Toggle sidebar

Voisitko antaa anteeksi, jos puolisosi olisi tahattomasti aiheuttanut/teoillaan edesauttanut lapsenne kuoleman?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja teittu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

teittu

Vieras
Päivän pohdintojani.

Jos kävisi niin että puolisosi ilman tahallisuutta aiheuttaa lapsenne kuoleman, esim. vastuuttomuudellaan, sellaisessa tilanteessa jossa omalla käytöksellään olisi voinut estää lapsen menetyksen, niin voiko tuollaisen antaa anteeksi?

En tarkoita onnettomuutta johon ei itse voi vaikuttaa, enkä tahallista tekoa.

Voiko sitä puolisoa katsoa silmiin? Syyttääkö siinä toista niin vahvasti, ettei pysty silmiin katsomaan?
Pystyykö tuollaisen antamaan anteeksi, jos toinen on rehellisesti sanottuna osittain syyllinen siihen?
 
Olen tuota joskus kovasti pohtinut kun tuttavaperheessä oli vähän kuvatun kaltainen tilanne. Lapsi ei kuollut, mutta vammautui. He ovat pystyneet jatkamaan tapaturmasta huolimatta yhdessä. Lapsen kuolema saattaa kuitenkin olla niin iso juttu joillekin ettei pysty. Terapiaa suosittelisin yhdessä ja erikseen, en tiedä voiko tuollaisesta omin voimin selvitä.
 
Mies varmaan kärsisi sen verran pahasti itsesyytöksistä ja eläisi omassa henkisessä helvetissään, että ei se mun anteeksianto tai syyllistäminen juurikaan vaikuttaisi.

20 vuotta sitten lupasin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kyllä mä parhaani mukaan kulkisin rinnalla ja tukisimme toinen toisiamme. Sehän olisi yhteinen menetys.
 
En usko. Tai ehkä joskus aikojen päästä voisin antaa anteeksi, mutta yhteiselämää en haluaisi jatkaa. Varsinkaan, kun lapsi on ainut, mikään ei enää sitoisi minua mieheen ja pakottaisi yrittämään.
 
Tuttavana lapsi kuoli 2-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Olivat kesalomamatkalla maassa, jossa ajetaan toisella puolella tieta kuin heidan kotimaassaan. Tutun mies ja lapsi lahtivat kaymaan kaupassa ja ajatuksissaan ajoi vaaraa puolta tieta. Maen takaa tuli meijeriauto...

Ovat edelleen yhdessa ja heilla on 5- ja 3-vuotiaat lapset. Menehtynyt lapsi olisi nyt 7v.
 
Niin vaikeasti muotoiltu kysymys ettei ihan suoraan pysty ottamaan kantaa.
Esim jos toinen chattailisi vain netissä sisällä kun pienokainen hukkuu uima-altaaseen niin voisi olla paha paikka. Tai jos toinen on kännissä eikä pysty huolehtimaan lapsesta joka esim tippuu partsilta kiipeillessään. Samanlainen.

Vahingothan joihin ei itse voi vaikuttaa ap jo karsikin pois. Eli huolimattomuuttaan aiheuttaa epäsuorasti lapsen kuoleman. Kyllähän sellaisesta syytös jäisi iäksi mieleen.

Jos nyt ymmärsin ap:n aloituksen oikein?
 
Riippuisi niin paljon tilanteesta. Mä yks päivä kattelin et mitä toi lapsi on laittamassa suuhun ja nappasin sen kädestä pähkinän. Eli jos olisinkin ollut vaikka paskalla niin olisi voinut tukehtua, toisaalta se joka sen pähkinän sinne lattialle oli tiputtanut oli isä. Eli mites tossakin tilanteessa. Vahingollahan ei ole syyllistä.
 
Mitä ihmettä tarkoitat? Miten tahattomasti aiheutetusta kuolemasta pitäisi vielä lisää rankaista? Minä olen tahattomasti aiheuttanut lapseni kuoleman, enkä ole edes ajatellut että kenenkään ihmisen pitäisi minulle se anteeksi antaa.
 
s[QUOTE="vieras.";29361244]En usko. Tai ehkä joskus aikojen päästä voisin antaa anteeksi, mutta yhteiselämää en haluaisi jatkaa. Varsinkaan, kun lapsi on ainut, mikään ei enää sitoisi minua mieheen ja pakottaisi yrittämään.[/QUOTE]
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äimänkäki;29362594:
Mitä ihmettä tarkoitat? Miten tahattomasti aiheutetusta kuolemasta pitäisi vielä lisää rankaista? Minä olen tahattomasti aiheuttanut lapseni kuoleman, enkä ole edes ajatellut että kenenkään ihmisen pitäisi minulle se anteeksi antaa.
Click to expand...

