V
vierailija
Vieras
Nyt puhuu vokin ohjaaja: Turvapaikanhakijoita paapotaan kuin pikkulapsia, käytös sen mukaista – ”Minua on uhattu, syljetty ja haukuttu”
https://www.suomenuutiset.fi/nyt-puhuu-vokin-ohjaaja/
– Toimin vastaanottokeskuksessa ohjaajana ja mittani on myös tullut täyteen. Näin kertoo ”Mikko” luettuaan viime viikolla julkaistun vokin opettajan haastattelun Suomen Uutisista.
Ohjaaja esiintyy anonyymisti suojellakseen itseään, joten kutsumme häntä Mikoksi. Mikko jakaa vastaanottokeskuksen opettajana toimineen ”Pekan” kokemuksen siitä, että turvapaikkasysteemi perustuu valehtelulle.
– Valheiden takia alan menettää uskoani ihmisyyteen. Kuinkahan moni irakilaiseen rakastunut suomalaisnainen tietää, että Ahmedilla on vaimo ja lapset Bagdadissa? Mikko muistuttaa.
Hän on nähnyt monien tulleen Suomeen vain siksi, että heille on avautunut mahdollisuus lähteä ”poikien retkelle”.
– Yhdet luulivat, että oma asunto saadaan viikon vastaanottokeskuksessa asumisen jälkeen, ja toiset vinkuivat lentolippua jo parin päivän päästä.
Kohtuuttomia vaatimuksia
Mikko on tehnyt vuosia osa-aikatöitä maahanmuuttajien parissa vastaanottokeskuksissa. Hän työskenteli täysipäiväisenä ohjaajana hätämajoitusyksikössä vuosien 2015–16 aikana.
– Yksikössä ei aluksi ollut tietokoneita. Kirjoitimme tulijoiden nimet ja huoneen numerot keltaisiin tarralappuihin, Mikko muistelee alun kaaosta.
Ohjaajat tekivät jopa 16-tuntisia työpäiviä ja vapaaehtoiset auttoivat. Tulijoita oli niin paljon, että lähiseudun kaupoista loppuivat patjat.
Ohjaajat seisoivat ruokajonon vieressä kuin ala-asteella vahtimassa, ettei kukaan kahmi itselleen kymmentä leipää. Sitten tulijat alkoivat vaatia halal-lihaa ja basmatiriisiä.
– Olihan se kohtuutonta. Ylipäätään jakaminen oli tulijoille vaikeaa. Ja muiden ajatteleminen, Mikko toteaa.
Riitoja ja uhkaavia tilanteita
Hätämajoitusyksikössä asui vaikeimpina aikoina jopa yli 300 miestä, ja yhdessä huoneessa oli parikymmentä nukkujaa. Työntekijät eivät eritelleet asukkaita sen mukaan, olivatko he shiia- vai sunnimuslimeita, afgaaneja tai arabeja. Riitaahan siitä tuli.
– Lopulta jouduimme tekemään jaottelua, jotta yöt olisivat edes hitusen rauhallisempia, Mikko muistelee.
Uhkaavilta tilanteilta eivät välttyneet ohjaajatkaan – ei myöskään Mikko.
– Minua on uhattu väkivallalla, syljetty ja haukuttu.
Aikamiehiä piti herätellä
Mikon mukaan ongelmia turvapaikanhakijoiden kanssa on ollut ”valtaisasti”. Suurin osa työajasta on mennyt aikamiesten vahtimiseen.
– Joudumme pitämään yllä kuria ja järjestystä. Patistamme tulijoita siivoamaan jälkensä, mikä on kuulemma naisten hommaa. Valvomme, ettei sisällä tupakoida, ettei wc-pönttöön heitetä mitään sinne kuulumatonta ja että liesi sammutetaan keittiössä.
Mikkoa korpesi se, että hätämajoituksessa aikuisia miehiä piti herätellä ja suorastaan taluttaa terveydenhoitajan aamuvastaanotolle. Suomen kielen opetusta tarjottiin kaksi tuntia viikossa aamupäivisin, eikä naisopettaja uskaltanut herätellä asukkaita, joten ohjaajille annettiin lista osallistujista ja herätystehtävä.
Kallis lasku myöhästymisistä
”Herätystyöntekijänä” toimiminen vahvisti Mikon kokemusta turvapaikanhakijoiden ”ylipalvelusta”.
– Veimme heitä turvapaikkapuhutteluun yksitellen autolla, jotta he varmasti olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Mikko kertoo.
Siltikin osa myöhästyi, koska työntekijät eivät saaneet turvanhakijoita herätettyä ajoissa ja heidän aamutoimensa kestävät todella pitkään.
– Myöhästyminen oli kallista. Tulkki laskutti täyden hinnan riippumatta siitä, saapuiko turvanhakija paikalle vai ei.
