Voitko myöntää olevasi...

[musta kahvi]

...se hölmö ensisynnyttäjä, joka oli kuvitellut vaikka mitä vanhemmuudesta ja lapsiperheen elämästä ja jälkeenpäin voinut vain todeta, kuinka metsään meni ennakko odotukset ja mielikuvat raskausaikana?

Tässä mun oletuksia:

Ei se synnytys nyt niin kamalaa voi olla, joillakin vain on niin matala kipukynnys.. joopa joo

Olen hoitanut niin paljon toisten lapsia, ettei se vauvan/lapsenhoito voi kovin kummoisen vaikeaa olla, jep jep..(esikoisella koliikki ja paha refluksi, joten huutoa riitti sinne vuoden ikään)

Lisäksi tiesin tasan tarkkaan, miten lapset tulee kasvattaa, siihen päivään saakka, kunnes sain oman lapsen
Sen jälkeen en ole enää ollut niin varma

 

[dddd]

Ei noin. Mulla ei ole lapsia ja oletukset on:

1. Synnytys on jotain niin kauheaa, ettei kauheampaa voi olla. Paikat leviää, repeää, ratkeaa ja kipuun kuolee.
2. Lapsenhoito on niin työlästä ja väsyttävää, ettei muulle elämälle mahdollisuuksia jää.

Minäkö negis.

 

[TiiBii]

Osin, joo.

Synnytys oli vaikea ja pitkä mutta kivunlievityksittä siitä selvisin

Sen jälkeen taas... No eipä esikoinen ainakaan nukkunut! Piti valvoa ja valvoa ja valvoa. sitä en osannut odottaa.

 

[chef]

Itse asiassa aika vähän on tullut sellaisia tilanteita vastaan, jossa olisin kokenut olleeni totaali väärässä. Saattaa tosin johtua ihan jo siitäkin, etten mä oikein koskaan ole ajatellut tuommoisia "syvällisiä" asioita kovinkaan suuresti ennen vauvan syntymää.

Ja jos olenkin, niin ennemmin ehkä niin päin, että "apua, mä kuolen, mä en selviä"...ja sitten olen saanut huomata, etten kuollutkaan ja että selvisin sitten kuitenkin

Imetys on kuitenkin asia, jonka ajattelin ihan vaan tuosta noin hoituvan lähes vasemmalla kädellä. Mä istuisin nojatuolissa, katselisin salkkareita, vauva ensin olisi rinnalla ja sen jälkeen sitten nukkuisi olkaani vasten. Ja kaikki olisi NIIN seesteistä, että.

Tosielämässä mä salkkareiden aikaan puristelin tissistä maitopisaroita purkkiin, kun vauva kiljui nälkäänsä vieressä. Kun sitä maitoa oli muutamia millejä saatu, niin juotin ne vauvalle, jonka jälkeen annoin korviketta vielä päälle. Rintaa vauva ei todellakaan ottanut, kun ei sieltä juuri mitään ulos saanut. Salkkarit oli ja meni ennen, kuin vauva oli tyytyväinen, eikä me kyllä koskaan oltu sillälailla siinä nojatuolissa, kun olin suunnitellut. Kun ei ollut sitä nojatuoliakaan

 

[Madicken04]

Ei se nyt ihan sellaista ole ollut mitä kuvittelin, vaikkei mitään tarkkoja kuvitelmia ja suunnitelmia ollutkaan.

Jotenkin sitä oli kuitenkin ajatellut että lapset olisivat terveitä. Sektion kuvittelin kivuliaaksi ja luulin että vauva-aikaan kuuluisi valvomista, väsymistä ja sellaisia tilanteita missä kokisi epävarmuutta ja avuttomuutta.

Monet jutut ovat menneet helpommalla mihin varauduin, toisaalta on ollut haasteita mitä en osannut kuvitellakaan. Nyt neljän lapsen äitinä joudun myöntämään etten oikeastaan tiedä lapsiperhe-elämästä yhtään mitään.

 

[qqqssx]

En myönnä.
Sitä en toki ymmärrä mikä vauvan hoidosta tekee sen kummallisempaa vaikka vauvalla olisi koliikki tai jotakin muuta vaivaa. Raskaapaa se on, mutta mitään kummallista en siinä näe. Tarkoituskaan ei ollut että pärjään lapsen kanssa joka tilanteessa yksin ja ilman apua.

 

["jenny"]

Raskausviikko 23 menossa ja ainakin toistaiseksi jostain syystä kuvittelen että minulla on niin korkea kipukynnys etten mitään epiduraalia synnytykseen tarvitse. Ilokaasu ja kauratyyny riittää. Olen kuitenkin jossain määrin realisti niin ymmärrän että tod.nök. olen väärässä. Olen aikaisemmin sanut keskenmenon rv 9 ja jo niiden rämmöleiden ulostulo oli s..tanan kivuliasta niin en tiedä miksi suhtaudun niin kevyesti synnytykseen. Varmaan joku itsesuojeluvaiato estää murehtimasta etukäteen.
Vauperheen arjesta muuten ajatten että se on rankkaa ja olen väsynyt ja kiukkuinen.

 

[musta kahvi]

Kyllä mun mielestä se koliikki vauvan hoitaminen oli aika paljon kummallisempaa, kuin mun kolmen muun hoitaminen, joilla ei ollut koliikkia

Sai päivät läpeensä pohtia, miten vois pienen oloa helpottaa ja kokeilla vaikka mitä temppuja, sekä kikkakolmosia, mitä normi vauvalle ei tarvi miettiäkkään. Liekkö tuo kummaksi kokeminen johtu sitte siitä, että oli mun esikoinen, mene ja tiedä.

 

[qqqssx]

Esikoisen hoitaminen oli tietyllä tapaa vaativampaa kuin seuraavan jolla ei tosin ollut koliikkia mutta kylläkin muita ongelmia joista en ollut koskaan kuulukaan. Silti edes esikoisen hoitamisessa ei ollut mitään kummallista tai sellaista joka olisi yllättänyt.

 

[hallittu kaaos]

Mulla ei oikeastaan ollut juuri ennakko-odotuksia esikoista odottaessa mistään. En lukenut yhtäkään vauvanhoito-opasta, eikä tuttavapiirissä ollut yhtäkään vauvaa jonka kanssa olisin ollut missään tekemisissä. Mulla ei ollut mitään hajua mihin olin ryhtymässä, mutta päätin että selvitän kaikki ongelmat ja kysymykset sitä mukaa kuin ne eteen tulee. Luulin kipukynnykseni olevan huomattavasti matalampi/synnytyksen olevan paljon hektisempi kuin mitä se oli. Loppujen lopuksi kaikki meni aika paljon sulavammin ja paremmin kuin mitä etukäteen ajattelin.

Musta tuntuu, että olen tällä toisella kertaa paljon enemmän ulalla kuin ensimmäisellä kertaa. Mulla on paljon enemmän ennakko-odotuksia ja pelkoja ja mielipiteitä asioista, eikä kaikki varmasti mene niinkuin nyt ajattelen niiden menevän. On paljon haasteellisempaa pitää avoin mieli tällä kertaa kuin viime kerralla.

 

["Vieras"]

Mun oletukset lapsettomana:

- Kipu on kova eikä siihen valmenneta koska halutaan että kaikki synnyttävät alateitse.Jos tiedettäisiin kivun kovuus, moni haluaisi leikkauksen. Repeämiä tulee ja ne aiheuttavat myöhemmin ongelmia. Vessassa käyminen on tuskaa, samoin istuminen pitkään synnytyksen jälkeen. Rinnat kipeät. Mahdollisista ongelmista seksin suhteen ei saa puhua vaan pitää vakuutella että "synnytys paransi seksiä, tunnen nyt kehoni paremmin ja olen rohkeampi ja tuntoaistimukset kasvaneet..." Joo, varmaan joillain mutta ei kaikilla, sen tiedän.

- En ole hoitanut pikkuvauvoja koskaan. En tietäisi miksi itkevät milloinkin. Todennäköisesti saisin vauvan joka itkisi paljon. Unettomuus ja yöheräily tekisivät masentuneeksi ja hermot olisivat koko ajan kireällä. Vaipanvaihto olisi ällöttävää. Raskasta olisi myös erityislapsen kanssa, pahinta etenkin jos lapsi ei ikinä itsenäisty vaan on aina riippuvainen vanhemmista.

- Jokainen lapsi on yksilö ja mikä kasvatuksessa tehoaa toiseen ei ehkä tehoa toiseen. Teoriat vaihtuvat, esim. jäähyn käyttöä kritisoidaan nyt ettei lapsi opi siitä miten toimia hankalassa tilanteessa. Tärkeintä on silti, että vanhemmat rakastavat lasta ja että tällä on myös rajat ja kuri. Silti tulee paljon tilanteita joissa ei tiedä miten toimia ja toisten neuvot voivat olla vain pahaksikin... Silti uskon että vanhemmuudessa on palkitsevaa se että "näinkin epätäydellistä ihmistä voi joku rakastaa..."