Vuorotyö syö meidän perhe-elämäämme ja suhdetta lapsiin etenkin :(

[..]

Iltavuoroviikoilla näen tosi vähän meidän pientä koululaista ja se vähä aikakin menee usein kiukutteluun, siis lapsen puolelta.

Töistäkin on vähän vaikea jäädä pois, kun ruokaakin olisi hyvä olla ja uuden työpaikan löytäminen on taas ihan oma tarinansa.

Miten te muut vuorotyöläiset selviätte pienten lastenne kanssa??

 

[kmkm]

Tuo onkin varmasti raskasta jos on samaa vuoroa koko viikko. eli aamuviikko ja iltaviikko-systeemillä.Meidän perheessä kumpikin on 3vuorotyössä ja sitä emme koe raskaana. Vuorot vaihtelee ja itse koen että mulla on lapsille enemmän aikaa tämän vuorotyön ansiosta.

 

[n o h]

Mä koin itse niin, että mulle ei jäänyt juuri ollenkaan aikaa nähdä miestäni ja lapsiani (tein kolmivuorotyötä). Etenkin, kun omalla alallani joutui tekemään paljon tuplavuoroja ja menemään usein vapaapäiviksikin töihin, kun sijaisia ei saatu. Mulle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi vaihtaa alaa, tai eihän se toki ainoa vaihtoehto olisi ollut, olisinhan mä voinut hankkiutua omalla alallani päivätöihin. Mä olen nyt paljon tyytyväisempi, samoin mies ja kolme lastamme. Toki tiedän monia perheitä, joissa tuo vuorotyön tekeminen toimii oikein hyvin.

 

[v]

Täytyy yrittää mennä töiden ehdoilla ja olla stressaamatta arjesta. Se, että yrittää enemmän kuin jaksaa ei ainakaan helpota elämää tai tuo onnea.

 

["alkup"]

Tuo onkin varmasti raskasta jos on samaa vuoroa koko viikko. eli aamuviikko ja iltaviikko-systeemillä.Meidän perheessä kumpikin on 3vuorotyössä ja sitä emme koe raskaana. Vuorot vaihtelee ja itse koen että mulla on lapsille enemmän aikaa tämän vuorotyön ansiosta.

Näin on, lapsi ikävöi minua ja usein annan nukkua sitten meidän huoneessa iltavuoroviikoilla, että saa olla lähellä, vaikka ei tuokaan ratkaisu ole kaikkein paras.

 

[me]

mietittiin työkavereiden kans että vuorotyö onnistuu siihen asti kun lapst menee kouluun... Joka työvuorossa on joku joka ohjaa lapsensa kesken työpäivän, esim aamu: herätykset, aamupalat ja sit vielä että muistahan nyt lähte kouluun. Iltavuorossa taasen ojataan välipalalle, läksyille, ja sit muksut soittelee saako mennä sen ja sen luo... Ja toiset työkaverit on epakassa. Kerran esim: mummolla vertavuotava vekki naamassa, kaatunut. Piti soitella ambbaria, mutta kun työkaverin muksu soitti samalla hetkllä, tyrehytin vuotoa POLVELLA ja soitin ambbaria sitten itse.

 

[eeeeeee]

Meillä kumpikin teemme 3vuorotyötä, ja tämä on mun mielestä hyvä ratkaisu nyt. Mutta en tiedä sitten parin vuoden päästä kun esikoinen menee kouluun. Noille on ihan sama ollaanko me yhdessä aamulla vai illalla. Hoitovuoroja on per kuukausi vähän, noin 12.