Tulijoita kasvatetaan vastuuttomuuteen
Mikko korostaa, että nuorilla ihmisillä on kulttuurista riippumatta ”tietynlaista rajattomuuden tunnetta”.
– Sitä kun lähdetään ruokkimaan, ei seuraa mitään hyvää vaan karhunpalvelus. Nuorukaisten ei annettu kasvaa vastuuseen turvapaikkaprosessin aikana.
– Heidät olisi pitänyt totuttaa siihen, ettei heitä normaalielämässä herätellä ja kuljeteta kilometrin päähän, Mikko painottaa.
Vokeissa opetettiin kieroilua
Työnantajan suhtautuminen asiakkaisiinsa on Mikon mielestä paapovaa.
– Jos turvapaikanhakija hukkasi vastaanottorahansa, annoimme hänelle uuden, koska olemme humaani järjestö, joka luottaa ja uskoo ihmisiin, ykseyteen ja yleismaailmallisuuteen, Mikko toteaa lakonisesti.
– Mitä jos itse hukkaisin palkkani? Saisinko sen jostain uudelleen?
Lisäksi turvapaikanhakijoille kuulemma opetettiin kieroilua.
– Eräs heistä oli perunut turvapaikkahakemuksensa, jonka jälkeen hänellä todettiin vakava sairaus. Johtaja kehotti häntä hakemaan uudestaan turvapaikkaa, jotta erikoissairaanhoidon saisi maksutta ja sitten voisi hakea vapaaehtoista paluuta, Mikko huokaa.
– Maanmiehet auttoivat toisiaan kertomaan ulkoa opetellun litanian mahdollisista yksilöllisistä haavoittuvuustekijöistä, joiden perusteella paluutuen määrä saatettiin nostaa 2 000 euroon.
Laki ei ole sama kaikille
Mikko sanoo koko järjestelmän pyörivän rahan ympärillä. Vastaanottoraha annetaan automaattisesti, vaikka joillakin tulijoilla on mukanaan paljon rahaa.
– Ja joillakin on lisäksi huomattava omaisuus kotimaassaan. Vastaanottorahaa voidaan vähän leikata, mikäli turvapaikanhakija kieltäytyy työ- ja opintotoiminnasta.
– Siitäkin olemme saaneet palautetta kansalaisaktivisteilta, että moinen leikkaaminen rikkoo ihmisoikeuksia.
Mikosta on outoa, että turvapaikanhakija voi huoletta jättää viranomaiselle väärän passin ja kertoa tulleensa Mosulista. Sen perustella hänelle tehdään puhuttelu ja kielitestit. Sitten poliisille selviää vuoden päästä, ettei passi olekaan aito, mutta siitä ei rangaista mitenkään.
– Ajattele, jos itse antaisin poliisille väärän ajokortin. Olisin käräjillä viranomaisen erehdyttämistä tai petoksesta.
Yhteistyö poliisin kanssa ohentunut
Mikko muistuttaa, että vuoropuhelu poliisin ja muiden viranomaisten kanssa on jäänyt liian vähäiseksi sen jälkeen, kun turvapaikkatutkinta siirtyi poliisilta maahanmuuttovirastolle.
– Aiemmin välit poliisiin olivat avoimemmat. Meillä oli poliisien suorat puhelinnumerot ja apua sai matalallakin kynnyksellä. Salassapitosäännösten takia ohjaajille ei esimerkiksi kerrota, jos joku turvapaikanhakija on epäiltynä rikoksesta.
– Välillemme on rakennettu suuri muuri. Se on mielestäni pelottavaa.
Opettajia ja ohjaajia haastateltava
Ohjaaja-Mikon ja aiemmin haastatellun opettaja-Pekan mielestä ohjaajat ja opettajat tuntevat parhaiten turvapaikanhakijoiden taustat.
– Heillä on aito käytännön kokemus. Sosiaalityöntekijät näkevät asiakkaita vain vilaukselta.
Mikko ja Pekka toivovat, että vastaanottokeskusten ohjaajia ja opettajia haastateltaisiin ja kartoitettaisiin heidän havaintojaan.
– Minulle tärkeintä olisi se, että asiasta tehtäisiin ihan aitoa tutkimusta. Nolointa, mitä asiassa voi tehdä, on pelätä mahdollista tulosta ja jättää tutkimatta, Pekka painotti Suomen Uutisille antamassaan haastattelussa.
Mikon henkilöllisyys ja tausta on varmistettu toimituksen puolesta. Mikko esiintyy jutussa muutetulla nimellä, koska hän on allekirjoittanut työnantajansa kanssa salassapitosopimuksen. Mikon mukaan se oli sanamuodoiltaan hyvin tiukka. Siinä painotettiin, ettei työnantajatahoa saa kritisoida julkisesti, eikä kommentteja saa antaa ilman johtajan lupaa.
MARIA ASUNTA
https://www.suomenuutiset.fi/nyt-puhuu-vokin-ohjaaja/
– Toimin vastaanottokeskuksessa ohjaajana ja mittani on myös tullut täyteen. Näin kertoo ”Mikko” luettuaan viime viikolla julkaistun vokin opettajan haastattelun Suomen Uutisista.
Ohjaaja esiintyy anonyymisti suojellakseen itseään, joten kutsumme häntä Mikoksi. Mikko jakaa vastaanottokeskuksen opettajana toimineen ”Pekan” kokemuksen siitä, että turvapaikkasysteemi perustuu valehtelulle.
– Valheiden takia alan menettää uskoani ihmisyyteen. Kuinkahan moni irakilaiseen rakastunut suomalaisnainen tietää, että Ahmedilla on vaimo ja lapset Bagdadissa? Mikko muistuttaa.
Hän on nähnyt monien tulleen Suomeen vain siksi, että heille on avautunut mahdollisuus lähteä ”poikien retkelle”.
– Yhdet luulivat, että oma asunto saadaan viikon vastaanottokeskuksessa asumisen jälkeen, ja toiset vinkuivat lentolippua jo parin päivän päästä.
Kohtuuttomia vaatimuksia
Mikko on tehnyt vuosia osa-aikatöitä maahanmuuttajien parissa vastaanottokeskuksissa. Hän työskenteli täysipäiväisenä ohjaajana hätämajoitusyksikössä vuosien 2015–16 aikana.
– Yksikössä ei aluksi ollut tietokoneita. Kirjoitimme tulijoiden nimet ja huoneen numerot keltaisiin tarralappuihin, Mikko muistelee alun kaaosta.
Ohjaajat tekivät jopa 16-tuntisia työpäiviä ja vapaaehtoiset auttoivat. Tulijoita oli niin paljon, että lähiseudun kaupoista loppuivat patjat.
Ohjaajat seisoivat ruokajonon vieressä kuin ala-asteella vahtimassa, ettei kukaan kahmi itselleen kymmentä leipää. Sitten tulijat alkoivat vaatia halal-lihaa ja basmatiriisiä.
– Olihan se kohtuutonta. Ylipäätään jakaminen oli tulijoille vaikeaa. Ja muiden ajatteleminen, Mikko toteaa.
Riitoja ja uhkaavia tilanteita
Hätämajoitusyksikössä asui vaikeimpina aikoina jopa yli 300 miestä, ja yhdessä huoneessa oli parikymmentä nukkujaa. Työntekijät eivät eritelleet asukkaita sen mukaan, olivatko he shiia- vai sunnimuslimeita, afgaaneja tai arabeja. Riitaahan siitä tuli.
– Lopulta jouduimme tekemään jaottelua, jotta yöt olisivat edes hitusen rauhallisempia, Mikko muistelee.
Uhkaavilta tilanteilta eivät välttyneet ohjaajatkaan – ei myöskään Mikko.
– Minua on uhattu väkivallalla, syljetty ja haukuttu.
Aikamiehiä piti herätellä
Mikon mukaan ongelmia turvapaikanhakijoiden kanssa on ollut ”valtaisasti”. Suurin osa työajasta on mennyt aikamiesten vahtimiseen.
– Joudumme pitämään yllä kuria ja järjestystä. Patistamme tulijoita siivoamaan jälkensä, mikä on kuulemma naisten hommaa. Valvomme, ettei sisällä tupakoida, ettei wc-pönttöön heitetä mitään sinne kuulumatonta ja että liesi sammutetaan keittiössä.
Mikkoa korpesi se, että hätämajoituksessa aikuisia miehiä piti herätellä ja suorastaan taluttaa terveydenhoitajan aamuvastaanotolle. Suomen kielen opetusta tarjottiin kaksi tuntia viikossa aamupäivisin, eikä naisopettaja uskaltanut herätellä asukkaita, joten ohjaajille annettiin lista osallistujista ja herätystehtävä.
Kallis lasku myöhästymisistä
”Herätystyöntekijänä” toimiminen vahvisti Mikon kokemusta turvapaikanhakijoiden ”ylipalvelusta”.
– Veimme heitä turvapaikkapuhutteluun yksitellen autolla, jotta he varmasti olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Mikko kertoo.
Siltikin osa myöhästyi, koska työntekijät eivät saaneet turvanhakijoita herätettyä ajoissa ja heidän aamutoimensa kestävät todella pitkään.
– Myöhästyminen oli kallista. Tulkki laskutti täyden hinnan riippumatta siitä, saapuiko turvanhakija paikalle vai ei.
Tulijoita kasvatetaan vastuuttomuuteen
Mikko korostaa, että nuorilla ihmisillä on kulttuurista riippumatta ”tietynlaista rajattomuuden tunnetta”.
– Sitä kun lähdetään ruokkimaan, ei seuraa mitään hyvää vaan karhunpalvelus. Nuorukaisten ei annettu kasvaa vastuuseen turvapaikkaprosessin aikana.
– Heidät olisi pitänyt totuttaa siihen, ettei heitä normaalielämässä herätellä ja kuljeteta kilometrin päähän, Mikko painottaa.
Vokeissa opetettiin kieroilua
Työnantajan suhtautuminen asiakkaisiinsa on Mikon mielestä paapovaa.
– Jos turvapaikanhakija hukkasi vastaanottorahansa, annoimme hänelle uuden, koska olemme humaani järjestö, joka luottaa ja uskoo ihmisiin, ykseyteen ja yleismaailmallisuuteen, Mikko toteaa lakonisesti.
– Mitä jos itse hukkaisin palkkani? Saisinko sen jostain uudelleen?
Lisäksi turvapaikanhakijoille kuulemma opetettiin kieroilua.
– Eräs heistä oli perunut turvapaikkahakemuksensa, jonka jälkeen hänellä todettiin vakava sairaus. Johtaja kehotti häntä hakemaan uudestaan turvapaikkaa, jotta erikoissairaanhoidon saisi maksutta ja sitten voisi hakea vapaaehtoista paluuta, Mikko huokaa.
– Maanmiehet auttoivat toisiaan kertomaan ulkoa opetellun litanian mahdollisista yksilöllisistä haavoittuvuustekijöistä, joiden perusteella paluutuen määrä saatettiin nostaa 2 000 euroon.
Laki ei ole sama kaikille
Mikko sanoo koko järjestelmän pyörivän rahan ympärillä. Vastaanottoraha annetaan automaattisesti, vaikka joillakin tulijoilla on mukanaan paljon rahaa.
– Ja joillakin on lisäksi huomattava omaisuus kotimaassaan. Vastaanottorahaa voidaan vähän leikata, mikäli turvapaikanhakija kieltäytyy työ- ja opintotoiminnasta.
– Siitäkin olemme saaneet palautetta kansalaisaktivisteilta, että moinen leikkaaminen rikkoo ihmisoikeuksia.
Mikosta on outoa, että turvapaikanhakija voi huoletta jättää viranomaiselle väärän passin ja kertoa tulleensa Mosulista. Sen perustella hänelle tehdään puhuttelu ja kielitestit. Sitten poliisille selviää vuoden päästä, ettei passi olekaan aito, mutta siitä ei rangaista mitenkään.
– Ajattele, jos itse antaisin poliisille väärän ajokortin. Olisin käräjillä viranomaisen erehdyttämistä tai petoksesta.
Yhteistyö poliisin kanssa ohentunut
Mikko muistuttaa, että vuoropuhelu poliisin ja muiden viranomaisten kanssa on jäänyt liian vähäiseksi sen jälkeen, kun turvapaikkatutkinta siirtyi poliisilta maahanmuuttovirastolle.
– Aiemmin välit poliisiin olivat avoimemmat. Meillä oli poliisien suorat puhelinnumerot ja apua sai matalallakin kynnyksellä. Salassapitosäännösten takia ohjaajille ei esimerkiksi kerrota, jos joku turvapaikanhakija on epäiltynä rikoksesta.
– Välillemme on rakennettu suuri muuri. Se on mielestäni pelottavaa.
Opettajia ja ohjaajia haastateltava
Ohjaaja-Mikon ja aiemmin haastatellun opettaja-Pekan mielestä ohjaajat ja opettajat tuntevat parhaiten turvapaikanhakijoiden taustat.
– Heillä on aito käytännön kokemus. Sosiaalityöntekijät näkevät asiakkaita vain vilaukselta.
Mikko ja Pekka toivovat, että vastaanottokeskusten ohjaajia ja opettajia haastateltaisiin ja kartoitettaisiin heidän havaintojaan.
– Minulle tärkeintä olisi se, että asiasta tehtäisiin ihan aitoa tutkimusta. Nolointa, mitä asiassa voi tehdä, on pelätä mahdollista tulosta ja jättää tutkimatta, Pekka painotti Suomen Uutisille antamassaan haastattelussa.
Mikon henkilöllisyys ja tausta on varmistettu toimituksen puolesta. Mikko esiintyy jutussa muutetulla nimellä, koska hän on allekirjoittanut työnantajansa kanssa salassapitosopimuksen. Mikon mukaan se oli sanamuodoiltaan hyvin tiukka. Siinä painotettiin, ettei työnantajatahoa saa kritisoida julkisesti, eikä kommentteja saa antaa ilman johtajan lupaa.
MARIA ASUNTA
