Voisitko olla parisuhteessa jossa mies ei tykkää lapsestasi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Khkhkh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja lapsi ei pelkästään tee näitä ihme juttuja, vaan myös puhuu usein kuin olis vammainen. Yrittää ihan tarkoituksella ärsyttää.

Mies aina välillä innostuu yrittämään ja touhuaa kaikenlaista lapsen kanssa, mutta hänellekkin riittää siinä vaiheessa kun käytös muuttuu. Lapsi on käyttäytynyt niin kauan tuolla tavalla, että siinä oikeasti pärähtää samantien hermot kun se alkaa ja siinä vaiheessa ei oo kyllä kiva touhuta enää mitään.
Lapsi huomaa ja tietää kyllä sen, että normaalilla käytöksellä tehdään kaikkea hänen kanssaan, mut silti käyttäytyy tuolleen.
Ja huomatkaa, en puhu hyvästä käytöksestä vaan NORMAALISTA.

Sä puhut tosi negatiiviseen sävyyn lapsestasi! :O Ootteko jutelleet lapsen kanssa?
 
Kuka teistä tykkäisi jonkun toisen huonosti käyttäytyvästä lapsesta? Miksi pitäisi tykätä? Ei se ole este yhdessä olemiselle. Ilmeisesti mies kuitenkin sietää käytöstä, eikä ole ilkeä lapselle. Lapsi lähtee kuitenkin jossain vaiheessa, miehen kanssa voit olla lopun elämäsi. Temppuilu kun ei ilmeisesti johdu miehestä, koska ap sanoi, että käytös jatkuisi, vaikka mies lähtisi.
 
jaa, no sitten uskoisin että voisin olla parisuhteessa (tilanne on kyllä niin kaukainen, että varmaksi en tiedä). Ajattelin alkuunsa että tyyliin haukkuu/huutaa/heittelee seinille jne, kun niitä avauksia täällä aina on.

En itsekään kokoaikaisesti tykkäisi lapsestani, jos käyttäytyisi todella huonosti. Vaikka varmaan rakastaisin kyllä. Eli ei minusta myöskään äidin miesystävä ole velvoitettu aktiivisesti tykkäämään. Mutta pitää silti käyttäytyä.

Enempihän tuo tilanne luo mielestäni paineita sinulle: miten osoitat jatkuvasti lapsellesi että hän on miehestä huolimatta ja muutenkin sinulle tosi tärkeä ja rakas ja jaksat kulkea hänen kanssaan yhdessä vaikka maailman tappiin ja tukea vaikka tekisi mitä ja olisi kuinka hankala. Ja samalla pidät parisuhteen elossa.

No nimenomaan, mulle tää äitiys on paljon raskaampaa. Kun mies yrittää, niin tekee sen lapsen takia eikä miellyttääkseen mua. Tai ainakin näin luulen, koska yrittää silloinkin kun minä en ole näkemässä.

Yritykset on jäänyt nyt kyllä aika vähiin viimeaikoina. Mies ei vain puhu lapselle, paitsi jos lapsi jotain kysyy.
 
Kyllä ihminen sen tietää ja tuntee, tykätäänkö hänestä oikeasti vai siedetäänkö pakosta. Mä en voi edes kuvitella, miltä musta itsestäni tuntuisi, jos mun olisi pakko asua sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pitäisi musta. Se luo niin stressaavan ilmapiirin, että ei kai siinä kukaan voi olla normaali, kun on ikäänkuin varpaillaan kaiken aikaa. Lapsesi käytös kuulostaa mun mielestä siltä, ettei hän osaa olla luonnollinen teidän kanssa. Hänen on hyvä olla silloin, kun teillä on ihmisiä kylässä ja sinä & mies keskitytte johonkin muuhun kuin hänen epäkohtiinsa.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Jos haluat välttämättä pitää tuon teidä pakan koossa ja kasvattaa pojastasi hyvällä itsetunnolla varustetun aikuisen, niin suosittelen teille vaikkapa keskusteluapua perheneuvolasta.
 
Niin, mies sietää käytöstä ja haluaa kuitenkin asua täällä.

