vuoden ikäiset hillittömiä menijöitä?

[pienemmän äiti]

Millaisia teidän vuoden ikäiset lapset ovat? Puuhailleko itsekeen juttuja? vai vaatiiko kokoajan seuranpitoa?
Joudutko kokoajan juosta perässä, kieltää ja ottaa pois vaarallisista paikoista vai uskooko kun kiellät?

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn kun tuo omani on vasta puolivuotias ja tuttava jatkuvasti sanoo "kohta se Maijakin menee niin ettet ehdi muuta kun kieltää, kulkea perässä ja laittaa sen kiskomia tavaroita takaisin paikoilleen". Hänellä on 1-vuotias lapsi.

Sitten 2 kaveria kävivät kylässä, heillä on molemmilla hiukka vajaa 1,5v lapset. Molemmat äidit vaan sanoivat lapsille tyyliin "juu, siellä on Leenan kaappi, ei mennä sinne". Ehkä toisen kerran vielä joutui sanomaan, mutta äidin ei tarvinnut mennä ottamaan lasta pois sieltä vaan se uskoi.
Samoin ku toinen äideistä syötti lasta, lapsi havitteli pöydältä keksiä niin että itku tuli, äiti sanoi että "ensin syödään ja sitten saat keksin" ja otti keksin odottamaan pöydälle, lapsi söi kiltisti loppuun.

Onko tosiaan tuollaiset "tottelevaiset" 1-vuotiaat harvainaisuuksia?

Toki lapset olivat kylässä, ja ehkäpä hivenen vieraskoreita (en tiedä?), mutta sain sen käsityksen että tuo käytös on heillä aivan normaalia että totellaan.

 

[Kismett]

Edelleen, lapsia on erilaisia.
Meillä esikoinen on ollut turhan kova menemään puolivuotiaasta asti, kun oppi konttaamaan. Utelias, vilkas, tottelematonkin välillä.
Kyläpaikat saa valita huolella.

Kaveripiirissäni on muutamia rauhallisempia tapauksia, joita ei kiinnosta esim. kaappien sisältö vieraisilla.

 

[pienemmän äiti]

Edelleen, lapsia on erilaisia.

Siks mä kysynkin että millaista meno on muilla ollut

 

[halipupu harmaana]

Meillä kaksi menijää vajaan 3v:n ikäerolla, "ensin tehdään ja sitten kuunnellaan jos ehditään" periaatteella. Ovat tainneet tulla äitiinsä ja kun siihen lisää isältä perityn älyn, niin aika hyvä sekotus on tullu, tulevat molemmat pärjäämään tässä elämässä.

 

[Aniit]

Mulla on kohta 11kk ikänen poika. Toistaseks ei kävellä, mut kaikkiin kaappeihin mennään, jokaista lähellä olevaan esinettä pitää koittaa koskee, mitään ei uskota. Ehkä hiukan on alkanu ymmärtään mitä EI meinaa. Mut kaipa noi pääsääntösesti on tuollaisia tässä iässä.

 

[hei]

meillä 10kk jolla on ollut kauhea kiire lähteä liikkeelle, ja tutustua ympäristöönsä..ihanaisen sosiaalinen hulivili tyttö tempperamentilla :heart:
Mutta..kun tytölle sanoo nätisti ei, kun on laittamassa jotain suuhun, katsoo kujeilevasti ja laittaa kielletyn pois..saattaa mökätä hetken mutta tekee kyllä mitä pyydetään vaikka on ihan pieni vasta.
Kun menee jonkun "kielletyn" esineen (kuten sähkölaitteet ) luokse ja on koskemassa,
riittää että pyytää tulemaan pois.
Ihan kuukausi sitten oli vielä eri tavalla, kiljui ja nauroi kun opeteltiin näitä kieltosanoja

Uskoisin, että ovat tosi erilaisia luonteeltaan..ja varmasti vaikuttaa sekin miten näitä juttuja lapsen kanssa harjoitetaan. esimerkiksi otetaanko kotona kaikki kielletty lapsen ulottuvilta vai opetetaanko ettei lapsen niihin tarvitse mennä

