Toggle sidebar

Voisitko kuvitella hoitavasi lapsen, jos lapsesi saisi lapsen alaikäisenä ja haluaisi lähteä opiskelemaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysymys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kysymys

Vieras
eikä kykenisi muutenkaan lasta hoitamaan?
Voisitko adoptoida lapsen?

Entä jos oma lapsesi vain jättää hylkäisi vauvan, antaisitko muiden vielä hänet toiseen adoptiokotiin, vai vaatisitko tässä tilanteessa lapsen itsellesi?

Puhutaan nyt todella nuoresta äidistä/isästä, vaikka 15 vuotiaasta.
 
Vaikea vastata kun itse siinä elämäntilanteessa nyt kun lapsia putkahtelee. Onhan se nyt helppo vastata, että toki yksi vauva tänne mahtuisi mukaan vielä jos tilanne olisi tuo. Aika vaikea sanoa mitä tekisin kun tuo 2,5v on 15v, vaikka haluaisinkin vastata KYLLÄ.
 
Vaikea kysymys, oikeasti. Tässä tilanteessa väsyneenä äitinä sanoisin että en, mutta leijonaemona ja kovasti suojelevana tyyppinä tod. näk. kasvattaisin lapsen.
 
Kai se pakko olisi.

En tosin tiedä olisinko mitenkään hyvä huoltaja pienelle lapselle enää näine sairauksineni. Ja jos oma lapseni olisi vasta 15, varmaan hänkin vielä kovin äitiä tarvitsisi. Tukitoimia varmaan tarvitsisin, vaikea olisi tilanne.
 
Hankala kysymys.

Voisin ja en voisi. Opiskelu olisi hyvä sekä lapsen että lapsenlapsen kannalta, mutta toisaalta... kyllä se lapsi pitäisi pitkälti itse hoitaakin jos sen kerran pyöräyttääkin.
 
Mä oon tarkoituksella tähdännyt siihen että nelikymppisenä mulla ei oo enää pieniä lapsia. Koskaan ei elämästä tiedä mitä se tuo tullessaan ja tuollaisen ääritilanteen tullessa eteen en varmaankaan pystyisi omaa lapsenlastani hylkäämään ihan noin vain. Päätökseni olisi pitkän harkinnan tulos,mitä sitten ikinä katsoisinkin parhaaksi tehdä.
 
Uskoisin, että kaikkeni tekisin, että lapsenlapseni voisin perheessä pitää. Toki täytyy ajatella, että siinä vaiheessa kun kuopukseni on 15-vuotias, itse olen jo 51-vuotias, joten todennäköisesti ei onnistuisi minun vauvaa adoptoida.
 
Auttaisin kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta pitäähän lapsenkin ymmärtää, että ei se niin mene, että tee lapsen ja sen jälkeen joku muu sen hoitaa. Ei se vaan mene niin. Järjestettäisiin asiat niin, että opiskelu olisi mahdollista lapsen kanssa ja miehen kanssa autettaisiin tietysti niin paljon kuin vaan pystyisi.
 
Ehdoton ei. En adoptoisi, enkä hoitaisi kuin silloin tällöin. Päiväkotiin voi viedä lapsen kun äitiysloma loppuu ja sitten se äiti takaisin kouluun. Jos ei ole kykenevä hoitamaan lastaan ollenkaan, niin sitten lapsi annetaan pois.
Minä en hoida enää yhtään vauvaa tai taaperoa.
 
Paljon merkitsisi oman lapseni kanta asiaan. Jos hän alkaisi vihata lasta niin lapsen olisi mahdollisesti parempi perheessä, jossa kaikki rakastavat häntä. Jos taas lapseni toivoisi minun hoitavan lapsen niin silloin sen tekisin. Toivon kuitenkin suuresti etten enää joudu vaipparumbaan!
 
[QUOTE="vieras";27611876]Mä oon tarkoituksella tähdännyt siihen että nelikymppisenä mulla ei oo enää pieniä lapsia. Koskaan ei elämästä tiedä mitä se tuo tullessaan ja tuollaisen ääritilanteen tullessa eteen en varmaankaan pystyisi omaa lapsenlastani hylkäämään ihan noin vain. Päätökseni olisi pitkän harkinnan tulos,mitä sitten ikinä katsoisinkin parhaaksi tehdä.[/QUOTE]

Juuri näin. Toivon ja uskon,että saan lapset niin vastuullisiksi kasvatettua,että hoitavat lapsen päävastuullisina,ku sellaisen ovat tehneet. Autan toki tarvittaessa.
 
[QUOTE="vieras";27611876]Mä oon tarkoituksella tähdännyt siihen että nelikymppisenä mulla ei oo enää pieniä lapsia. Koskaan ei elämästä tiedä mitä se tuo tullessaan ja tuollaisen ääritilanteen tullessa eteen en varmaankaan pystyisi omaa lapsenlastani hylkäämään ihan noin vain. Päätökseni olisi pitkän harkinnan tulos,mitä sitten ikinä katsoisinkin parhaaksi tehdä.[/QUOTE]

Toisaalta, kun mulla pian nelikymppisenä on yhä pieniä lapsia, niin mullahan alkaa olla jo eläkeikä lähellä, ja siis aikaa, kun niitä lastenlapsia alkaa tulla. ;)

Sitä odotellessa uskon ja toivon osaavani kasvattaa omani niin, ettei ihan tuollaista tilannetta pääse syntymään. Jos teininä oma lapsi tulisi raskaaksi, toivoisin, että joko pitää oman lapsen tai valitsee abortin. Jälkimmäistä pidän ihan sopivana ja jopa suositeltavana, jos jostain 15-17-vuotiaasta kyse. Jos päättäisi pitää lapsen toki olen apuna ja autan hoitamisessa, ehkä enemmän kuin jos lapset saa vanhemmalla iällä. Opiskelukin on ok, ja hoitaa voisin ,mikäli en itse ole töissä.

Sitä en sulattaisi, että lähtisi toiselle paikkakunnalle opiskeluiden perässä ja jättäisi lapsen minulle.
 
Voisin kuvitella että esikoisen ollessa 15 meillä olisi vielä pieniäkin lapsia ainakin yksi, ja kai yksi vauva siinä sivussa menisi, jos siis olisin itse ihan terve ja jaksaminen ei olisi jo ennestään kortilla. Mielummin hoitaisin vauvan kuin antaisin vieraille, mutta jos oma kunto ja jaksaminen ei kestäisi, niin silloin tietenkin olisi parempi että vauvan ottaa joku jolla on asiat paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja En voisi:
Ehdoton ei. En adoptoisi, enkä hoitaisi kuin silloin tällöin. Päiväkotiin voi viedä lapsen kun äitiysloma loppuu ja sitten se äiti takaisin kouluun. Jos ei ole kykenevä hoitamaan lastaan ollenkaan, niin sitten lapsi annetaan pois.
Minä en hoida enää yhtään vauvaa tai taaperoa.
Click to expand...

Mä olen tästä samaa mieltä. Omat lapseni olen hoitanut, ja jos mun lapseni aikoisi vauvansa pitää niin pääasiallinen hoitovastuu ja kasvatusvastuu on lapsen äidillä eikä mummolla. Äitiysoman jälkeen on tosiaan mahdollisuus laittaa lapsi kunnalliseen päivähoitoon.
 
Joo.

Adoptio olisi varmasti minulle kuin henkinen kuolema, siis jos lapseni vastusteluistani huolimatta antaisi lapsensa -ja minun lapsenlapseni- vieraalle adoptioon.
En voi edes kuvitella, miten hirveää se olisi.
Tekisin kaikkeni pitääkseni jälkeläiseni perhepiirissä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa