Voisiko kahden lesken perheistä tulla yksi yhtenäinen perhe?

[vähän pelottaa]

Olemme siis molemmat leskiä ja meillä on suunnilleen samanikäiset, n. 7-vuotiaat lapset. Ollaan seurusteltu n. vuosi, ja taidan olla pahasti rakastunut Tunne näyttäisi ja on kuulemma molemminpuolinen. Lapset tulevat hienosti toimeen keskenään ja kaipaavatkin jo toisiaan leikkeihin erossa ollessamme, asumme siis erillään.
Nyt on siis puheissa yhteenmuutto. Sellainen asumus missä molemmille lapsille olis omat huoneet. Ja "neutraali" koti, ei kummankaan edellinen vaan meille kaikille yhtä uusi. Siinä jos kokeilisi yhteiselämää ainakin vuoden verran, sitten ehkä hääkelloja ja ehkäpä vielä yksi vauva

Miltä kuulostaa? Olisko liian nopeaa lasten kannalta? He ymmärtävät jo että me seurustellaan ja rakastetaan. Olemme käyneet myös haudoilla yhdessä, lapset tietää että toisen toinen vanhempi on kuollut ja "taivaassa."
Pelkään silti keskustelua joka ehkä(?) on edessä kun muutetaan yhteen ja meistä tulee perhe. Tuleeko meistä perhe? Lapset muistavat hämärästi edesmenneet vanhempansa, ja kummassakin kodissa on valokuvia heistä esillä. Tulisiko uudessa kodissa nuo kuvat poistaa, tai ehkä siirtää lasten omiin huoneisiin?
Hirveästi haluaisin muuttaa rakkaitteni kanssa, mutta pelottaa ja hämmentää

 

["vieras"]

totta kai perustatte uuden perheen. kauanko puolisoiden poismenoista on aikaa?
ja lapsille tosiaan omat huoneet, ja omiin huoneisiin muistoja edesmenneestä vanhemmasta.

 

["Tarmo"]

Minulle isäpuolesta tuli tärkeä ihminen ja ihan oikea isä, tottakai kaikenlaista kiukuttelua oli mikä kuuluu asiaan sillä ei sitä lapsena tajua näitä juttuja samalla tavalla kuin aikuisena, mutta olisikin tärkeää ymmärtää lapsia, sillä he ajattelevat kuin lapset ja ovat lapsia ajatusmaailmaltaan.

 

["Tiu"]

Ihanaa että olette löytäneet toisenne. Hyvin se menee, keskustelkaa avoimesti. Koska te olette jo nyt perhe henkisesti. Niin, yhteenmuutettaessa olette sitä virallisesti.

Ei vanhempien kuvia saa hävittää, lasten huoneet hyvä paikka.

 

["vieras"]

Mikän siinä on vaikempaa kuin eronneiden yhteenmuutossa ja uusperheissä. Päinvastoin helpompi ymmärtää tilanne, kun niitä entisiä puolisoita ei enää ole kuin muistoissa. Edesmenneisiin vanhempiin pitää löytää järkevä suhtautuminen. Ei ehkä liian voimakkaasti ylläpitää jokapäiväisessä elämässä, mutta ei kieltääkään muistoja.

 

[ap]

Vanhempien kuolemasta on toisella lapsella 3, toisella 4 vuotta.

 

[ap]

Näin myöhemmin, onko kellään vielä mielipiteitä mulle?

 

[että näin]

Palstalogiikan mukaan olet huono ihminen jos teet lapsen kahdelle miehelle, riippumatta siitä, vaikka edellinen miehesi on kuollut.

 

[anve]

Voiko enään oikeastaan ihanempaa tilannetta olla? Siis et kaksi leskiä löytää toisensa! :heart::heart:
Olette tavallaan "samalla tasolla" eli kumpikin olette menettäneet jotain itselle tärkeää, mutta nyt saatte tilalle toisenne! Tietenkään uusi puoliso ei korvaa vanhaa tai ole isän/äidin korvike/jatke.. mutta en näe mitään estettä.
Varsinkin kun teil kumpasellakin jo puolison kuolemasta on jo jonokin aikaa.. ihana vain että pystytte jatkamaan elämää eteenpäin ja olette löytäneet toisenne!!

 

[anve]

Jos mä kuolisin (oon sanonu tämän miehellenikin) ni en mitään niin toivoisi kuin sitä että mies jatkaisi jossain vaiheessa elämää ja jos löytyy uusi nainen rinnalle en olis siitä pahoillani. En varsinkaan lasten puolesta jos nainen ois sellainen et tulee lastemme kanssa toimeen!

 

[Kermakakku]

Teillä on kummallakin oma historianne, ja omat historianne lastenne kanssa, ja niiden historioiden onnet ja suuri suru.
Aikaa on kulunut, olette voineet aloittaa jotakin uutta ja ihmeellistä. Hyvä asia on, että pystytte ymmärtämään toisianne omien kokemustenne kautta. Sama hyvä asia vallitsee lasten kesken.
Lasten paras kasvualusta on rakastettuna oleminen. Sanotaan myös, että lapsen koti on vanhempien parisuhde. Jos äidillä/isällä on hyvä parisuhde, siinä on lasten hyvä kasvaa.

 

[ap]

Teillä on kummallakin oma historianne, ja omat historianne lastenne kanssa, ja niiden historioiden onnet ja suuri suru.
Aikaa on kulunut, olette voineet aloittaa jotakin uutta ja ihmeellistä. Hyvä asia on, että pystytte ymmärtämään toisianne omien kokemustenne kautta. Sama hyvä asia vallitsee lasten kesken.
Lasten paras kasvualusta on rakastettuna oleminen. Sanotaan myös, että lapsen koti on vanhempien parisuhde. Jos äidillä/isällä on hyvä parisuhde, siinä on lasten hyvä kasvaa.

Eikös se mene alunperin niin, että vanhempien hyvä suhde on lasten koti? Entä kun vanhempi puuttuu? Voinko olla vanhempi toisen lapselle? Riitänköhän minä, ja osaankohan?
Lapset on kysyneet jo meiltä kysymyksiä kuten; "äitihän näkee kun te pussaatte?" "iskä nukkui aina tolla puolella?" Kerran lapset puhui keskenään, kun me oltiin saunassa; Sinun äitillä on kyllä isommat tissit, mut ei se haittaa." johon lapseni; "mut sun iskä pelaa sikahyvin jalkapalloa!"
Sitten puhuivat; "mun äiti on taivaassa, missä sun isi?" "Mun isi on töissä nyt siellä missä tarvitaan."
Voidaanko me olla yhdessä vanhemmat? Nuo lapset on niin viisaita. Ei voi väkisin "leikkiä" perhettä, varsinkin kun molemmat lapset on tottuneet jo vuosia elämästään elämään vain yhden vanhemman kanssa. Mutta toimeen me kaikki neljä tullaan keskenämme oikeen hyvin.

 

[uskon]

uskon että pohjimmiltaan teillä on paljon parempi tilanne nyt kuin että molempien puolisot olisi vielä elossa ja olisitte molemmat eron kautta yksinhuoltajia, se se vasta soppa olisikin.