Voitteko uskoa mun loputonta huonoa tuuria.. hiljaiseksi vetää...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kesälläkerran
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kesälläkerran

Vieras
Pysähdyin keskenmenoni yhteydessä oikein miettimään elämääni (sitä sen enempää surkuttelematta). Mutta voitteko uskoa, että yhdelle ihmiselle on osunut näin hirvittävästi huonoa tuuria, alusta asti?

- synnyin ei-toivottuna au-lapsena
- biologinen isä ei halunnut nähdä minua tai tutustua koskaan
- äitini meni naimisiin ollessani 2v
- isäpuoli aloitti henkisen ja fyysisen väkivallan ollessani 5v
- aloin seurustella 17-vuotiaana, ehkäisy petti ja tulin raskaaksi
- abortti
- lähdin vaihto-oppilaaksi lukiosta ja jouduin perheeseen, jossa kohtelu oli ala-arvoista
- masennuin
- selvitin opiskelut kaikesta huolimatta ja tapasin kihlattuni
- mies osoittautui vuosien mittaan väkivaltaiseksi
- pääsin hänestä eroon ja elin lähes 7 vuotta yksin, hyvin yksinäisenä
- tapasin aviomieheni ja olin onnellinen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni
- tulin raskaaksi
- keskenmeno

Nyt tuntuu, että takki on tyhjä. En jaksa enää yrittää. Kaikki mihin ryhdyn on ilmeisesti ennalta tuhoon tuomittua.
 
Kaikilla meillä on omat murheemme ja vastoinkäymisemme. Itse en usko vähääkään siihen sanontaan, että "kelleen ei anneta yhtään sen enempää mitä tämä jaksaa kantaa". Itsellä henkilökohtaisesti kuppi on mennyt nurin jo monta kertaa, ihan lapsena asti.
Ja mitä on minusta jäänyt jäljelle? Heikko, huonolla itsetunnolla varustettu hermokimppu, joka taistelee joka päivä edes siitä, että jaksan hengittää.
Voiko tämä olla vahvistava kokemus? Minusta lannistun yhä vaan pienmmistä asioista.
 
Tuntuu varmasti ylivoimaiselle, kun listaat asiat noin. Toisaalta siellä on hyviä juttuja välissä, jotka jäävät vähemmälle huomiolle jos piilotat ne sinne. Osa noista jutusita on sellaisia, että varmasti kannattaisi käydä purkamassa niitä esim. terapiassa.
 
Voin uskoa.
Voitko uskoa mun tuuriani:

- synnyin liikuntavammaisena
- minulla todettiin munuaisten vajaatoiminta
- minulla todettiin glaukooma
- minulla todettiin verenpainetauti
- minulla on ruusufinni kasvoissa
- minulla on geneettinen masennus
- minua kiusattiin tarhassa
- minua kiusattiin ala-asteella
- minua kiusattiin ylä-asteella
- minua kiusattiin lukiossa
- minulla ei ole ystäviä
 
Aika monella tulisi vastaava lista huonoista asioista. Myös minulla. Olen kuitenkin tietoisesti 'unohtanut' huonot asiat elämässäni ja keskityn aina vain niihin hyviin asioihin.
 
[QUOTE="Sanna";23835171]Aika monella tulisi vastaava lista huonoista asioista. Myös minulla. Olen kuitenkin tietoisesti 'unohtanut' huonot asiat elämässäni ja keskityn aina vain niihin hyviin asioihin.[/QUOTE]

Juu niin on, mutta aina sieltä suosta on noustu.

Älä jää murehtimaan menneisyyttä vaan panosta siihen tulevaisuuteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kesälläkerran;23835092:
- synnyin ei-toivottuna au-lapsena
- biologinen isä ei halunnut nähdä minua tai tutustua koskaan
- äitini meni naimisiin ollessani 2v
- isäpuoli aloitti henkisen ja fyysisen väkivallan ollessani 5v
- aloin seurustella 17-vuotiaana, ehkäisy petti ja tulin raskaaksi
- abortti
- lähdin vaihto-oppilaaksi lukiosta ja jouduin perheeseen, jossa kohtelu oli ala-arvoista
- masennuin
- selvitin opiskelut kaikesta huolimatta ja tapasin kihlattuni
- mies osoittautui vuosien mittaan väkivaltaiseksi
- pääsin hänestä eroon ja elin lähes 7 vuotta yksin, hyvin yksinäisenä
- tapasin aviomieheni ja olin onnellinen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni
- tulin raskaaksi
- keskenmeno

Nyt tuntuu, että takki on tyhjä. En jaksa enää yrittää. Kaikki mihin ryhdyn on ilmeisesti ennalta tuhoon tuomittua.

