A
"a p"
Vieras
Meillä tulee aina riitaa samasta asiasta. Kun mies on jossain muualla kun kotona, ja soitan hänelle jostain ongelmasta tms., sen sijaan että hän pohtisi yhdessä kanssani miten kannattaisi toimia, hän alkaa ilkeäksi, tiuskii tms. Ajattelen näin että mies on läheisin ja rakkain ihminen minulle, kelle muullekaan soittaisin. Jos mies soittaisi minulle kun olen muualla, ja kysyisi neuvoa johonkin pieneen tai suurempaan ongelmatilanteeseen, pohdiskelisin hänen kanssaan miten kannattaisi toimia, ja antaisin henkistä tukea ja tsemppiä.
Näitä tilanteita on useita, mutta esim. tänään tv mykistyi yhtäkkiä, ja soitin miehelle (joka on remontoimassa mökkiämme) kertoakseni asiasta ja kysyäkseni onko se tehnyt aiemmin samaa, ja onko alkanut jossain vaiheessa toimia. . Hän alkoikin heti tiuskia että miten se nyt muka hajoaa kun hän ei ole kotona, ja ei hän nyt sieltä käsin mitään voi tehdä, kiihtyi oikein. Olin ihan tippa linssissä ja sanoin että anteeksi kun häiritsin. Sama juttu kävi kerran kun autoni hajosi tielle. No selvisin siitä itse, mutta olisi kiva kun toisella olisi vähän myötätuntoa, voisi vaikka ihan vaan sanoa että tsemppiä sulle kulta, jos ei osaisi muuta sanoa. Sen sijaan alkaa sättiä ja kiihtyy.
Olemme puhuneet asiasta, ja mies on sanonut että se johtuu siitä ettei hän ole paikan päällä auttamassa, tuntee olonsa voimattomaksi kun ei voi konkreettisesti auttaa. Ymmärrän minä senkin. Mutta minua auttaisi jo sekin jos vain voisin jutella hänen kanssaan, ja pohtia yhdessä toisen kanssa mikä olisi viisain tapa toimia.
Olen joskus lukenut Mars ja Venus-kirjoja, tämä taitaa olla oikein tyyppiesimerkki miehen ja naisen ajatusmaailman eroavaisuuksista.
Mitenhän onnistuisimme jatkossa selviämään noista tilanteista niin ettei kummallekaan tulisi paha mieli? Minun vaan täytyy ilmeisesti aina olla soittamatta hänelle, ja pyytää neuvoja ja apuja muilta? Tuntuu vaan aika hassulta, kun hän on kuitenkin se kaikkein läheisin. Minusta kun parisuhteessa kumpikin voisi olla toiselle se, johon voisi turvata hädän hetkellä, vaikka vain että kuulisi toisen äänen ja rauhoittuisi siitä. Minulle käy ihan toisinpäin kun kuulen mieheni äänen noissa tilanteissa. :-/
Niin, ja siis meillä aika perinteinen asetelma, mies ymmärtää tekniikasta ja koneista kaiken, minä en mitään, ja minä taas hoidan perinteiset "naisten jutut". ;-) Kaipa minun täytyisi alkaa olemaan ihan kuin sinkkunaisetkin, kysellä vaan tuttuja miehiltä tai kavereiden miehiltä neuvoa, kun oma hermostuu.:-(
Niin, ja se TV oli oikeasti rikki, ei siis esim. puuttunut töpseli seinästä tms. :-D
Niin vielä, tiedän jo etukäteen että tulen tässä ketjussa haukutuksi avuttomaksi ja kädettömäksi idiootiksi, ja käsketään olla häiritsemättä miestä pikkuasioilla. Mutta toivottavasti joku toinen tunteellinen nainen ymmärtää mitä ajan takaa. Sitä puuttuvaa lämpöä, empatiaa ja henkistä tukea, se olisi nimittäin minulle todella iso juttu.
Näitä tilanteita on useita, mutta esim. tänään tv mykistyi yhtäkkiä, ja soitin miehelle (joka on remontoimassa mökkiämme) kertoakseni asiasta ja kysyäkseni onko se tehnyt aiemmin samaa, ja onko alkanut jossain vaiheessa toimia. . Hän alkoikin heti tiuskia että miten se nyt muka hajoaa kun hän ei ole kotona, ja ei hän nyt sieltä käsin mitään voi tehdä, kiihtyi oikein. Olin ihan tippa linssissä ja sanoin että anteeksi kun häiritsin. Sama juttu kävi kerran kun autoni hajosi tielle. No selvisin siitä itse, mutta olisi kiva kun toisella olisi vähän myötätuntoa, voisi vaikka ihan vaan sanoa että tsemppiä sulle kulta, jos ei osaisi muuta sanoa. Sen sijaan alkaa sättiä ja kiihtyy.
Olemme puhuneet asiasta, ja mies on sanonut että se johtuu siitä ettei hän ole paikan päällä auttamassa, tuntee olonsa voimattomaksi kun ei voi konkreettisesti auttaa. Ymmärrän minä senkin. Mutta minua auttaisi jo sekin jos vain voisin jutella hänen kanssaan, ja pohtia yhdessä toisen kanssa mikä olisi viisain tapa toimia.
Olen joskus lukenut Mars ja Venus-kirjoja, tämä taitaa olla oikein tyyppiesimerkki miehen ja naisen ajatusmaailman eroavaisuuksista.
Mitenhän onnistuisimme jatkossa selviämään noista tilanteista niin ettei kummallekaan tulisi paha mieli? Minun vaan täytyy ilmeisesti aina olla soittamatta hänelle, ja pyytää neuvoja ja apuja muilta? Tuntuu vaan aika hassulta, kun hän on kuitenkin se kaikkein läheisin. Minusta kun parisuhteessa kumpikin voisi olla toiselle se, johon voisi turvata hädän hetkellä, vaikka vain että kuulisi toisen äänen ja rauhoittuisi siitä. Minulle käy ihan toisinpäin kun kuulen mieheni äänen noissa tilanteissa. :-/
Niin, ja siis meillä aika perinteinen asetelma, mies ymmärtää tekniikasta ja koneista kaiken, minä en mitään, ja minä taas hoidan perinteiset "naisten jutut". ;-) Kaipa minun täytyisi alkaa olemaan ihan kuin sinkkunaisetkin, kysellä vaan tuttuja miehiltä tai kavereiden miehiltä neuvoa, kun oma hermostuu.:-(
Niin, ja se TV oli oikeasti rikki, ei siis esim. puuttunut töpseli seinästä tms. :-D
Niin vielä, tiedän jo etukäteen että tulen tässä ketjussa haukutuksi avuttomaksi ja kädettömäksi idiootiksi, ja käsketään olla häiritsemättä miestä pikkuasioilla. Mutta toivottavasti joku toinen tunteellinen nainen ymmärtää mitä ajan takaa. Sitä puuttuvaa lämpöä, empatiaa ja henkistä tukea, se olisi nimittäin minulle todella iso juttu.
