T
tiutau
Vieras
Musta tuntuu että mä tulen hulluksi.
Mulla on nyt raskausviikkoja 37+3 ja meillä on kotona kaikki hyrskynmyrskyn. Pitihän tän remontin valmistua jo tässä kuussa mutta ei vaan näytä tulevan valmista. Jossain vaiheessa yläkerta ja makuuhuoneet oli jo ihan siivottu ja ok, kun mies päätti että kyllä pitää saada vielä tuo yläkerran aula ja kaikki ovet maalattua, ja siitä taas tuli hirveästi pölyä ja yläkerran kylppäri on hirveä kaaos taas.
Mä olen jaksanut tosi hyvin tehdä remppaa tähän asti mutta nyt en enää jaksa ja itken vaan tosi paljon tätä keskeneräisyyttä ja ajattelen miten kauheeta olisi jos se vauva nyt syntyisi kun kaikki on ihan vaiheessa. Mies oli tuossa kesälomalla mutta nyt se tekee taas pitkää päivää töissä ja kysyy vaan illalla seitsemältä kun tulee että mitä olet tehnyt ja mä saan aina vaan aikaseksi vähemmän. Eikä sekään sitten oikein ehdi mitään iltaisin. Nyt meillä kusi kolmen oven maalaus - maali ei tarttunut - ja musta tuntuu että tää ei valmistu ikinä kun pitää jo kerran tehtyä alkaa kaapia pois.
Mä tiedän että mun pitäisi vaan saada noi ovet aikaiseksi ja sitten tää yläkerta voitais siivota, mutta kun mä olen vain niin väsynyt. En vaan jaksa. Ja haluaisin laittaa enemmän valmiiksi vauvalle, mutta ompelukone on siivottu pois remontin tieltä eikä oikein ole missään sellaista pöytääkään missä vois tehdä eikä tilaa ja sitten on tää pöly. Ja haluaisin miettiä synnytystä enemmän, kävellä ulkona ja rentoutua ja olla onnellinen mutta mua vaan itkettää tää kaikki sotku.
Mulla on nyt raskausviikkoja 37+3 ja meillä on kotona kaikki hyrskynmyrskyn. Pitihän tän remontin valmistua jo tässä kuussa mutta ei vaan näytä tulevan valmista. Jossain vaiheessa yläkerta ja makuuhuoneet oli jo ihan siivottu ja ok, kun mies päätti että kyllä pitää saada vielä tuo yläkerran aula ja kaikki ovet maalattua, ja siitä taas tuli hirveästi pölyä ja yläkerran kylppäri on hirveä kaaos taas.
Mä olen jaksanut tosi hyvin tehdä remppaa tähän asti mutta nyt en enää jaksa ja itken vaan tosi paljon tätä keskeneräisyyttä ja ajattelen miten kauheeta olisi jos se vauva nyt syntyisi kun kaikki on ihan vaiheessa. Mies oli tuossa kesälomalla mutta nyt se tekee taas pitkää päivää töissä ja kysyy vaan illalla seitsemältä kun tulee että mitä olet tehnyt ja mä saan aina vaan aikaseksi vähemmän. Eikä sekään sitten oikein ehdi mitään iltaisin. Nyt meillä kusi kolmen oven maalaus - maali ei tarttunut - ja musta tuntuu että tää ei valmistu ikinä kun pitää jo kerran tehtyä alkaa kaapia pois.
Mä tiedän että mun pitäisi vaan saada noi ovet aikaiseksi ja sitten tää yläkerta voitais siivota, mutta kun mä olen vain niin väsynyt. En vaan jaksa. Ja haluaisin laittaa enemmän valmiiksi vauvalle, mutta ompelukone on siivottu pois remontin tieltä eikä oikein ole missään sellaista pöytääkään missä vois tehdä eikä tilaa ja sitten on tää pöly. Ja haluaisin miettiä synnytystä enemmän, kävellä ulkona ja rentoutua ja olla onnellinen mutta mua vaan itkettää tää kaikki sotku.
Kiitos teille kaikille rohkaisusta 