Et sä ole mikään huono-onninen. Joillekin annetaan vähän paskat eväät, mutta maailmassa on taatusti tuhansia ja taas tuhansia, joilla on paskempi elämä kuin sulla. Monissa kulttuureissa ei arvosteta tyttölapsia ollenkaan, niistä hankkiudutaan eroon jo raskausaikana tai heti syntymän jälkeen, myydään pikkulapsina, käytetään seksuaalisesti hyväksi tai myydään johonkin tienaamaan - ja etenkin länsimaiset miehet kuulemma käyttävät mieluusti hyväkseen näitä tyttöjä.
Elämä ei ole niin paskaa, kuin miltä se tuntuu usein. Ei tartte paljon googlailla ja miettiä, niin tajuaa, että oikeastaan asiat on ihan kivasti ;
on seinät ja katto, lattiakin. On lämmin. On ruokaa. On vaatetta. Sulla on mies, joka rakastaa. Meillä on puhdasta vettä ja terveydenhoitokin pelaa.

Oikeasti täällä on asiat aika hyvin, eikä sadan vuoden päästä ketään kiinnosta paskan vertaa se, että mua on hakattu lapsena, raiskattu aseella uhaten tai mitä kaikkea muuta kurjaa mun elämässä on ollut. Pikkujuttuja.
 
[QUOTE="näin täällä";23835162]Voin uskoa.
Voitko uskoa mun tuuriani:

- synnyin liikuntavammaisena
- minulla todettiin munuaisten vajaatoiminta
- minulla todettiin glaukooma
- minulla todettiin verenpainetauti
- minulla on ruusufinni kasvoissa
- minulla on geneettinen masennus
- minua kiusattiin tarhassa
- minua kiusattiin ala-asteella
- minua kiusattiin ylä-asteella
- minua kiusattiin lukiossa
- minulla ei ole ystäviä[/QUOTE]

Todella huonoa tuuria :( Olen pahoillani.

Kun voimistun alan taas pitää kiitosllisuuspäiväkirjaa - se on auttanut aina "nousemaan suosta". Kokeile sinäkin? Kirjoita joka päivä 5 asiaa joista olet tyytyväinen ja kiitollinen. Ne voivat olla aivan pieniä, yksinkertaisia asioita kuten:

- kiitos lämpimästä saunasta
- kiitos turvallisesta kodistani
- kiitos ravitsevasta aamupalasta
- kiitos työpaikasta
- kiitos siitä että tänään ei särje/satu/kolota mistään...

Voimia ja jaksamista Sinulle.
 
Ap:lle ja tälle toiselle kovan onnen lapselle myötätuntoni. Mutta ohjeeksi antaisin sen, että yrittää elää elämäänsä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Menneisyydelle ei pidä antaa valtaa määritellä loppuelämää. Kipeät asiat pitää toki käydä läpi. Olkaa itsellenne armollisina.
 
:hug: Koita silti jaksaa uskoa että edessä on hyvää. Älä katso taaksepäin, katso eteenpäin positiivisin mielin, ja katso tätä hetkeä. Mikä on hyvin? Sulla on koti, hyvä aviomies, ystäviä, töitä?
 
- synnyin toinen silmä sokeana
- jouduin todistamaan pienenä lapsena usein isäni väkivaltaisuutta äitiäni kohtaan
- vanhempani erosivat
- minua 8 vuotta vanhempi setäni käytti minua hyväkseen lapsena
- minua kiusattiin koulussa silmäni takia ja edelleen ihmiset tuijottavat
- umpisuoleni tulehtui lapsena ja jouduin saaraalaan hätäleikkaukseen
- ensimmäinen avomieheni osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi narsistiksi
- kihlattuni osoittautui patologiseksi valehtelijaksi ja vei rahani
- yksi poikaystävä petti minua ja tartutti samalla sukupuolitaudin
- olen joutunut hautaamaan monia rakkaita sukulaisiani, mm. serkkuni kuoli tulipalossa lapsena
- isäpuoleni kuvittelee rakastuneensa minuun ja ahdistelee minua (nyt aikuisena)
- olen työpaikkakiusaamisen uhri

Listattuna kuulostaa aika synkältä ja kurjalta. Akuuttitilanteen päällä ollessa tilanne näyttää mustalta, mutta ne ovat vain ohimeneviä aikoja. Tosiasiassa elämäni on ihanaa ja tunnen olevani maailman onnellisin ihminen.
 
No mullapa molemmat vanhemmat on yrittäneet itsemurhaa vuoron perään. Viime viikolla isällä yritys numero 3. Äidillä seuraava on yritys numero 4.

En mä jaksa enää kuin suurin piirtein nauraa... Joo joo, apua ovat aina saanneet mutta kun ei nähdä kuin toisen viat ja peiliin ei osata katsoa niin minkä teet?

Näillä geeneillä sitten eteenpäin mars =)
 
Toi ei kyllä mun mielestä ole mitään huonoa tuuria vaan ennemminkin tapahtumaketju, jossa toinen asia johtaa toiseen.. Huonot lähtökohdat, rikkinäinen perhe, epäonnistunut isäsuhde - alttius hakea itselleen samanlainen mies kuin oma isä oli, masennus looginen seuraus kovasta elämästä jne. Keskenmeno ei varmaan kuulu näihin, mutta tuskin sekään silkkaa epäonnea on.

Oletko koskaan ajatellut terapiaa? Tsemppiä ja toivotaan että aurinko paistaa pian risukasaan... :hug:
 
[QUOTE="Sanna";23835261]- synnyin toinen silmä sokeana
- jouduin todistamaan pienenä lapsena usein isäni väkivaltaisuutta äitiäni kohtaan
- vanhempani erosivat
- minua 8 vuotta vanhempi setäni käytti minua hyväkseen lapsena
- minua kiusattiin koulussa silmäni takia ja edelleen ihmiset tuijottavat
- umpisuoleni tulehtui lapsena ja jouduin saaraalaan hätäleikkaukseen
- ensimmäinen avomieheni osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi narsistiksi
- kihlattuni osoittautui patologiseksi valehtelijaksi ja vei rahani
- yksi poikaystävä petti minua ja tartutti samalla sukupuolitaudin
- olen joutunut hautaamaan monia rakkaita sukulaisiani, mm. serkkuni kuoli tulipalossa lapsena
- isäpuoleni kuvittelee rakastuneensa minuun ja ahdistelee minua (nyt aikuisena)
- olen työpaikkakiusaamisen uhri

Listattuna kuulostaa aika synkältä ja kurjalta. Akuuttitilanteen päällä ollessa tilanne näyttää mustalta, mutta ne ovat vain ohimeneviä aikoja. Tosiasiassa elämäni on ihanaa ja tunnen olevani maailman onnellisin ihminen.[/QUOTE]

Wau! :) oikea asenne. Elämässä oikeesti sattuu kamalia asioita mutta silti voi yrittää avata silmät kauniille asioille.
Onko sulla mies joka tekee onnelliseksi? :)
 
Ben Furmanillahan on se joku uusi (tai onnellinen) lapsuus juttu, tms. Muistaaako joku tarkemmin? Siis, että vaikka olisikin ollut huono lapsuus, niin sen voi muuttaa onnelliseksi? Ajattelin, että mitä potaskaa, eihän menneisyyttään voi muuttaa, mutta sitten aloin kaiveleen omia lapsuusmuistoja ja hakemalla hain ne onnelliset muistot ja katos vaan, ei mun lapsuus niin kamala ollutkaan :) Samoin tein koko elämälleni, hain ne positiiviset jutut ja elämä on ihan siedettävää, sanoisinpa, että jopa kivaa, mukavaa ja paikoittain vallan ihanaa.

Juuri eilen mietin, että ei ole mun elämä kyllä mennyt helpoimman kaavan mukaan, mutta oikeestaan se ei ole niin kamala asia. Monia asioita olis voinu jäädä tapahtumatta, monia olisin voinut jättää tekemättä, mutta se on vaan elämää!
 
Et sä ole mikään huono-onninen. Joillekin annetaan vähän paskat eväät, mutta maailmassa on taatusti tuhansia ja taas tuhansia, joilla on paskempi elämä kuin sulla. Monissa kulttuureissa ei arvosteta tyttölapsia ollenkaan, niistä hankkiudutaan eroon jo raskausaikana tai heti syntymän jälkeen, myydään pikkulapsina, käytetään seksuaalisesti hyväksi tai myydään johonkin tienaamaan - ja etenkin länsimaiset miehet kuulemma käyttävät mieluusti hyväkseen näitä tyttöjä.
Elämä ei ole niin paskaa, kuin miltä se tuntuu usein. Ei tartte paljon googlailla ja miettiä, niin tajuaa, että oikeastaan asiat on ihan kivasti ;
on seinät ja katto, lattiakin. On lämmin. On ruokaa. On vaatetta. Sulla on mies, joka rakastaa. Meillä on puhdasta vettä ja terveydenhoitokin pelaa.

Oikeasti täällä on asiat aika hyvin, eikä sadan vuoden päästä ketään kiinnosta paskan vertaa se, että mua on hakattu lapsena, raiskattu aseella uhaten tai mitä kaikkea muuta kurjaa mun elämässä on ollut. Pikkujuttuja.

Tämä on tätä "Afrikassa lapset näkee nälkää" -mentaliteettia. Eli yhden ihmisen henkilökohtaisella elämällä, kokemuksilla ja tuskalla ei ole mitään merkitystä, koska jossain päin maailmaa toisilla ei ole puhdasta vettä? Niinkö? Melko yksinkertaistettua ajattelua sanoisin. Tuolla ajattelumallillahan ei voisi koskaan olla surullinen / onneton / uupunut, koska jossain jollakulla on VIELÄ huonommin. Olisikin se noin yksinkertaista ja mustavalkoista.

Uskoisin, että sinua itseäsi ei ole koskaan liiemmin koskettanut mikään henkilökohtainen tragedia. Mutta menepä sanomaan juuri lapsensa menettäneelle naiselle, että kuule, oles hiljaa ja tyytyväinen - Afrikassa moni sinun ikäisesi nainen on menettänyt jo viisi lasta!

Huh huh, niin kylmää oli tekstisi että ihan puistattaa.
 
Wau! :) oikea asenne. Elämässä oikeesti sattuu kamalia asioita mutta silti voi yrittää avata silmät kauniille asioille.
Onko sulla mies joka tekee onnelliseksi? :)

Kyllä, minulla on mies, jota rakastan, ja kaksi ihanaa lasta. Meillä on viihtyisä koti ja mukavia ystäviä. Oma äitini on ollut myös minulle tärkeä tukipilari monissa elämän muutosvaiheissa. Taloudellinen tilanne on hyvä, koska olemme molemmat töissä. Saan myös harrastaa mieleistäni asiaa. Terveyskin on hyvä. Toivon, että tämä täydellinen olotila jatkuisi ikuisesti.
 
[QUOTE="Kätilö";23835337]Tämä on tätä "Afrikassa lapset näkee nälkää" -mentaliteettia. Eli yhden ihmisen henkilökohtaisella elämällä, kokemuksilla ja tuskalla ei ole mitään merkitystä, koska jossain päin maailmaa toisilla ei ole puhdasta vettä? Niinkö? Melko yksinkertaistettua ajattelua sanoisin. Tuolla ajattelumallillahan ei voisi koskaan olla surullinen / onneton / uupunut, koska jossain jollakulla on VIELÄ huonommin. Olisikin se noin yksinkertaista ja mustavalkoista.

Uskoisin, että sinua itseäsi ei ole koskaan liiemmin koskettanut mikään henkilökohtainen tragedia. Mutta menepä sanomaan juuri lapsensa menettäneelle naiselle, että kuule, oles hiljaa ja tyytyväinen - Afrikassa moni sinun ikäisesi nainen on menettänyt jo viisi lasta!

Huh huh, niin kylmää oli tekstisi että ihan puistattaa.[/QUOTE]

Mä katoin yhdessä vaiheessa paljon Oprahia ja siinä oli afrikkalaisia naisia, jotka olivat kokeneet sotaa ym. Kun mulla oli vaikeuksia, niin mietin niitä naisia ja mistä ne on selvinneet, niin sain kummasti voimaa jaksaa ja tajusin, että ehkä mun omat murheet ja ongelmat ei sittenkään ole niin suuren suuria. Jokaisella ihmisellä on omat rajansa, mutta nekin vaan vaikeissa tilanteissa venyy ja paukkuu. Loputtomiin ei kukaan jaksa olla vahva ja vaan jaksaa, mutta joskus tekee hyvää miettiä, että onko joku asia sittenkään niin paha, miltä näyttää/tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kesälläkerran;23835092:
Nyt tuntuu, että takki on tyhjä. En jaksa enää yrittää. Kaikki mihin ryhdyn on ilmeisesti ennalta tuhoon tuomittua.

Sama tulee sua vastaan yhä uudestaan, kunnes otat opiksesi. Sinä itse valitse millaisen elämän saat, pointti onkin oppia jotain elämää suurempaa ja koettelemukset tuovat siihen mahdollisuuden tai sitten sovitat asioita joihin olet syyllistynyt jotta sinun ei tarvitsisi tuntea häpeää
 
Miksi keskityt vain huonoihin tapahtumiin,tee lista hyvistä asioista ja punnitse ne keskenään.

Ehkä tämän hetken tilanne ja akuutti paha olo ovat syynä siihen, ettei valoa näy. Hyviäkin asioita toki on elämässäni. Aviomieheni yksi tärkeimmistä, sitten näitä perusturvaan liittyviä, kuten oma koti, vakityö, ihan ok fyysinen perusterveys, ja kyky tuntea empatiaa ja rakkautta.
 
¨Mä olen onnellinen koska mun elämässä on ollut vastoin käymisiä. Tai oikestaan olen ylpeä itsestäni. Aina olen pääsyt kuitenkin jaloilleen ja aina jaksanut aloittaa alusta uudestaan. Matkan varella olen taatusti viisastunutkin - toiset ehkä osaavat nämä asiat luonnostaan, minä en. Mutta olen oppinut. Ja se on mielestäni ihanaa.

Totta vitussa vastoikäymiset ja kurja kohtelu on jälkensä jättänyt ja ne asiat taaisesti nousee mieleen ja masentaa. Mutta saahan ihminen itkeä ja tuntea. Se ei ole pahasta. Paha olisi jos missään ei näkisi onnea.
 
Voimia! :hug:

Elämä ei tosissaan ole reilua ja jollekin osuu kannettavakseen enemmän kuin toiselle, jopa yli niiden omien voimavarojenkin. Varmasti heikolla hetkellä kun muistelee kaikkia kokemiaan vääryyksiä ja vastoinkäymisiä, kovempie kokenut saa hurjan listan aikaan.

Onneksi elämässä on kuitenkin se toinenkin puoli, eli ne positiiviset tapahtumat ja vahvuudet jotka auttavat jaksamaan aina eteenpäin. Ei niin ettei suruja saisi surra ja epätoivoakin tuntea, mutta niin kauan kun on voimia nähdä myös niistä positiivisia juttuja ja nauttia niistä on kuitenkin ns. vahvoilla elämän suhteen. =)

Itse uskon että lapsuudella on iso merkitys, eli jos on elänyt hyvän lapsuuden ja saanut silloin rakkautta osakseen, sillä on iso merkitys siinä miten pärjää elämän myöhemmissä haasteissa. Siksi tuntuu surulliselta lukea listoja joissa on mainittu jo lapsuudessa tapahtuneita kamaluuksia (vanhempien välinpitämättömyyttä, alkoholismia, väkivaltaa, jopa seksuaalista hyväksikäyttöä jonkun läheisen osalta...)... Toivottavasti te jotka olette näitä kokeneet, olette kuitenkin jossain vaiheessa elämäänne saaneet kohdata hyvää niin että se on auttanut eheytymään! :hug:
 

Yhteistyössä