En. Mistään tulisi koskaan valmista, olen kuitenkin senverran haahuilija ja haihattelija, että jos toinenkin oolisi samanlainen ei asioista vaan tulisi valmista.
no joskus tuntuu että vois olla helpompaa jos riidellessä toinen antais tulla täydeltä laidalta takaisin sen sijaan että pitäis mykkäkoulua mutta voi olla etten kestäis sitä..
en tiedä... mä ees tiedä millainen mä olen luonteeltani... tuo on niinku kaikkein ärsyttävin kysymys mitä ihmiset voi kysyy "millainen oot luonteeltas"...
Luulen, ettei paljoa nähtäis jos molemmat tarttis omaa aikaa ja tilaa ihan hirveesti
Ja saattaisi tulla aika monta riitaakin jos molemmat vaan jääräpäisesti tekis omalla tyylillään...
En todellakaan! Jos miehelläkin olisi hormoneista aiheutuvia mielialavaihteluita, se olisi nipo, mäkättäjä, mököttäjä jne. niin eihän siitä mitään tulisi!
Oon joskus pohtinut tota ja tullut siihen tulokseen että en. En usko että meidän (siis mun ja mun ) välillä olis mitään vetovoimaakaan..En viehäty itseni kaltaisista ihmisistä. Ja uskon että se olis monessa muussakin mielessä hyvin raastava suhde. Toisaalta, olis siinä hyviäkin puolia..esim. ei tarvis paljoa siivouksesta tapella ja olis samanlaiset periaatteet ja tavoitteet elämässä. Ja arvojärjestys sama.
Ehen! Mä tarviin jonkun joka vähän himmailee mua tarvittaessa, eikä räjähdä sekunnin sadasosassa Täällä olisi jatkuva tahtojen taistelu, jos mies olisi niin kuin minä.
Voisin. Olis mukava, kun asiat vois selvittää puhumalla ja molemmat kertoisi avoimesti tunteistaan, eikä toinen katoaisi tai panttaisi tietoja itsellään..
En usko et voisin :O ois aika kauheeta jos ukko pälättäs aina puheitten päälle... toisaalta ois kiva jos se sanois suoraan asiat ja ois tulinen eli ehkä vastaanki et voisin
En voisi. Olen liian uhrautuva ja avulias, samalla itsekäs paskiainen. Juuri sellaisen kanssa olen yksissä. Lopputulos meistä kahdesta ei ole kovinkaan toivottava