Vuorokaudessa ei riitä enää tunnit :(

[Hieman Hankala]

Mä olen ihan loppu tähän loputtomaan kiireeseen. Tekemistä on aivan liikaa enkä ehdi ikinä tekemään kaikkea mitä mun pitäis tehdä - saati sitten mitä mä haluaisin tehdä :headwall:

Mies tekee töitä ihan älyttömästi, se on poissa 12h/vuoro ja vuoroja oli nyt 7 putkeen (tämään siis eka vapaa viikkoon...). Mulla on oma työ ja lisäksi hoidettavana kaksi lasta, kaksi koiraa ja 80m2 kämppä jossa remontti edelleen kesken... :headwall: :headwall:
Mut jätettiin vasten omaa tahtoani tähän tilanteeseen, kun mies vaihtoi työpaikkaa. Kukaan ei kertonut mulle, että tästä tulee tällaista... Että joudun ottamaan kaikesta itse vastuun ja hoitamaan kaiken itse...

Mistähän sain apua elämänhallintaan? Nyt ainakin tuntuu, että vuorokaudessa ei tunnit riitä... |O Kämppä on kun räjäytystyömaa, pyykkiä on ihan älyttömästi, keittiö huutaa putsausta jne. Huoh :ashamed:

 

[Soluttautuja]

:hug: :hug: Täällä vähän sama tilanne.. mies ei tosin tee noin pitkää päivää, mutta silleen hankalasti, että ei ihmeempiä kerkii tekemään aamulla eikä illalla. Meilläkin kaksi lasta + kolme koiraa ja asutaan omakotitalossa, joten on pihahommia, uunin lämmitystä ja lumitöitä. Koirien pitäisi olla minulle se kiva harrastus, että pääsee tuulettumaan, mutta on kausia kun nekin tuntuu vaan lisätaakalta

 

[Hieman Hankala]

Soluttautuja: Mulle myös nuo koirat ovat tulleet enemmän taakaksi kuin iloksi. Ennen kävelin niiden kanssa pitkiä lenkkejä, mutta nyt noiden hoito on ihan minimissä :ashamed:

Olen joutunut käyttämään niitä illalla ulkona niin, että lapset on nukkuneet kotona... Ollaan tultu mun iltavuoron jälkeen kotiin 21 maissa (haen töiden jälkeen lapset hoidosta) niin ei siinä paljon enää lähdetä lasten ja koirien kanssa ulos, kun muksut on rättipoikkiväsyneitä :ashamed:

Saa nähdä kauan mun pää kestää :headwall:

 

[Soluttautuja]

Minä sentään olen töistä kotona jo tuossa 16.30 aikoihin, mutta kun aamulla joutuu aikaisen heräämään, ja ilta on täynnä kotihommia, niin kyllä sitä illalla on välillä ihan poikki. Viime syksynä oli kausi, kun koirien iltapissatuksella mietin monta kertaa, että tuohon puun juurelle kun vain jäisi istumaan, eikä enää ikinä nousisi pois. Sitä vaan oli niin väsynyt, ettei osannut kuin itkeä. Jotenkin siitä vaan pääsi yli ja nyt on vähän parempi kausi menossa. Mie karsin kotihommia niin, että pyykkejä en enää silitä, vaan viikkaan ne suoraan kaappiin.

Miehelle minä valitin väsymystä monta kertaa, mutta ei se tainnut ikinä ymmärtää tilanteen vakavuutta :/

 

[Hieman Hankala]

Ei tuo minunkaan ukko käsitä sitä miten väsynyt mä olen ja miten iso homma on hoitaa yksin tämä koti ym. Toki ei tämä sen helpompaa olis, jos olisin yh, mutta jos olisin yh niin en olis haalinut itselleni näin paljon velvollisuuksia :/ Lapset on ystäväni luona hoidossa, koska päiväkotipaikkaa ei ole (luonnollisestikaan) saatu kohtuulisen matkan päästä... Eli lapset pyörii tässä jaloissa aina, jos itse en ole töissä... :headwall:
Mä rakastan mun lapsia yli kaiken ja haluan niiden kanssa olla, mutta heillekin säännöllinen päivärytmi olis enemmän kuin tervetullut :/