Meillä on hyvä tukiverkko ja saadaan aikaa kahdestaan jos halutaan. Tällöin täällä on kieltämättä aika rauhallista :D
 
Mun mielestä suhde jossa osapuolilla on lapsia vaatii toimiakseen myös hyvät suhteet kumppanin lapsiin, siinä ei ole vaakakupissa vain aikuisten keskinäinen suhde, vaan on se koko paketti.
Ja jos paketti ei toimi, niin mun mielestä on erittäin itsekästä olla tekemättä tilanteelle mitään.
Miksette voisi asua miehen kanssa eri osoitteissa ja tapailla silloin kun sopii?
 
Ootko lapsen kanssa jutellut, miksi hän käyttäytyy kuin "vammainen tai 4-vuotias"? Ja mitä lapsesi siis käytännössä tekee? Onko hänen oikea isänsä millään lailla kuvioissa mukana?
 
Kyllä ihminen sen tietää ja tuntee, tykätäänkö hänestä oikeasti vai siedetäänkö pakosta. Mä en voi edes kuvitella, miltä musta itsestäni tuntuisi, jos mun olisi pakko asua sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pitäisi musta. Se luo niin stressaavan ilmapiirin, että ei kai siinä kukaan voi olla normaali, kun on ikäänkuin varpaillaan kaiken aikaa. Lapsesi käytös kuulostaa mun mielestä siltä, ettei hän osaa olla luonnollinen teidän kanssa. Hänen on hyvä olla silloin, kun teillä on ihmisiä kylässä ja sinä & mies keskitytte johonkin muuhun kuin hänen epäkohtiinsa.

Mies on kuitenkin yrittänyt luoda kontaktia, eikä ole vain päättänyt olla tykkäämättä toisen lapsesta. Kyllä 12-vuotias jo tietää, miten omallakin käytöksellä voi vaikuttaa.
 
Mun mielestä suhde jossa osapuolilla on lapsia vaatii toimiakseen myös hyvät suhteet kumppanin lapsiin, siinä ei ole vaakakupissa vain aikuisten keskinäinen suhde, vaan on se koko paketti.
Ja jos paketti ei toimi, niin mun mielestä on erittäin itsekästä olla tekemättä tilanteelle mitään.
Miksette voisi asua miehen kanssa eri osoitteissa ja tapailla silloin kun sopii?

En tiedä, miksi tuo eri osoitteissa asuminen olisi ratkaisu. Ap kun on tuonut esiin, että lapsen huono käytös ei johdu miehestä, vaan jatkuisi samanlaisena, vaikka mies muuttaisi pois.
 
Se lapsen käytöshän on luultavasti vain oire jostain. Enkä ihmettele yhtään, että lapsi oirehtii, jos vain palkittavalla käytöksellä saa huomiota äidiltäänkään, että niskuroi uutta kumppania vastaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
toisaalta voi ajatella niinkin, että aika pelottava ja iso vastuu 12vuotiaalle, jos omalla kiukuttelullaan saa määrättyä kaiken äitinsä parisuhteista lähtien.

(ja vielä korostettakoon, että nämä kommenttini teen sen ymmärryksen pohjalta, että mies ei käyttäydy lasta kohtaan huonosti/epäreilusti, vaan ei vaan tiedä miten toimisi kun lapsi käyttäytyy huonosti ja siksi vetäytyy tilanteesta ja jopa välillä välttelee lasta

-> tai sehän tässä on ehkä jäänyt epäselväksi. Onko tuo huono käytös siis suuntaunut mieheen vai käyttäytyykö huonosti vaan muuten?)

perheneuvola voisi olla oikea paikka jos 12-vuotias käyttäytyy jatkuvasti kuin vammainen 4-vuotias etkä tiedä miten toimia.
 
Viimeksi muokattu:
ainakin meidän 12-vee alkaa olla teini ja tunttet vaihtelee,mutta tulee toimeen uuden miehen kanssa yhtä hyvin/huonosti kun minäkin=)Meilllä on noita lapsia yhteensä 4,mutta kaikkien kanssa touhutaan yhtä paljon..nyt ollaan tuon 12-vuotiaan kanssa menossa sirkukseen..eli teettekö mitään yhdessä?Kylpylä/huvipuisto/sirkus/shoppailu/leffat/kirjasto on paikat mihin teinikin tulee mielellään mukaan=)
 
Mutta tuokin on totta, että miten joku muu voisikaan tykätä toisen huonosti käyttäytyvästä lapsesta? Miten voi oppia tykkäämäänkään toisesta jos se aina käyttäytyy tuolleen? Niinä pieninä hetkinä kun käyttäytyy normaalisti, pitäisi oppia tykkäämään siitä lapsesta mikä se on silloin?

Mä olen ollut lapsen kaikissa hetkissä mukana ja rakastan häntä, koska tiedän millainen hän pohjimmiltaan on.

Toisaalta oon miettinyt, että jos MULLAKIN menee hermo tuohon käytökseen niin kuinka kovin miehellä mahtaakaan mennä, ja silti vaan haluaa mun kanssa olla. Jos mä oon oikeutettu menettämään hermoni niin kaipa se mieskin on.

Itse vain minulle sanoi ettei tykkää lapsesta ei sitten yhtään, kun se käyttäytyy kokoajan noin. Lueppa tosta sutten että tarkoittiko ettei tykkää lapsesta vai käytöksestä
 
Niin, mies sietää käytöstä ja haluaa kuitenkin asua täällä.

Meillä on hyvä tukiverkko ja saadaan aikaa kahdestaan jos halutaan. Tällöin täällä on kieltämättä aika rauhallista :D

Mitäpä jos antaisit lapsen pois? Saisitte nauttia koko ajan siitä teidän ihanasta rauhasta!

En yhtään ihmettele lapsen käytöstä! Kyllä mullekin tulis noissa olosuhteissa tunne että mua ei kotiin haluta.
 
  • Tykkää
Reactions: niukinnaukin
Nyt tuntuu ettei vika ole miehessä vaan lapsessa. 12 vuotias ei ole enää pikkuinen ja järjen pitäisi olla pikkuhiljaa kasvanut päähän.

12 vuotias ei saa terrorisoida äidin parisuhdetta. Äidilläkin on oikeus onneen eikä sen tarvi elää pelkästään lapselleen. Nyt tämän esiteinin käytöksen on muututtava on sopeuduttava tilanteeseen.

Oisko joku perheneuvola? Keskusteluapua lapselle?
 
Aika usein huono käytös on tosiaan oire jostain tai sitten testailua, että kuinka pitkälle voi mennä. Mielestäni miehen lähtö nimenomaan antaisi lapselle sen signaalin, ettei isäpuoli hänestä yhtään pitänyt, kun lähti pois.
 
[QUOTE="vieras";26567579]Mies on kuitenkin yrittänyt luoda kontaktia, eikä ole vain päättänyt olla tykkäämättä toisen lapsesta. Kyllä 12-vuotias jo tietää, miten omallakin käytöksellä voi vaikuttaa.[/QUOTE]

Tuo tietääkin, eikä se vaadi edes sitä hyvää käytöstä jotta saa huomiota.

Lapsi esittää, vääntelee naamaansa, höpöttää ihmeellisiä juttuja, tekee ihmeellisiä juttuja, puhuu "vääntelemällä" esittäen vammaista, kiusaa kissaa, jne jne. 80% ajasta. Kun on normaalisti niin puhuu ja tekee aivan normaaleja 12v juttuja.
Mitään tuhmuuksia ei siis tee kuitenkaan.
 
En mäkään sano, että teidän tarttee nyt erota, mutta tilanne on otettava haltuun. Teillä on siellä nyt ilkeä oravanpyörä, poika provosoi sun miesystävää, miesystävä suivaantuu, kaikilla on paha mieli. Mun mielestä tässä kohtaa vyyhdin saa parhaiten purettua joku, jolla ei ole henkilökohtaista sidettä kehenkään teistä.
 
Ulkoileeko sun poika miten paljon? Harrastaako mitään? Tulee jotenkin sellainen olo, että hänellä on hirveästi virtaa muttei oikeen mitään järkevää keinoa purkaa sitä. Monissa kaupungeissa järjestetään esim. "isä-poika"-sählykerhoja, varmasti sinne vois mennä sun miesystäväkin pojan kanssa. Saisivat olla kaksistaan ja työskennellä tiiminä.
 

Similar threads

H
Viestiä
0
Luettu
899
Aihe vapaa
harjoittelija
H

Yhteistyössä