Voisitko seurustella ihmisen kanssa joka on sairastanut psykoosia?

[noup]

Lapsettomana ehkä, mutta nykyisessä elämäntilanteessa en vois.

 

["vieras"]

Niin ja itsellänin on kokemusta lähipiiristä kahdenlaisesta psykoosista, kumpikin ihminen muuttui psykoosin myötä mutta toinen muuttui tasapainoisemmaksi ja sanojensa mukaan enemmän "itsekseen" kuin ennen psykoosia, alkoi elää terveellisemmin ja kuunnella omaa sisintään muiden mielipiteiden sijasta.
Toinen taas sairastui niin ettei enää oikein puhu kenenkään kanssa, on eristäytynyt, vihainen, ei kykene töihin eikä opiskeluun jne.

 

[N_Y]

[QUOTE="vieras";28757135]Miten kumppanisi on muuttunut?
Useinhan tuohon psykoosiin liittyy jonkinsortin identiteettikriisi ja väkisinkin se kokemus kasvattaa ja muuttaa ihmistä.
Voisiko kuitenkin olla että miehesi on tuon muutoksen jälkeen enemmän oma itsensä kuin oli ennen psykoosia mutta sinä kaipaat sitä "entistä" miestäsi?
Ihmiset muuttuvat kuitenkin, oli psykoosia tai ei eikä muutoksia kannata vastustella..[/QUOTE]

jos ihminen muuttuu passiiviseksi ja kokee ulkopuoliset ihmiset uhkana niin ei se muutos mikään hyvä ole! rakastin keskusteluita joita meillä oli, nyt tuskin sanomme mitään. Mies ennen oli aktiivisempi jokaisen asian suhteen,mutta nyt suunta on paikallaan olo sohvan pohjalla. Nykyään mies ei viihdy missään missä ihmismäärä ylittää kahden henkilön, se karsii jo suhteita ulkomaailmaan. On hankalaa selitellä asiaa ulkopuolisille kun ei viitsi huutaa että meillä on mt-ongelma,psykoosi!

tulevaisuutta on hankala suunnitella koska sitä ei ole kuin se päivä jota eletään.

 

[sh]

[QUOTE="vieras";28757149]Niin ja itsellänin on kokemusta lähipiiristä kahdenlaisesta psykoosista, kumpikin ihminen muuttui psykoosin myötä mutta toinen muuttui tasapainoisemmaksi ja sanojensa mukaan enemmän "itsekseen" kuin ennen psykoosia, alkoi elää terveellisemmin ja kuunnella omaa sisintään muiden mielipiteiden sijasta.
Toinen taas sairastui niin ettei enää oikein puhu kenenkään kanssa, on eristäytynyt, vihainen, ei kykene töihin eikä opiskeluun jne.[/QUOTE]

Hoitamattomana mikä tahansa mielen sairaus tai häiriö pahenee. Mutta kun potilas saadaan sitoutumaan hoitoon, ja omaiset tukemaan ihmistä oikealla tavalla (ei passaamalla eikä ylireagoimalla, vaan empaattisesti vierellä tukien ja ymmäräen sairauden luonteen) on hoitoennusta yleensä hyvä. Ensiarvoisen tärkeää on potilaan hoitomyönteisyys. Ennakkoluulot ei auta asiaa yhtään ja ne perustuvat monesti aivan virheellisin luuloihin ja kuvitelmiin.

t. psykiatrinen sh

 

["vieras"]

jos ihminen muuttuu passiiviseksi ja kokee ulkopuoliset ihmiset uhkana niin ei se muutos mikään hyvä ole! rakastin keskusteluita joita meillä oli, nyt tuskin sanomme mitään. Mies ennen oli aktiivisempi jokaisen asian suhteen,mutta nyt suunta on paikallaan olo sohvan pohjalla. Nykyään mies ei viihdy missään missä ihmismäärä ylittää kahden henkilön, se karsii jo suhteita ulkomaailmaan. On hankalaa selitellä asiaa ulkopuolisille kun ei viitsi huutaa että meillä on mt-ongelma,psykoosi!

tulevaisuutta on hankala suunnitella koska sitä ei ole kuin se päivä jota eletään.