Vaikea mulle kirjallisesti ilmaista sitä mitä tarkoitin, mutta nimimerkki "MIES!" ymmärsi pointtini erinomaisesti.

Tarkoitan tilannetta, jossa toinen vanhempi huolimattomuudella/vastuuttomalla toiminnallaan aiheuttaa lapsen menetyksen, eli tekemällä väärin, käyttäytymällä holtittomasti tai väärin, vaikka tarkoitus ei tietenkään ole ollut satuttaa ketään.

En tarkoita onnettomuuksia tai vahinkoja.

Pohdin vain sitä että syyttääkö pakostakin puoliso toista, pääseekö siitä syytöksestä yli tai vaihtoehtoisesti tämä aiheuttajaosapuoli yli syyllisyydestä.

Nämä ovat omia pohdintojani, joihin kaipasin muiden mielipiteitä tai mietintöjä, kirjoitukseni ei ole syytös tai tuomio, mutta ymmärrän että sinulle tämä on tietenkin erittäin herkkä ja lähelle iskevä aihe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äimänkäki;29362634:
Kolarin ajoin.
Click to expand...

Oliko kolari puhdas onnettomuus vai koetko että itse omalla toiminnallasi aiheutit tämän?
Syyllistikö miehesi sinua tämän vuoksi tai tunsitko itse musertavaa syyllisyyttä?

Kysyn nyt ihan suoraan, ei ole pakko vastata jos et halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja teittu:
Oliko kolari puhdas onnettomuus vai koetko että itse omalla toiminnallasi aiheutit tämän?
Syyllistikö miehesi sinua tämän vuoksi tai tunsitko itse musertavaa syyllisyyttä?

Kysyn nyt ihan suoraan, ei ole pakko vastata jos et halua.
Click to expand...

Puhdas onnettomuus oli. Syyllisyyttä lapseni kuolemasta en tunne, ainoastaan surua. Eikä mieheni eikä kukaan muukaan syyllistänyt minua, vaan lohduttivat musertavan murheen alla. Tästä on jo aikaa, mutta tunnelman muistan vielä hyvin. Enkä todella siis ryve missään itsesyytöksissä, vaikka rehellisesti myönnän tapahtuneen.
 
"entä jos "syy" olisi sinun, haluaisitko että mies hylkäää"

Sillä ei olisi mitään merkitystä, millään ei olisi. Tuskin jaksaisin edes itseni kanssa elää, eikä kukaan voisi minua lohduttaa. Rypisin omassa syyllisyydessäni ja jos mies ei "hylkäisi" niin todennäköisesti hänet karkottaisin kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja teittu:
Päivän pohdintojani.

Jos kävisi niin että puolisosi ilman tahallisuutta aiheuttaa lapsenne kuoleman, esim. vastuuttomuudellaan, sellaisessa tilanteessa jossa omalla käytöksellään olisi voinut estää lapsen menetyksen, niin voiko tuollaisen antaa anteeksi?

En tarkoita onnettomuutta johon ei itse voi vaikuttaa, enkä tahallista tekoa.

Voiko sitä puolisoa katsoa silmiin? Syyttääkö siinä toista niin vahvasti, ettei pysty silmiin katsomaan?
Pystyykö tuollaisen antamaan anteeksi, jos toinen on rehellisesti sanottuna osittain syyllinen siihen?
Click to expand...

Näitä juttuja on hauska lueskella. Mistä sitä pystyy tietämään, miten tuollaisessa tilanteessa tuntee, jos näin tapahtuu. Ihan sama kun rupeaisit miettimään, että jos sun pitäs valita että kumpi tapetaan sun mies vai lapsi, jos ois pakko. Tai mitä tekisin jos olisin raskaana ja lapsi ois vammainen. Ei tuommoisia asioita pysty varmaksi sanomaan ennen kuin ne kohdalle sattuu.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa