Voisitko olla parisuhteessa jossa mies ei tykkää lapsestasi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Khkhkh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä ihminen sen tietää ja tuntee, tykätäänkö hänestä oikeasti vai siedetäänkö pakosta. Mä en voi edes kuvitella, miltä musta itsestäni tuntuisi, jos mun olisi pakko asua sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pitäisi musta. Se luo niin stressaavan ilmapiirin, että ei kai siinä kukaan voi olla normaali, kun on ikäänkuin varpaillaan kaiken aikaa. Lapsesi käytös kuulostaa mun mielestä siltä, ettei hän osaa olla luonnollinen teidän kanssa. Hänen on hyvä olla silloin, kun teillä on ihmisiä kylässä ja sinä & mies keskitytte johonkin muuhun kuin hänen epäkohtiinsa.

Peesi.
 
Mie inhosin isäni uutta vaimoa useamman vuoden. En tosin käyttäytynyt mitenkään silmiinpistävästi, mutta en kyllä suostunut isäänikään tapaamaan, kun boikotoin uutta rouvaa. Onneksi minulle teininä annettiin mahdollisuus kasvaa henkisesti ja hissukseen särmät hioutuivat. Nyt voin ihan hyvin soittaa murheistani ja iloistani suoraan isäni vaimolle (jota en näin muodollisesti nimittele koskaan IRL) ja tässä on menty jo puolet elämääni hyvina kamuina.

En tiedä aiheutinko miten syviä negatiivisia viboja isäni vaimossa, mutta en mie varmaan kovin kivaltakaan vaikuttanut passiivisaggressiivisella käytöksellänikään. Perhe kun pitää yhtä niin kaikesta lopulta selvitään.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Mä kyllä sanon joka kerta lapselle jos käyttäytyy normaalisti, että tämä on sitä normaalia käytöstä.
Hän tietää käytöksien erot.

Hankala tapaus kyllä tuo lapsi, ehkä se tuosta kasvaa kun vanhenee.

Miksi sitten pilaat hänen normaalin käytöksensä kiinnittämällä siihen huomiota loukkaavasti, ikään kuin pitäisit häntä hölmönä. Totta kai hän tietää mikä on normaalia käytöstä, on tiennyt jo vuosia. Kaiken kaikkiaan hän taitaa tietää paljon asioita, joita sinä et. Kaksitoistavuotiaalla on vielä sellaista lapsen terävyyttä ja selvänäköisyyttä, jonka hormonimyrsky kohta tuhoaa. Hän näkee vielä ihmisten käytöksen ympärillään aika inhorealistisesti, koska ei kokemuksestaan ymmärrä niitä syitä jotka ihmisiä parisuhteisiin sitovat, eikä häntä vielä ole sidottu liikaa sopivaisuussääntöihin.

Veikkaan, että ärsyynnyt ylettömästi naamanvääntelystä, koska et muista aivan aidosti että lapsesi tosiaan on sama rakastettava ihminen silloinkin kun hän valitsee käyttäytyä ihan toisin. Ja lapsi yrittää epätoivoisesti opettaa sinulle tätä asiaa epäonnistuen surkeasti joka kerta. Ja siksi hän voi vain yrittää uudelleen, koska hänelle olisi niin tärkeää tulla hyväksytyksi myös vähemmän kilttinä. Hän taistelee oikeudestaan olla olemassa muutenkin kuin suloisena karitsana. Sellainen aikuinen ei elä onnellisena, jolta se oikeus on lapsena riistetty.

Lapsi sitä paitsi on jo huomattavan kiltti, jos kapina ja huomion vaatiminen ei saa tuon rajumpia muotoja (olettaen että kissan kiusaaminen on härnäämistä eikä kiusaamista). Sinun ja lapsen suhde on tässä se oleellinen korjattava asia. Miehessä ei tunnu suurempaa vikaa olevan annettujen tietojen perusteella. Älä pidä lastasi viallisena ja miestä syntipukkina, joka selittää vikaantumista mitenkään.

Eli katse peiliin vain. Hyväksyminen ei tarkoita sitä ettetkö saisi moittia lasta pelleilystä tai muista tekemisistä suorasukaisestikin, mutta lapsi vaistoaa kyllä moitteiden sävystä, asuuko niiden lausujassa usko hänen ihmisyyteensä vai pilallisuuteensa. Sinulla sen sijaan on niskassasi koko aikuisuuden sumuverho, joka on saattanut systemaattisesti väärentää oman näkemyksesi siitä, mitä aidot tunteet ovat. Näin on etenkin, jos sinut on kasvatettu väärään kiltteyteen.
 
Ja tuskin tuo lapsi enää 15 vuotiaana viittii naamaansa väännellä yms..
Ihanaa että mies sietää tuota, moni muu mies ois lähteny jo aikaa sitten..

Tää alkaa kuulostaa jo ihan provolta. Et vastaa oikeastaan mihinkään kysymyksiin, joita sulle esitetään, etkä ota kantaa mihinkään ehdotuksiin, jauhat vaan tämmöstä yhtä ja samaa.
 
Ja tuskin tuo lapsi enää 15 vuotiaana viittii naamaansa väännellä yms..
Ihanaa että mies sietää tuota, moni muu mies ois lähteny jo aikaa sitten..

Kuulostaa siltä, että myös sinä inhoat lastasi ja olet laittanut miehen hänen edelleen elämässäsi. En yhtään ihmettele, että lapsi purkaa pahaa oloaan noin.

Sinulla on väärä tärkeysjärjestys ja oma käytöksesi on käsittämättömän huonoa.
 
Sorry ap jos olen väärässä, mutta sä kirjoitat omasta lapsestasi ihan kuin et itsekään rakastaisi häntä tai pitäisit jotenkin outona. Muista että lapsesi kyllä vaistoaa vaikket ääneen sanoiskaan.. ja niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Sä tavallaan omalla asenteellas aiheutat sen miten lapsesi käyttäytyy.
 
Sorry ap jos olen väärässä, mutta sä kirjoitat omasta lapsestasi ihan kuin et itsekään rakastaisi häntä tai pitäisit jotenkin outona. Muista että lapsesi kyllä vaistoaa vaikket ääneen sanoiskaan.. ja niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Sä tavallaan omalla asenteellas aiheutat sen miten lapsesi käyttäytyy.

Ehkä ap haluaa miehen takia lapsen käyttäyvän haluamallaan tavalla.
 
Jos tää on provo, niin hyvin sairas provo on! Jos taas ei ole, niin onnea vaan parisuhteeseen mut hommatkaa sille lapselle parempi koti!

Sekin, jos lapsi on usein hoidossa, saa lapsen tuntemaan olonsa ei-toivotuksi kotona. Toivottavasti edes se "tukiverkosto" osoittaa lapselle että hänestä aidosti välitetään!
 
No, eiköhän ihan normaali 12-vuotias lässytä ja lespaa, kuka muuten ei tehnyt niin 12-vuotiaana? Ja 12-vuotias on vielä pentu, on se kumma kun lapsilla on kyllä aikuisena aikaa olla aikuinen niin miksi kummassa näistä vekaroista täytyy väenvängällä saada aikuisia jo 2-vuotiaana!!

Ja sitäpaitsi, olin itse suhteessa miehen kanssa jolla oli 4-vuotias lapsi. Itseasiassa suhteen loppuhetkillä kieltäydyin näkemästä tätä lasta, kun hän nakkeli minua leikkikaluillaan, astioillaan, lapiolla, kukkaruukulla jne loputtomiin. Hän kaatoi päälleni maitonsa tahallaan, potki ohitsekävellessään ja läpsi jatkuvasti. Hän ei antanut isänsä tulla viereeni yöllä nukkumaan jne.
Joten se suhde kaatui sitten siihen. Että eipä ne herrantertutkaan mitään enkeleitä aina ole.
 
  • Tykkää
Reactions: kojootti
[QUOTE="Sanna";26567951]Kuulostaa siltä, että myös sinä inhoat lastasi ja olet laittanut miehen hänen edelleen elämässäsi. En yhtään ihmettele, että lapsi purkaa pahaa oloaan noin.

Sinulla on väärä tärkeysjärjestys ja oma käytöksesi on käsittämättömän huonoa.[/QUOTE]

Itse ymmärrän kyllä, että mies voi olla elämän ykkönen, mutta lasten tulee olla prioriteeteissa ykkösiä ainakin sen aikaa, kun vasta kasvavat aikuisiksi. Tokihan omillaan asuva 23v voi jo itse miettiä omat perustarpeensa kuntoon ja silloin saa vapaasti nostaa puolisonsa prioriteeteissakin ykköseksi. Tai tuskin palstan mukaan koskaan voi olla muu nro 1 kuin lapset. :D

Otan kuitenkin sen riskin ja tunnustan, että itsevalitsemani ihminen on se maailmani napa.
 
Turhan jyrkkiä vastauksia. Mitä mieltä lapsi on miehestä? Haluaisiko, että mies muuttaa pois? Jos ei, niin miehen pois lähteminen voisi pahentaa tilannetta ennestään. Teillä on toivoa, koska miehellä on halua yrittää. Hankkikaa ulkopuolista apua!
 
Tuo tietääkin, eikä se vaadi edes sitä hyvää käytöstä jotta saa huomiota.

Lapsi esittää, vääntelee naamaansa, höpöttää ihmeellisiä juttuja, tekee ihmeellisiä juttuja, puhuu "vääntelemällä" esittäen vammaista, kiusaa kissaa, jne jne. 80% ajasta. Kun on normaalisti niin puhuu ja tekee aivan normaaleja 12v juttuja.
Mitään tuhmuuksia ei siis tee kuitenkaan.

En kyllä iki maailmassa sallisi tuollaista käytöstä lapseltani.
 
Miksi 12-vuotiaalta lapselta pitäisi sallia epäkunnioittava ja huono käytös aikuisia kohtaan. Onhan se nyt ihan selvä että sellaisesta lapsesta on vaikea pitää, ja lapselle itselleenkin raskasta olla sellainen huonokäytöksinen "nilkki".

Ei kai se niin mene, että lapsi saa käyttäytyä miten vaan, ja kaikkien pitää sietää sitä. Lapselle vaan selvät pelisäännöt. Tykkäämään ei voi ketään pakottaa, mutta kunnioitava käytös perheenjäseniä kohtaan on välttämätöntä että homma toimisi.
 
[QUOTE="vieras";26568244]Miksi 12-vuotiaalta lapselta pitäisi sallia epäkunnioittava ja huono käytös aikuisia kohtaan. Onhan se nyt ihan selvä että sellaisesta lapsesta on vaikea pitää, ja lapselle itselleenkin raskasta olla sellainen huonokäytöksinen "nilkki".

Ei kai se niin mene, että lapsi saa käyttäytyä miten vaan, ja kaikkien pitää sietää sitä. Lapselle vaan selvät pelisäännöt. Tykkäämään ei voi ketään pakottaa, mutta kunnioitava käytös perheenjäseniä kohtaan on välttämätöntä että homma toimisi.[/QUOTE]

Ei lapsi saakaan käyttäytyä ihan miten vaan, mutta sille käytökselle on kyllä yleensä syy mikä pitäisi selvittää ja ehkä asioita parantaa. Minusta ap:n lapsi oireilee, eikä siis varsinaisesti ilkeästi käyttäydy.
 
Ei lapsi saakaan käyttäytyä ihan miten vaan, mutta sille käytökselle on kyllä yleensä syy mikä pitäisi selvittää ja ehkä asioita parantaa. Minusta ap:n lapsi oireilee, eikä siis varsinaisesti ilkeästi käyttäydy.

Mutta jos ei mies anna aihetta lapsen vihaan, niin pitää lapselle tehdä selväksi ettei käyttäydy huonosti miestä kohtaan. En sallisi mitään irvailuja tms. Kyllä 12-vuotias osaa olla irvailemattakin. Enkä heittäisi miestä pihalle sen vuoksi ettei lapsi osaa käyttäytyä.

Tekisin lapselle selväksi senkin, ettei hänellä ole sellaista valtaa että voi yritää savustaa äidin miesystävän pihalle, jos mies siis todellakin on normaali, ja käyttäytyy hyvin lasta kohtaan.
 
[QUOTE="vieras";26568317]Mutta jos ei mies anna aihetta lapsen vihaan, niin pitää lapselle tehdä selväksi ettei käyttäydy huonosti miestä kohtaan. En sallisi mitään irvailuja tms. Kyllä 12-vuotias osaa olla irvailemattakin. Enkä heittäisi miestä pihalle sen vuoksi ettei lapsi osaa käyttäytyä.

Tekisin lapselle selväksi senkin, ettei hänellä ole sellaista valtaa että voi yritää savustaa äidin miesystävän pihalle, jos mies siis todellakin on normaali, ja käyttäytyy hyvin lasta kohtaan.[/QUOTE]

Ei yritys ymmärtää lasta ole sama asia kuin vallan antaminen lapselle. Mies ei ehkä omasta mielestään anna aihetta lapsen vihaan, mutta lapselle antaa? Tai ehkä syynä on äiti, tai he molemmat.

Miten vain, lapsen kuunteleminen ei vielä ole mitään "annetaan lapsen päättää äidin suhteista" - juttu.
 
Ei yritys ymmärtää lasta ole sama asia kuin vallan antaminen lapselle. Mies ei ehkä omasta mielestään anna aihetta lapsen vihaan, mutta lapselle antaa? Tai ehkä syynä on äiti, tai he molemmat.

Miten vain, lapsen kuunteleminen ei vielä ole mitään "annetaan lapsen päättää äidin suhteista" - juttu.

Ilman muuta lasta täytyy kuunnella. Tilanne pitäisi oikeasti purkaa, ja keskustella yhdessä ja erikseen. Ei sen tuollaisena pitäisi antaa jatkua. Eikä ketään tämän hetkisilä (mitä me ulkopuoliset nyt asiasta tiedetään) perusteilla pihallekaan pitäisi heittää.

Kissa pöydälle ja silleen...12-vuotias ei ole enää niin pieni etteikö häneltäkin voisi odottaa ihan älyllistä aivotoimintaa, ja siten siis sitä että kykenee keskustelemaan. Ja käyttäytymään hyvin muita kohtaan.
 
No käykää jossain juttelemassa jos molemmat on sulle yhtä tärkeitä, mutta älä nyt lapsen päälle kaikkea kaada.
Jos mies on ok, vahva, turvallinen ja tasapainoinen aikuinen sun rinnallasi niin te selviätte vaikeuksista yhdessä.
 

Similar threads

H
Viestiä
0
Luettu
899
Aihe vapaa
harjoittelija
H

Yhteistyössä