Voisiko joku antaa vinkkejä? Parisuhteesta ja puhumisesta/kuuntelemisesta

[apuja]

Mitä tässä tehdä...

Meillä pitkä, pitkä liitto jo takana. Lapsia on ja enempää meille ei enää tule. Mitään pikkulapsi aikaa meillä ei enää ole. Kuopus jo ekaluokkalainen.

Olimme viime vuonna parisuhdekurssilla jossa käsiteltiin vuorovaikutustaitoja parisuhteessa ja toinen oli rikastuttamiskurssi, Kataja ry järjestämiä.


Saimme todella hyviä vinkkejä ja jonku aikaa toteutimme niitä. Lähennyimme ja oli taas sitä mukavaa yhteiseloa. Jaksoimme ajatella elämäämme eteenpäin ja päätimme jatkaa. Tuntui todella mukavalta ns. löytää taas toisensa.


Sovimme, että järjestäisimme kahdenkeskeistä aikaa esim. kerran kuukaudessa syömään ulos, viikonloppu kaksin yms. Ja sovimme että keskustelisimme mahdollisimman usein että tilanne ei enää pääse pahaksi. Ja myös kurssin sisällöstä sovimme, että käydään läpi jotta asiat ei udohdu.

Mutta nyt taas ei olla juteltu ihan näitä yleisiä asioita enempää. Tuntuu että olemme etääntyneet taas. En saa sanottua asioita, tuntuu että ne takertuu kurkkuun. Mieli sanoisi, mutta asiat takertuu kurkkuun. Surettaa tämä asia.

Ekan kurssin jälkeen mies sanoi, että meillä ei ollut realistiset tavoitteet. No enpä tiedä.. Ehkä se olikin sitä, että ei osattu toteuttaa niitä asioita tai ei oikein jaksanut. Asiat ei ollut vaikeita.. yhtenä asiana oli se, että sanotaan puolisolle positiivinen asia kerran viikossa.

Sori tää sekava teksti, mutta en vain osaa kertoa nyt tarkemmin, kun surettaa vaan niin kovasti

 

["aloittaja"]

Siis meillä ei ole mitään uskottomuus ongelmia, ei alkoholoongelmaa. Tuntuu vaan että ei enää osata huomata niitä toisen hyviä puolia eikä kiitosta puolin eikä toisin tule. Ei osata nähdä sitä hyvää mitä puoliso tekee vaan ne tekemättömät huomataan. Ei kumpikaan ehkä osaa muuttaa omaa toimintaa vaan olettaa että puolison on muututtava ei itsensä

 

["Noo"]

Voisit kirjoittaa noista asioista miehellesi hyväntahtoisen kirjeen.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Noo";25939150]Voisit kirjoittaa noista asioista miehellesi hyväntahtoisen kirjeen.[/QUOTE]

Olen joskus kirjoittanut ja mies on lukenut mielellään kyllä. Mutta tietysti olisi mukava oikeasti taas kertoa ihan kasvotusten.. miksi se tuntuikin viime vuonna kahden kurssin jälkeen niin helpolta muutaman viikkojen ajan, mutta nyt ei?

 

["aloittaja"]

Niin ja tämän etääntyminen.. tuntuu pahalta. Kerroin tässä muutama päivä sitten miehelle, että minun on vaikea kertoa vaikeista asioista kun tuntuu, että sanat takertuu enkä saa sanottua. Mutta mies ei mitään kommentoinut. Sain kerrottua muutaman asian hänelle, mutta ei hän kommentoinut mitenkään ei mitään. Ei aina tarvitsekkaan sanoa mitään, mutta tuntui etten tullut kuulluksi ja ymmärretyksi.