avioliitto tosiaan tällaista? Vai ollaanko me vaan väärät ihmiset olemaan yhdessä... Mies on sitä mieltä ettei kovin onnellinen ole ollut vuosiin ja lapsen takia on tärkeää ollakkin yhdessä mutta kun ei siitä saa selvää, puhuminen on niin hankalaa hänelle. Mulle tietenkin tulee entistä huonompi olo kun ymmärrän että olen syy hänen onnettomuuteensa, kuka sitä tällaisen kanssa haluaisikaan olla. En vaan ymmärrä miksi hän on minun kanssani mennyt naimisiin jos olen niin kauhea... Mutta mitä enemmän yritän puhua ja lopulta tivata, sitä sulkeutuneemmaksi hän menee.
Onko olemassa mitään paikka johon saa yksinkin mennä parisuhdeasioita selvittämään, jos ei mies halua mukaan vai onko siitä silloin mitään apua?!