 

[halipupu harmaana]

Jos ap haluat hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten, niin tässä muutama:

*kontaa itse huusholli ympäri ja huomioi vaarallaiset paikat lapsen tasolla (terävät kulmat ym) ja eliminoi ne
* hanki pistorasioihin lapsilukot valmiiksi
* tunge kirjahylly niin täyteen kirjoja, ettei lapsi saa niitä kiskottua pois paikoiltaan
* mieti miten saat pidettyä lipastot ja kaapit suljettuina, jotta lapsi ei saa niitä auki. Meillä käytössä mm. kestävät kuminauhat, nupit irti jne...
* kukista kannattaa luopua ajoissa tai tyytyä amppeleihin

 

[mun muru]

Meidän 1v totteli helposti EI käskyä kyseenalaistamatta sitä. Lisäksi leikki varmaan 3/4 leikeistään yksin ja auttoi siivouksessa ym. Esim. pyyhki lattiaa jos pyysin niin tekemään ja annoin rätin. Perään ei tarvinnut katsoa kuin sen verran ettei kiipeä mihinkään mistä on vaarallista tippua. Ei kyllä 1vee meillä kiivennytkään sohvaa korkeammalle.
1 vee on ehkä maailman helpoin ikä lapsella. Siis näin ainakin meidän pojalla. Saapa nähdä mitä hieman erilaisesta tytöstäni tulee .. Nyt ikää hällä vasta 4kk niin ei tiedä.

 

[mun muru]

Jos ap haluat hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten, niin tässä muutama:

*kontaa itse huusholli ympäri ja huomioi vaarallaiset paikat lapsen tasolla (terävät kulmat ym) ja eliminoi ne
* hanki pistorasioihin lapsilukot valmiiksi
* tunge kirjahylly niin täyteen kirjoja, ettei lapsi saa niitä kiskottua pois paikoiltaan
* mieti miten saat pidettyä lipastot ja kaapit suljettuina, jotta lapsi ei saa niitä auki. Meillä käytössä mm. kestävät kuminauhat, nupit irti jne...
* kukista kannattaa luopua ajoissa tai tyytyä amppeleihin

Totta. Pääsee vähemmällä.

 

[hyvä, mutta..]

Jos ap haluat hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten, niin tässä muutama:

*kontaa itse huusholli ympäri ja huomioi vaarallaiset paikat lapsen tasolla (terävät kulmat ym) ja eliminoi ne
* hanki pistorasioihin lapsilukot valmiiksi
* tunge kirjahylly niin täyteen kirjoja, ettei lapsi saa niitä kiskottua pois paikoiltaan
* mieti miten saat pidettyä lipastot ja kaapit suljettuina, jotta lapsi ei saa niitä auki. Meillä käytössä mm. kestävät kuminauhat, nupit irti jne...
* kukista kannattaa luopua ajoissa tai tyytyä amppeleihin

Totta. Pääsee vähemmällä.

Mutta jos poistaa/sulkee kaikki kielletyt jutut ni eihän lasta tarvii ikinä kieltää, ni miten se oppii ei-sanan? Miten sitten kun ollaan kylässä?

 

[Jane Doe]

Meil konttaa 1v2kk ihan onnessaan 4v ja melki 3v perässä. Ei paljon äidin seuraa kaipaa. Ihan onnessaan tohottaa muiden perässä. Oikeastaan väsyneenä tulee vinkumaan syliä. :heart:

 

[pp]

(teksti Vauva lehdestä 12/07)

Lapset oppivat elämästä, maailmasta, itsestään ja vanhemmistaan kuten luonnontieteilijät: kokeilemalla ja tutkimalla. Vaikka usein koemme lapsen tutkimusmatkat vanhempien ilkikurisena testauksena, Jesper Juul (tanskalainen kasvatusguru) painottaa lapsen tekevän niitä itseään varten, ei vanhempiaan vastaan.

Lapset eivät halua mitään muuta niin paljon, kuin että heidän vanhempansa olisivat onnellisia. Kun lasta kohdellaan arvostavasti, hänkin kohtelee muita niin. Ympäristöä vahingoittavan käytöksen pitäisi aina olla meille merkki siitä, että lapsi ei voi hyvin.

Samaa mieltä on lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Hänen mukaansa vanhemman tärkeimpiä velvollisuuksia on mahdollistaa se, että lapsen maailma on tutkittavissa.

Kieltämisen ja rajoittamisen sijaan vanhemman tulisi luoda lapsen ympäristöstä turvallinen ja iloita hänen kanssaan tutkimusmatkojen löydöksistä. Tämä on lapsen mielen vapauden kasvattamista. Vain siten hän oppii kokemaan itsensä osaksi ympäristöään.

Maailma, jota ei saa tutkia ja jossa ei saa olla oma itsensä, ei ole mukava paikka aikuisellekaan. Lapselle negatiivinen kasvuympäristö voi olla jopa tuhoisaa. Ympäristö, joka painottaa kieltoja ja rajoituksia, alentaa lapsen luontaista elinvoimaa. Se on myös omiaan lisäämään lapsen ahdistusta ja pelkoa.

Sana ei voi olla myös häpeällinen. Mäkelän mukaan moittiva ja tuomitseva ei saa lapsen uskomaan, että hän on pohjimmiltaan täysin väärässä maailman suhteen. Kun eitä käytetään väärin, menetetään paljon lapsen potentiaalia. Lapsen ilo oivaltaa estyy, eikä hän löydä sisältään ylpeyttä omasta osaamisestaan. JOkainen kielto lamaa, Jukka Mäkelä sanoo.

Joidenkin kieltojen on syytä lamatakin, kun puhutaan autotielle juoksemisesta, mutta paljon käytettynä ei menettää tehoaan.

"Kuulen usein vanhempien valittavan, etteivät heidän lapsensa usko, vaikka he kieltävät useita kertoja. Ein tulisikin toimia heti ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla se on jo tehoton."

Mäkelän mukaan helpoin tapa on tehdä kodista sellainen, että lapsi voi turvallisesti tutkia sitä.

Kun ollaan tilanteessa, jossa kieltoja hoetaan päämäärättömästi, ollaan jo täysin väärällä tiellä.

Uhkauksilla kasvatettu lapsi oppii kyllä tottelemaan, mutta käytös pohjautuu pelkoon. Se estää ennen pitkää lapsen terveen itsetunnon kehityksen, sillä lapsi uskoo moitteiden perusteella olevansa paha. Alle 5-vuotias ei vielä osaa erottaa sitä mitä on ja sitä mitä tekee. Myös vanhemman oma itsetunto kärsii tällaisessa kasvatusmallissa.

Terve lapsi pelkää korkeita paikkoja ja kovia ääniä. Autotiet, kuumat hellat ja sähköpistokkeet ovat sitten sellaisia, joissa vanhempi voi käyttää ei-korttinsa.

"Huomaan itse selkeän eron lapsen käytöksessä sellaisina päivinä, jolloin kiellän häntä enemmän ja ohjaan vähemmän. Minusta tässä on pohjimmiltaan kyse läsnäolosta. Pelkkään kieltämiseen sortuu silloin, kun on liian kiireinen. Silloin kontakti lapseen jää pinnalliseksi, emmekä kumpikaan opi ja koe onnistumisen hetkiä."

 

[mun muru]

Jos ap haluat hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten, niin tässä muutama:

*kontaa itse huusholli ympäri ja huomioi vaarallaiset paikat lapsen tasolla (terävät kulmat ym) ja eliminoi ne
* hanki pistorasioihin lapsilukot valmiiksi
* tunge kirjahylly niin täyteen kirjoja, ettei lapsi saa niitä kiskottua pois paikoiltaan
* mieti miten saat pidettyä lipastot ja kaapit suljettuina, jotta lapsi ei saa niitä auki. Meillä käytössä mm. kestävät kuminauhat, nupit irti jne...
* kukista kannattaa luopua ajoissa tai tyytyä amppeleihin

Totta. Pääsee vähemmällä.

Mutta jos poistaa/sulkee kaikki kielletyt jutut ni eihän lasta tarvii ikinä kieltää, ni miten se oppii ei-sanan? Miten sitten kun ollaan kylässä?

Ihan oikeutettu kysymys. Kyllä lapsi oppii koska 1 vuotiasta pitää kieltää esim. kun tyhjentää tiskikonetta ettei se riko astioita vahingossa kun "auttaa ja pitää kieltää leikkikentällä kun muiden leluja ei saa luvatta ottaa, pitää kieltää ettei pääse samaan suihkuun aina äidin kanssa, pitää kieltää ettei saa itse päättää nukkumisaikaa, pitää kieltää ettei rummuta seiniä, ei sotke seiniä jne. Kyllä niitä kieltoja riittää joka päivällä siitäkin huolimatta ettei tahalteen jätä kotia hengenvaaralliseksi lapselle Pääsee helpommalla ettei tarvi kotona ottaa vastuuta lapsen hengestä tai näöstä esim.
Näin minä ainakin sen näen. Nyt poikani on siis jo tottelevainen 1v8kk <3 Oppi eI" sanan jo 7-8kk iässä ja vaikka meidän koti on lapselle suht turvallinen niin silti tottelee kylässäkin aina. Siis tarkoitan oikeasti että aina eikä vain joka toinen kerta.

 

[hyvä, mutta]

Jos ap haluat hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten, niin tässä muutama:

*kontaa itse huusholli ympäri ja huomioi vaarallaiset paikat lapsen tasolla (terävät kulmat ym) ja eliminoi ne
* hanki pistorasioihin lapsilukot valmiiksi
* tunge kirjahylly niin täyteen kirjoja, ettei lapsi saa niitä kiskottua pois paikoiltaan
* mieti miten saat pidettyä lipastot ja kaapit suljettuina, jotta lapsi ei saa niitä auki. Meillä käytössä mm. kestävät kuminauhat, nupit irti jne...
* kukista kannattaa luopua ajoissa tai tyytyä amppeleihin

Totta. Pääsee vähemmällä.

Mutta jos poistaa/sulkee kaikki kielletyt jutut ni eihän lasta tarvii ikinä kieltää, ni miten se oppii ei-sanan? Miten sitten kun ollaan kylässä?

Ihan oikeutettu kysymys. Kyllä lapsi oppii koska 1 vuotiasta pitää kieltää esim. kun tyhjentää tiskikonetta ettei se riko astioita vahingossa kun "auttaa ja pitää kieltää leikkikentällä kun muiden leluja ei saa luvatta ottaa, pitää kieltää ettei pääse samaan suihkuun aina äidin kanssa, pitää kieltää ettei saa itse päättää nukkumisaikaa, pitää kieltää ettei rummuta seiniä, ei sotke seiniä jne. Kyllä niitä kieltoja riittää joka päivällä siitäkin huolimatta ettei tahalteen jätä kotia hengenvaaralliseksi lapselle Pääsee helpommalla ettei tarvi kotona ottaa vastuuta lapsen hengestä tai näöstä esim.
Näin minä ainakin sen näen. Nyt poikani on siis jo tottelevainen 1v8kk <3 Oppi eI" sanan jo 7-8kk iässä ja vaikka meidän koti on lapselle suht turvallinen niin silti tottelee kylässäkin aina. Siis tarkoitan oikeasti että aina eikä vain joka toinen kerta.

No juu, tosiaan, onhan noita kiellettäviä juttuja vaikka laatikot, kaapit ym sulkisi niin ettei niihin pääse (=ei tarvitse kokoajan kieltää).
En vaan ollut tullut ajatelleeksi, kiitos ystävällisestä valaisusta

VAARAN paikathan nyt ilmanmuuta täytyy poistaa/sulkea