vuorotyö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

maija

Jäsen
23.06.2004
244
0
16
Moi!
Kertokaa vähän kokemuksia vuorotyöläiset kuinka teillä on arki lähtenyt pyöriin. Sain uuden työn joka on 2-vuorotyötä ja mies on 3-vuorotyössä. Lapsi 1.2v. Tuntuu hurjalta ku mietin et vuorot menee kokoajan ristiin ja ei nähä toisiamme yhtään. Pitäis iloita uudesta työpaikasta ja vakityöstä mut mä vaan itken :(
 
Samat oli aatokset mulla kun olin mammalomalla v.01, poikani oli 7kk. Mieheni kans oli puhe että kyselee omalta työpaikaltaan josko saisin töitä mammaloman jälkeen. No, just sillon HETI oli kiirusta ja kysyivät mua... Siinä minä pähkäsin, että vuorotyötä ja noin pieni lapsi!!
Miehen kanssa päätettiin asia niin, että kulettii eri vuoroissa (2ta vuoroa), joten hoitopäivä oli 2h.
Toisia emme nähneet ja se oli aika stressaavaa. Sitten muutimme omaan taloon ja samalla aloimme kulkea samaa vuoroa, poika olis silloin 9.5kk. Tyttö 3v.
Meillä kyllä meni hyvin... lapset saatiin sängystä hyvin ylös 05.00 aamu vuorolla. Jatkoivat sitten 2h unia hoidossa.
Ilta vuorolla olimme hakemassa muksuja 22.30 ja kotona valvottiin vielä 30min ennen nukkumaan menoa.

Että meillä meni kyllä hyvin, vaikka kyllä välillä omatunto soimasi viedä näin pientä hoitoon.. No niin paljon minua, että en ottanut vakipaikkaa vastaan kun olin ollut 1v3kk töissä... vaan lähdin kotiin 1kk ja kävin tekemässä 1-2kk tuurauksia siellä... mutta vain päivävuorossa. Ja näin sainkin 3v aikaani siellä tuhlattua.
Minua ei harmita etten ottanut vakipaikkaa silloin vastaan.......

voimia sinulle, kyllä se hyvin menee!! :hug:
 
mä olin 3-vuorotyössä kun tyttö oli joku 2vuotias ja se meni kyl hyvin että tein esim4 yötä putkeen ja vuoro alkoi aina vasta niin että tytön sai nukkumaan ja aamulla tulin 6töistä ja vein hoitoon ja nukuin päivän sit hain hoidosta.ilta vuoro kyllä ihan hanurista,aamu vuorot taas ok kun oli esim. 6-14 ja mies pystyi olemaan aamut ja välillä mummolla yötä. nyt teen 9-17 ja tosi TOSI tyhmä työaika!!nyt tytöt on 6v ja 2v ja tuntuu et oon aamusta iltaan töissä eikä aikaa jää mihinkään muuhun!onneksi jään nyt pois töistä just sen takia et pienemmän ei tarvii olla hoidossa pitkiä päiviä.. :'(
 
Meillä sikäli parempi tilanne et mulla 3-vuorotyö mut isännällä "periaatteessa" päivätyö (on maatalousyrittäjä). Eli kun mulla aamuvuoro isä vie lapset hoitoon ja minä haen, iltavuorojen aikaan sit päinvastoin. Yövuorojen aikaan lapset kotona.
 

Onneksi olkon työpaikasta!

Mulla kanssa 2 vuorotyö. Oon lapseni kanssa kaksin ja ihan jees on mennyt vaikka välillä tuntuukin ett mut kasvattaa lapsen ja omatunto soimaa, mutta tätä kait tää elämä aina välillä on. Lapsi siis 1v ja 6kk.

Yöksi lapsi ei vielä dagikseen ole jäänyt vaan isovanhemmat ovat hakeneet kun itsellä vuoro ollut yöhön. Pikkuhiljaa aletaan jäämään myös päiväkotiin yöksi eli sitt taas näkee ett miten se alkaa sujumaan.

Mutta hei älä itke vaan yritä iloita uudesta työpaikasta. Kyllä itekkin sitä itkua on tullut itkettyä mutt sitt sitä yritää vaan ajatella asioita ja kuinka hyvin ne onkaan. Terve lapsi, koti, työ :) Ei se lapsi kärsi siitä että hän on hoidossa. Tärkrintä on että lapsella on rakkautta ja turvalliset ihmiset ympärillä.

Tsemppiä :hug:
 
mulla 3-vuorotyö ja miehellä joustavat työajat,nyt olis paluu 2-vuorotyöhön en pystynyt nukkumaan yövuoron jälkeen vaikka pojat hoidos.olis ollu vakipaikka tarjolla mutta en hakenu sitä.nyt haaveilen päivätyöstä yksi vuoden sijaisuus vois olla näköpiirissä silloin pitää herätä arkena yliaikaisin mutta sitten olis viikonloput vapaat ja toivottavasti enemmän yhteistä aikaa. ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.01.2006 klo 16:47 maija kirjoitti:
Moi!
Kertokaa vähän kokemuksia vuorotyöläiset kuinka teillä on arki lähtenyt pyöriin. Sain uuden työn joka on 2-vuorotyötä ja mies on 3-vuorotyössä. Lapsi 1.2v. Tuntuu hurjalta ku mietin et vuorot menee kokoajan ristiin ja ei nähä toisiamme yhtään. Pitäis iloita uudesta työpaikasta ja vakityöstä mut mä vaan itken :(

Mieheni on tehnyt 2- ja 3-vuorotyötä yli 10 vuotta. Olen hoitanut lapsemme kotiäitinä, koska en halua lapsille hankalia hoitoaikoja. On kohtuutonta, että lapset viedään hoitoon aikaisin aamulla, klo 5-6, haetaan myöhään illalla ja viedään hoitoon myös yöksi. Myös koululaisten hoito voi olla ongelmallista, jos molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä. Laitan koululaiset aamulla kouluun klo 8-10 välillä. Olen kotona, kun koulu loppuu klo 12-15 välillä.

