Voisiko elämä oikeasti helpottaa eron jälkeen?

[vierailija]

Olemme avioliitossa ja kolme yhteistä lasta. Parisuhde on täysin kuollut, arvostus miehen puolelta täysi nolla minua kohtaan vaikka toisin väittääkin. Asumme okt:ssa, jossa lähes kaikki kotityöt on minun kontollani. Teen lisäksi raskasta 3-vuorotyötä hoitoalalla. Jaksaminen ihan kaiken suhteen alkaa olla itselläni lopussa. Olen jatkuvasti äkäinen, väsynyt, alakuloinen ja löydän itseni miettimästä miten selviän kaikesta... Miehen kanssa vakavasti keskusteleminen ei onnistu, koska se kaatuu aina miehen huutamisen.
Isommat lapset jo ylä-ja alakoulussa, pienin kohta 5v. Mietin nykyään usein selviäisinkö lasten kanssa itsekseni? Voisiko ero tuoda helpotuksen tähän kestämättömään tilanteeseen?
Mieheni ei herätä minussa enää minkäänlaista kiinnostusta saati haluja, enimmäkseen ärsyynnyn hänestä. Itsestäni olen koittanut pitää huolta fyysisesti kuin muutenkin. Mies taas ei jaksa liikkua, sohva kutsuu joka ikinen päivä, olut maistuu jne... Kertokaa te kokemuksestanne tai sivusta seuranneena onko elämä helpottanut eron jälkeen vai hankaloitunut entisestään?

 

[Peyote]

Ei ole kokemusta, mutta sanot, että hommat lankeaa nytkin sinulle kaikki. Lisäksi mies ei millään tavalla anna sulla voimia vaan vie niitä. Näin jos asian laskee, niin luulisi helpottavan.

Mukavintahan olisi tietysti että saisitte asiat kuntoon, ero on lapsille aika rankkaa. Toisaalta toisen ihmisen tapoja on hirveän hankala muuttaa, eikä semmoinen parisuhteen malli, missä vanhemmat ei tykkää toisistaan ole mikään hyvä. Tsemppii!

 

[vierailija]

Varmaan helpottaisi, jos muuttaisit lasten kanssa kerrostsloon, jossa vähemmän työtä koin okt:ssa.
Tosin lasten yöhoito voi olla vaikea järjestää. Kuka hoitaa, kun olet itse yöllä/illalla töissä?
Mutta todennäköisesti jaksaisit paremmin, kun ei olisi sitä miestä siinä ärsyttämässä.

 

[paaluttaja]

ääh, ero päälle, uus ukko ja exältä jumalattomat elarit...tän jälkeen elämä hymyilee!!