On varmasti todella raskasta, tsemppiä kamalasti sinne!
Psykoosista toipuminen on niin yksilöllistä..
Psykoosiahan miehesi ei kuitenkaan sairasta, ellei hän ole tälläkin hetkellä psykoosissa?
Mutta masennus psykoosista yleensä seuraa ja siitä miehesi varmasti kärsii..
Toivottavasti miehesi paranee vielä masennuksesta ja saa lääkityksen kohdalleen.
Lääkityskin voi tehdä passiiviseksi, varsinkin jos on liian vahva/väärä.

 

["vieras"]

Hoitamattomana mikä tahansa mielen sairaus tai häiriö pahenee. Mutta kun potilas saadaan sitoutumaan hoitoon, ja omaiset tukemaan ihmistä oikealla tavalla (ei passaamalla eikä ylireagoimalla, vaan empaattisesti vierellä tukien ja ymmäräen sairauden luonteen) on hoitoennusta yleensä hyvä. Ensiarvoisen tärkeää on potilaan hoitomyönteisyys. Ennakkoluulot ei auta asiaa yhtään ja ne perustuvat monesti aivan virheellisin luuloihin ja kuvitelmiin.

t. psykiatrinen sh

En nyt ihan ymmärtänyt miksi suuntasit tämän minulle?

 

["vieras"]

Hoitamattomana mikä tahansa mielen sairaus tai häiriö pahenee. Mutta kun potilas saadaan sitoutumaan hoitoon, ja omaiset tukemaan ihmistä oikealla tavalla (ei passaamalla eikä ylireagoimalla, vaan empaattisesti vierellä tukien ja ymmäräen sairauden luonteen) on hoitoennusta yleensä hyvä. Ensiarvoisen tärkeää on potilaan hoitomyönteisyys. Ennakkoluulot ei auta asiaa yhtään ja ne perustuvat monesti aivan virheellisin luuloihin ja kuvitelmiin.

t. psykiatrinen sh

Niin ja tietääkseni kumpikin näistä psykoositapauksista oli/on hoidon piirissä, mutta seuraukset psykoosista olivat aika erilaiset..

 

[N_Y]

[QUOTE="vieras";28757214]On varmasti todella raskasta, tsemppiä kamalasti sinne!
Psykoosista toipuminen on niin yksilöllistä..
Psykoosiahan miehesi ei kuitenkaan sairasta, ellei hän ole tälläkin hetkellä psykoosissa?
Mutta masennus psykoosista yleensä seuraa ja siitä miehesi varmasti kärsii..
Toivottavasti miehesi paranee vielä masennuksesta ja saa lääkityksen kohdalleen.
Lääkityskin voi tehdä passiiviseksi, varsinkin jos on liian vahva/väärä.[/QUOTE]

onhan tuo kuluttavaa ja toisinaan aika ärsyttävää,kun itse ärsyyntyy tilanteeseen, lähinnä siksi koska ei tiedä kestoa,laatua,meidän tulevaisuutta etc.

kyllä se diagnoosi on yhä ei-elimillinen-psykoosi. Sillä ollaan menty jo vuoden päivät. Lääkitystä on muutettu jo useampaan otteeseen, käy kerran viikossa juttelemassa etc. Joten kaipa tuossa on mukana muutakin,mutta tuolla tiedolla mennään.

 

[sh]

[QUOTE="vieras";28757230]En nyt ihan ymmärtänyt miksi suuntasit tämän minulle?[/QUOTE]

Kerroit, että tuttusi kuka sairastui psykoosin on täysin eristäytynyt, masentunut ja ahdistunut sekä työkyvytön. Se vain pisti silmiin, koska ihminen kuka saa varhain tukea, psykoterapiaa lääkehoidon rinnalle, voi varsin hyvin kuntoutua ja selvitä psykoosista. Siinä on siis ensiarvoisen tärkeää taudinkuvan ymmärtäminen ja potilaan sitoutuminen sen riittävään hoitoon ja ymmärtämiseen. Joten toivon että tämä henkilö kenestä kerroit alkaa saamaan oikeanlaista hoitoa sairauteensa (ei vain lääkehoitoa!)

 

["vieras"]

onhan tuo kuluttavaa ja toisinaan aika ärsyttävää,kun itse ärsyyntyy tilanteeseen, lähinnä siksi koska ei tiedä kestoa,laatua,meidän tulevaisuutta etc.

kyllä se diagnoosi on yhä ei-elimillinen-psykoosi. Sillä ollaan menty jo vuoden päivät. Lääkitystä on muutettu jo useampaan otteeseen, käy kerran viikossa juttelemassa etc. Joten kaipa tuossa on mukana muutakin,mutta tuolla tiedolla mennään.

Aivan aivan.
Tarkoitin siis vain että yleensä psykoosilla tarkoitella tilaa missä ihminen on irti realiteeteista ja täysin harhainen, silloin ihminen sairastaa psykoosia.
Mutta miehesi ilmeisestikin on kuitenkin "tässä maailmassa" jo ja tullut ulos psykoosista, eikä enää ole psykoosissa joten hän ei varsinaisesti sairasta enää psykoosia.

Miehesi on kuitenkin ilmeisesti vielä sairaslomalla?
Toivottavasti hän saa elämästä kiinni ja pääsisi jonnekin töihin/opiskelemaan ja kuntouttamaan itseään, myös kotona olo passivoi.
Paraneminen ei missään nimessä ole mahdotonta!

 

["vieras"]

Voisin minäkin. Eihän se ihmisen persoona muutu miksikään, vaikka sairaus voi tuoda ongelmia ja vaikeuksia eteen. Niistä selviää kyllä oikealla asenteella.

 

["vieras"]

En todellakaan.

 

[N_Y]

[QUOTE="vieras";28757301]Aivan aivan.
Tarkoitin siis vain että yleensä psykoosilla tarkoitella tilaa missä ihminen on irti realiteeteista ja täysin harhainen, silloin ihminen sairastaa psykoosia.
Mutta miehesi ilmeisestikin on kuitenkin "tässä maailmassa" jo ja tullut ulos psykoosista, eikä enää ole psykoosissa joten hän ei varsinaisesti sairasta enää psykoosia.

Miehesi on kuitenkin ilmeisesti vielä sairaslomalla?
Toivottavasti hän saa elämästä kiinni ja pääsisi jonnekin töihin/opiskelemaan ja kuntouttamaan itseään, myös kotona olo passivoi.
Paraneminen ei missään nimessä ole mahdotonta![/QUOTE]

no,empä tiedä onko "tässä maailmassa" mutta saa olla kotona, vaihtoehtona olisi pakkohoito suljetulla. Mutta empä ala väittelee asiasta,missä mies on mieleltään. Vaikea sanoa kun en ole hän.

töissä kävi kunnes puhkesi uudestaan ja suljettu kutsui taas... paranemista me kaikki toivotaan ja halutaan!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28757345]Voisin minäkin. Eihän se ihmisen persoona muutu miksikään, vaikka sairaus voi tuoda ongelmia ja vaikeuksia eteen. Niistä selviää kyllä oikealla asenteella.[/QUOTE]

Kyllä se ihmisen persoona psykoosi sairauden myötä muuttuu. Kaikenlaiset jeesustelijat ketjussa joilla ei ole omakohtaista kokemusta em.asiasta on niin avosylin (mua) ottamassa elämäänsä mt-ongelmaisen.
Jos on kokemusta siitä miten persoona muuttuu eikä sille mitään voi tai että pelkäät koska se uusii...

 

["..."]

Joutuakseen psykoosiin ei tarvitse olla mt-ongelmainen. Kuka tahansa meistä voi sairastua psykoosiin. Voi olla ettei sairastu. Voi olla ettei psykoosin sairastanut välttämättä mene enää psykoosiin. Voi olla että menee.

Toisin sanoen, sinun kannattaa olla seurustelematta, jos et halua, että puolisosi menee psykoosiin. Sitä kun ei voi etukäteen tietää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28757345]Voisin minäkin. Eihän se ihmisen persoona muutu miksikään, vaikka sairaus voi tuoda ongelmia ja vaikeuksia eteen. Niistä selviää kyllä oikealla asenteella.[/QUOTE]

Ja voihan myös olla, ettei psykoosi koskaan uusi.
Tuntuu että monesti ihmiset eivät tiedä että eivät kaikki psykoosit tarkoita että ihminen on nyt kroonisesti mielisairas ja joutuu kärsimään vuosia.
Olen itse sairastanut psykoosin 3 vuotta sitten todella kamalassa elämäntilanteessa sairastuttani burnoutiin.
Burnout/psykoosi vei voimat pitkäksi aikaa(kuukausiksi) mutta eipä minusta kukaan olisi päällepäin arvannut mitä olen käynyt läpi.
Pelkäsin pitkään uusiutumista, mutta olen jo päässyt aika hyvin pelosta eroon ja uskallan luottaa elämään.
Minulla on hyvä terapeutti ja olen kasvanut niin paljon henkisesti, etten usko enää joutuvani psykoosiin.
Opin myös tervettä itsearvostusta burnoutin seurauksena.

Uskon että psykoosista paranemisessa on asenteella todella iso merkitys.
Minäkin voisin jäädä pyörimään ja möyrimään inhottaviin ajatuksiin, eristäytyä ja antaa vallan kaikille ajatuksille mitä ikinä tulee mieleen.
Sen sijaan en enää ikinä halua antaa mieleni paeta psykoosiin vaan ajattelen että kaikesta selviää,pääni kestää enkä revi suurta stressiä mistään, ei ole sen arvoista.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";28757414]Joutuakseen psykoosiin ei tarvitse olla mt-ongelmainen. Kuka tahansa meistä voi sairastua psykoosiin. Voi olla ettei sairastu. Voi olla ettei psykoosin sairastanut välttämättä mene enää psykoosiin. Voi olla että menee.

Toisin sanoen, sinun kannattaa olla seurustelematta, jos et halua, että puolisosi menee psykoosiin. Sitä kun ei voi etukäteen tietää.[/QUOTE]

öööh,eli ei kannata siis seukata kenenkään kanssa .. ? jos kerran KUKA TAHANSA MEISTÄ voi sairastua, ja mistä sitä tietää meneekö ihminen uudestaan vai ei.

 

[N_Y]

[QUOTE="vieras";28757437]Ja voihan myös olla, ettei psykoosi koskaan uusi.
Tuntuu että monesti ihmiset eivät tiedä että eivät kaikki psykoosit tarkoita että ihminen on nyt kroonisesti mielisairas ja joutuu kärsimään vuosia.
Olen itse sairastanut psykoosin 3 vuotta sitten todella kamalassa elämäntilanteessa sairastuttani burnoutiin.
Burnout/psykoosi vei voimat pitkäksi aikaa(kuukausiksi) mutta eipä minusta kukaan olisi päällepäin arvannut mitä olen käynyt läpi.
Pelkäsin pitkään uusiutumista, mutta olen jo päässyt aika hyvin pelosta eroon ja uskallan luottaa elämään.
Minulla on hyvä terapeutti ja olen kasvanut niin paljon henkisesti, etten usko enää joutuvani psykoosiin.
Opin myös tervettä itsearvostusta burnoutin seurauksena.

Uskon että psykoosista paranemisessa on asenteella todella iso merkitys.
Minäkin voisin jäädä pyörimään ja möyrimään inhottaviin ajatuksiin, eristäytyä ja antaa vallan kaikille ajatuksille mitä ikinä tulee mieleen.
Sen sijaan en enää ikinä halua antaa mieleni paeta psykoosiin vaan ajattelen että kaikesta selviää,pääni kestää enkä revi suurta stressiä mistään, ei ole sen arvoista.[/QUOTE]

Arvostan! voi kumpa oma puolisokin nousisi sieltä pohjalta itse, vaikka käsi on ojennettuna niin tuntuu ettei siihen tartuta. Yksi suurin ongelma taitaa olla terapiahinnat, täällä psykoterapia maksaa 100e/h ja sekin pitää eka itse maksaa saadakseen kelalta osan takaisin. Tällä hetkellä siis elätän yksin 4henkistä perhettä ja ylimääräisiä 100e seteleitä ei valitettavasti ole aina irroittaa hyvään asiaan miehen sairasloma-aika on kohta ohi ja eläke onkin todella huima, ei juurikaan auta selviämään.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";28757414]Joutuakseen psykoosiin ei tarvitse olla mt-ongelmainen. Kuka tahansa meistä voi sairastua psykoosiin. Voi olla ettei sairastu. Voi olla ettei psykoosin sairastanut välttämättä mene enää psykoosiin. Voi olla että menee.

Toisin sanoen, sinun kannattaa olla seurustelematta, jos et halua, että puolisosi menee psykoosiin. Sitä kun ei voi etukäteen tietää.[/QUOTE]

Jos se puoliso sattuisi sairastumaan niin sille ei voi mitään. En kuitenkaan alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa jonka tietäisin sairastuneen psykoosiin edes sen yhden kerran. Vaikka tiedän ettei se välttämättä uusi, on sellaisella ihmisellä kuitenkin psykoosiherkkyys ja psykoosi saattaa uusia.
En myöskään seurustelisi henkilön kanssa jonka lähisuvussa on esiintynyt psykoosisairauksia useammalla henkilöllä koska perinnöllinen alttius psykoosisaireudelle on tutkimuksin osoitettu.
Ihan turha jaaritella, et mussunmussun ei se uusi. Tämä on mun mielipide.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28757396]Kyllä se ihmisen persoona psykoosi sairauden myötä muuttuu. Kaikenlaiset jeesustelijat ketjussa joilla ei ole omakohtaista kokemusta em.asiasta on niin avosylin (mua) ottamassa elämäänsä mt-ongelmaisen.
Jos on kokemusta siitä miten persoona muuttuu eikä sille mitään voi tai että pelkäät koska se uusii...[/QUOTE]

Mistäs päättelit ettei ole omakohtaista kokemusta?
Se että on sairastanut joskus psykoosin, ei tarkoita että ihminen on sairas tai mt-ongelmainen nykyään ja aina & ikuisesti.
Kaikkien persoona ei mitenkään ratkaisevasti muutu sairastetun psykoosin myötä tai se voi muuttua myös parempaan suuntaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28757473]Mistäs päättelit ettei ole omakohtaista kokemusta?
Se että on sairastanut joskus psykoosin, ei tarkoita että ihminen on sairas tai mt-ongelmainen nykyään ja aina & ikuisesti.
Kaikkien persoona ei mitenkään ratkaisevasti muutu sairastetun psykoosin myötä tai se voi muuttua myös parempaan suuntaan.[/QUOTE]

LOL ja aivan varmasti muuttuu persoona paremmaksi psykoosin sairastamisen jälkeen :kieh: taitaa sulla olla lääkitys hyvässä tasapainossa psykoosisi kanssa.

 

["vieras"]

Mielenterveysongelmiakin on monenlaisia. Sanotaan, että jokainen sairastaa sellaista jossain vaiheessa elämäänsä, edes lievänä. PSYKOOSI on sitten täysin eri juttu. Silloin on ihan toisessa maailmassa, vaikka yhtäkkiä kun ajaa autolla, jos mieli järkkyy jostain asiasta. Psykoosissa ei hallitse itseään, voi tehdä mitä sattuu, saattaa harhailla puolipukeissa ulkona ja löytää itsensä toiselta puolelta Suomea.

Ei en todellakaan seurustelisi tällaisen ihmisen kanssa, vaikka tuo olisi mennyttä. Psykoosista ei toivuta yhtä nopeasti kuin Salkkarien Isabella!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28757485]LOL ja aivan varmasti muuttuu persoona paremmaksi psykoosin sairastamisen jälkeen :kieh: taitaa sulla olla lääkitys hyvässä tasapainossa psykoosisi kanssa.[/QUOTE]

No sinähän olet vihamielinen.
Psykoosia en ole sairastanut vuosiin eikä lääkityksellekkään ole ollut tarvetta.
Voin kyllä silti rehellisesti sanoa että minun kohdallani psykoosi muutti persoonaani paremmaksi.
Psykoosin johdosta jouduin pysähtymään ja tekemään elämäntapamuutoksia.
Aloin käydä terapiassa ja kasvoin hurjasti henkisesti.
Kyseenalaistin aiempia ajatuksiani ja toimintamallejani ja opin parempia tilalle terapeutin avulla.
Onhan se ihan selvää että jos psykoosi ei ehdi aivoissa jyllätä kovin pitkään, voi ihminen kuntoutua oikealla hoidolla hyvin psykoosista.
Yleensä vakavat sairastumiset voivat muuttaa ihmistä huonompaan tai parempaan suuntaan.
Joku katkeroituu,masentuu ja jää sängyn pohjalle ja joku taas osaa olla kiitollinen elämälle ja siitä että on selvinnyt, ymmärtää että on oikeasti tärkeää pitää itsestään huolta jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28757541]Mielenterveysongelmiakin on monenlaisia. Sanotaan, että jokainen sairastaa sellaista jossain vaiheessa elämäänsä, edes lievänä. PSYKOOSI on sitten täysin eri juttu. Silloin on ihan toisessa maailmassa, vaikka yhtäkkiä kun ajaa autolla, jos mieli järkkyy jostain asiasta. Psykoosissa ei hallitse itseään, voi tehdä mitä sattuu, saattaa harhailla puolipukeissa ulkona ja löytää itsensä toiselta puolelta Suomea.

Ei en todellakaan seurustelisi tällaisen ihmisen kanssa, vaikka tuo olisi mennyttä. Psykoosista ei toivuta yhtä nopeasti kuin Salkkarien Isabella![/QUOTE]

Sanotaan myös että kaikilla ihmisillä on joskus psykoottisia ajatuksia ja että sairaimpia ovat ne jotka täysin terveinä itseään pitävät.
"Terveenkin" on hyvä välillä kyseenalaistaa ajatuksiaan(tai ennakkoluulojaan).
Psykooseja on erilaisia ja eri asteisia, jotkut toipuvat parissa päivässä, jotkut ovat psykoosissa vuosia ja kaikkea siltä väliltä.

 

[sh]

[QUOTE="vieras";28757437]Ja voihan myös olla, ettei psykoosi koskaan uusi.
Tuntuu että monesti ihmiset eivät tiedä että eivät kaikki psykoosit tarkoita että ihminen on nyt kroonisesti mielisairas ja joutuu kärsimään vuosia.
Olen itse sairastanut psykoosin 3 vuotta sitten todella kamalassa elämäntilanteessa sairastuttani burnoutiin.
Burnout/psykoosi vei voimat pitkäksi aikaa(kuukausiksi) mutta eipä minusta kukaan olisi päällepäin arvannut mitä olen käynyt läpi.
Pelkäsin pitkään uusiutumista, mutta olen jo päässyt aika hyvin pelosta eroon ja uskallan luottaa elämään.
Minulla on hyvä terapeutti ja olen kasvanut niin paljon henkisesti, etten usko enää joutuvani psykoosiin.
Opin myös tervettä itsearvostusta burnoutin seurauksena.

Uskon että psykoosista paranemisessa on asenteella todella iso merkitys.
Minäkin voisin jäädä pyörimään ja möyrimään inhottaviin ajatuksiin, eristäytyä ja antaa vallan kaikille ajatuksille mitä ikinä tulee mieleen.
Sen sijaan en enää ikinä halua antaa mieleni paeta psykoosiin vaan ajattelen että kaikesta selviää,pääni kestää enkä revi suurta stressiä mistään, ei ole sen arvoista.[/QUOTE]


Kiitos, tämä oli juuri sitä mitä hain aikasemmassa viestissä takaa! Asenteella ja omalla motivaatiolla on SUURI merkitys hoitoennusteessa ja elämänlaadussa. Se, että potilas saadaan ymmärtämään psyykosin ennakko-oireet, sairauden luonne ja elämäntapojen merkitys niin, sitä ei voi edes tarpeeksi korostaa miten ratkaisevaa se on. Läheisten hyvä suhtautuminen ja tukeminen (EI kuitenkaan liiallinen puuttuminen tai ylireagoiminen) auttaa ihmistä myös paljon.


Meistä kukaan ei voi sanoa, ettei rakastuisi ja alkaisi seurustelemaan psykoosin läpikäyneen ihmisen kanssa. Ihminen fiksu, menestynyt ja viehättävä kaikin tavoin, mutta sairastua silti. Se on sairaus siinä missä muutkin ja ennakkoluulot kirjaimellisesti osoittavat vain tiedon ja kokemuksen puutetta psyykkeen sairauksista.