Voisitko irtisanoutua vakivirastasi jos työ ottaisi liikaa pääkoppaan, ja uutta vakityötä ei vielä olisi?

Siinäpä se kysymys, mielipiteitä?

 

Kertaalleen jo tehty, joten kyllä voisin.

Olin 3 vuotta töissä mielenterveys- ja päihdehoitajana, kun proppu alkoi palaa. Oisin varmaan itsekin saanut mielenterveysongelmia jos olisin jatkanut.

Joten irtisanouduin. Nykyään pyöritän omaa firmaa, ihan eri alalla.

 

Kyllä, aion niin vielä tehdä. Liiton rahat pyörii, meen uudelleen kouluttaan itseni.

 

en usko vaan yrittäisin löytää jotain muuta ennen ku irtisanoutuisin. jäi traumat "köyhäilyajoista" kun en ollut töissä ja piti 4 lasta ja 2 aikuista elättää yhden tuloilla. eli en uskaltais.

 

Jätin virkani 3,5 kk kesätyön takia. Tästä nyt aikaa vuosi ja kannatti. Kesätyö muuttui pysyvämmäksi ratkaisuksi.

 

Olen aivan henkisesti naatti, ja pidän järkeäni tärkeämpänä kuin asuntolainaa...en millään haluaisi uhrata terveyttäni rahan vuoksi Hankala homma on siksi että vakipaikkoja aukeaa tosi harvoin, keikkoja kyllä saisin, sen tiedän varmasti. Useampi lapsi elätettävänä täällä myös..

 

Olen aivan henkisesti naatti, ja pidän järkeäni tärkeämpänä kuin asuntolainaa...en millään haluaisi uhrata terveyttäni rahan vuoksi Hankala homma on siksi että vakipaikkoja aukeaa tosi harvoin, keikkoja kyllä saisin, sen tiedän varmasti. Useampi lapsi elätettävänä täällä myös..

Älä huoli asunnosta. Pankki antaa varmasti maksaa korkoja. Meillä ei tosin ole lapsia niin ei rahallisesti tee tiukkaa vaikka jään liiton rahoille kun mies työssä.

 

no en kyllä sanoisi itseäni irti enen kuin olis uusi työpaikka tiedossa

 

Olen irtisanonut itseni lopulta opintovapaan aikana. Ja ihan hyvä niin:

 

Älä irtisano itseäs vaan ota palkatonta tai virkavapaata ja keikkaile jos niitä kerta löytää.. a liitosta saat erotuksen jos aina ei oo töitä

 

En taitaisi tohtia. Mutta vuorotteluvapaan voisin ottaa, vuosi pois töistä voisi olla hyvä tapa tuulettaa päätä. Minulla ei muutenkaan ole kauhean monta vuotta jäljellä.

 

Kyllä voisin ja olen kerran niin tehnytkin, tosin aikana ennen lapsia.

 

Mä oon tehnyt sen jo kahteen kertaan. Kumpikaan duuni ei ollut mun omaa alaa. Ekan jälkeen aloin opiskelemaan. Otin loparit kun en saanut lomaa monipäiväisiä pääsykokeita varten ja muutenkin olin kurkkuani myöten täynnä samojen lauseiden jauhamista. Toisella kertaa olin maailman karmeimmassa duunipaikassa ja olin valmis mielummin syömään vaikka kuraa ojasta kuin työskentelemästä siellä, joten otin loparit, sairaslomaa loppuajaksi ja jäin vähän myöhemmin äitiyslomalle.

 

Olen tehnyt niin ja tuli niin vapaa ja ihana olo ettei ikinä. Olin ollut niin ahdistunut työssäni. Toisen kerran irtisanoin itseni kun tiesin että seuraava työ odottaa. Sekin oli jotenkin helpotus. Molemmat hoitoalan töitä, yllätys yllätys.

 

No hitto kun en pääse vielä yhtään millekään vapaalle, esim vuorottelu, kun on ne pienet lapset, olen ollut hoitovapailla ym. Tiedän että olen omalla alalla, ja hyvä työssäni, mutta työyhteisö on sairas, ei se muutu sillä että olen sieltä poissa vaikka vuoden

 

kyllä, olen tehnyt niin ja löysin pian uuden työpaikan