Vuodatusta äidistä...

[tytär]

Olen vauvan kanssa äitini luona viikonlopun. Ahdistaa ihan törkeän paljon!

Äiti on ihan hyvää tarkoittava, mutta niin samperin yli-innokas, että vauvaa ei uskalla antaa sille. Äitini ei kunnioita henkilökohtaista reviiriäni, vaan on tuppautumassa kokoajan liian liki ja myös liian liki vauvaa. esim. kun vauva heräílee, tulisi sen saada olla hetki rauhassa, eikä siihen pidä työntää heti naamaansa, koska siitä tulee itku.

Yleensäkin joudun puoli väkisin ottamaan itkevän tai kitisevän vauvan äidiltäni pois, koska hän ei antaisi. Olen koittanut sanoa asiasta nätisti ja rumasti, mutta kun äitini ei keskity kuuntelemaan. Hänen mielestään hänen keinonsa ovat ainoat oikeat ja parhaat. Hänellä ei liene ole tullut mieleen, että vauvatkin ovat yksilöitä.

Ongelmana on siis yli-innokkuus, huolimattomuús ja kuuntelemattomuus...

Itse en juurikaan hänen äitiyttään kumarra ja kiitä, varmaan hän on aikanaan parhaansa tehnyt, mutta ei hän todellakaan mikään äitiyden perikuva ole josta mallia katsoisin.

Ahdistaa! Ja huomiseen pitäisi jaksaa...

 

[m]

sulla on varmaan vaan yhden lapsen syndoorma. vaadit itsekin, että kaikki pitää olla niin täydellistä. No, jos sulla on joskus useampia lapsia osaat olla relampi. Nääs aika onnekas on pikku mimmi tai miekkonen jos saa huomiota ja hellyyttä monelta ihmiseltä lähipiiristään. Monilla on asiat niin toisin. Vauvasi ei tuohon säry, anna äitisi koettaa keinojaan. On hän ollut joskus äiti hänkin mutta samalla hän haluaa nyt myös opetella tietäen, että lapet on kyllä yksilöitä. Anna heidän hakea omat tapansa toimia, ei ole vain yhtä ja oikeaa tapaa.