Joudutko viemään lapsesi vuorohoitoon? Minusta 1v2kk lapsi on liian pieni vuorohoitoon :(. En laittaisi näin pientä lasta päivähoitoon. Onko Sinulla ja puolisollasi mahdollisuutta työskennellä vuorotellen? Vanhempien työvuorojen lomittaminen voisi olla toimiva ratkaisu. Silloin lasten ei tarvitse olla päivähoidossa ollenkaan.

En ymmärrä pienten lasten yöhoitoa. Miten joku voi jättää jo alle 1-vuotiaankin lapsen päivähoitoon tai isovanhemmille yöksi? Lapsen paras hoitopaikka on oma koti. Jos näin pieni lapsi on pakko viedä hoitoon, niin osa-aikainen hoito olisi paras vaihtoehto. Ainakin lapsen pitäisi saada nukkua yönsä omassa kodissa ja sängyssä =) .
 
Miulla alkaa kanssa työt ens kuun alussa ja poika on sillon 11kk. Teen 3 vuoroa siten, et ekana miul on iltavuoro 14-22, aamulla takasin 6-14 ja yö vielä aamuvuoron perään 22-06 ja sit onkin muutama vapaapv. Isäntä tekee 8-16. Kun mie olen aamussa, mies vie pojan hoitoon ja tuo töistä tullessaa (mie nukun aamuvuoron jälkee pari tuntia, et jaksaa yön valvoa), iltavuoroon mennessäni mie vien iltapäivällä pojan hoitoon, ja kun miul on makuupv, mies vie pojan hoitoon, ja mie haen kun herään, eli n.11. Saa nähä kuin arki lähtee rullaamaan, toivottavasti hyvin..Loppujen lopuksi, poitsun ei tarvi kauheasti hoidossa olla. Laskettiin, et n.12 pv/kk.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2006 klo 08:02 kati1974 kirjoitti:
Miulla alkaa kanssa työt ens kuun alussa ja poika on sillon 11kk. Teen 3 vuoroa siten, et ekana miul on iltavuoro 14-22, aamulla takasin 6-14 ja yö vielä aamuvuoron perään 22-06 ja sit onkin muutama vapaapv. Isäntä tekee 8-16. Kun mie olen aamussa, mies vie pojan hoitoon ja tuo töistä tullessaa (mie nukun aamuvuoron jälkee pari tuntia, et jaksaa yön valvoa), iltavuoroon mennessäni mie vien iltapäivällä pojan hoitoon, ja kun miul on makuupv, mies vie pojan hoitoon, ja mie haen kun herään, eli n.11. Saa nähä kuin arki lähtee rullaamaan, toivottavasti hyvin..Loppujen lopuksi, poitsun ei tarvi kauheasti hoidossa olla. Laskettiin, et n.12 pv/kk.

vuorotyössä on etunsa =)
 
Mulla on kans vuorotyö sillai, että joka 3. viikko on iltavuoro. Meillä talon linjana on ollut, että pienten lasten äideille yritetään järjestää päivätyötä, mutta mullakin oli ns. paineita alkaa taas vuoroon, joten tein myönnytyksen ja sanelin omat ehtoni: Teen joka 3. viikko illan, ja kun torstaina menen aikaisemmin, voin perjantaina olla tytön kanssa kotona siihen asti kun iskä tulee kotiin. Tuo perjantain yhteinen aika helpottaa, kun muina iltavuoropäivinä ei ehditä kun tunti-puolitoista näkemään aamulla. Päivähoitaja kun haluaa tytön jo aamusta hoitoon, että pääsee muiden kanssa samaan päivärytmiin.

Välillä omaa tuntoa soimaa, mutta plussaa on se, että on sitten aamupäivisin omaa aikaa. Siivoilen, laittelen ruokaa tai ehtii vaikka käydä shoppailemassa. Iskälle tää järjestely on tietty rankempaa, mutta hyvää se vaan tekee, kun joutuvat pärjäämään kahdestaan. Muuna ainakana tyttö on tosi kiinni mussa, mikä välillä rasittaa. Neiti on nyt 3,5v.
 
meillä toisella tosi epäsäännöllinen vuorotyö -kahta, kolmea vuoroa miten sattuu aina 4 viikon jaksoissa ja toisella säännöllinen iltatyö. Lapsonen on vuorohoidossa. Sinällään järjestely on oikein hyvä, kun hoitoon voi viedä mihin aikaan vain - siis myös illalla. Ja aina vain tarvittavaksi ajaksi (tietty pitää itse huolehtia, että ehtii nukkua kotona tai hoidossa ja että syömiset on aikataulussaan)
Syksyn aikana järjestelimme töitä niin, että hoitoon menoja tuli tosi vähän, mutta se sitten tarkoitti myös sitä, että koko perheen yhteistä aikaa ei ollut lainkaan. Nyt yritämme muuttaa systeemiä sellaiseksi, että olisimme enemmän yhtäaikaa töissä ja myös yhtäaikaa kotona. Puolitoista vuotiaammekin on jo hyvin kotiutunut päiväkotiin ja menee sinne ihan miellään. Pitempien kotona olemisten jälkeen aina tietysti ekat päivät vähän nihkeitä - välillä taas tuntuu, että ei niitä äidin ja isän naamoja jaksa aina katella.
 

Yhteistyössä