Paras ystäväni on 22v opiskelija - ja lapseton.
Itse olen samanikäinen, naimisissa ja kolmen lapsen äiti.
Meillä on ihan erilaisia juttuja, hän mm. pettää jokaista poikaystäväänsä mutta kertoo minulle niistäkin, sillä tietää että vaikken hyväksy hänen tekemisiään, olen silti hänen ystävänsä.
Minä en biletä enkä käy baareissa. Maailmani pyörii pääasiassa lasteni ympärillä.
Olemme kuitenkin olleet luokkakavereita ala-asteelta asti ja olleet parhaita kavereita tosi pitkään. En luovu ystävistäni vaikka heidän elämäntilanteensa eroaisivat omastani.
Ihmettelenpä, vaikuttavatko teille muille tuollaiset ominaisuudet kuten opiskeleminen, n.20v ikä, ja lapsettomuus siihen kuka voi olla hyvä ystävä.