[QUOTE="hmh";29227541]Olen kahden nyt jo aikuisen lapsen äiti. En osannut laittaa mitään toiveita lasteni lahjoiksi, kun olin kuitenkin sitä mieltä että itsepä nuo lapset tein, itse olisi syytä pärjätä niiden kanssa. Tuli paljon tarpeetonta muovikrääsää ja sopimattomia vaatteita lahjoiksi hyväntahtoisilta isovanhemmilta. Toisen kummit osasivat kysyä onko toiveita, ne sitten kerrottiin (suhteuttaen vähän siihen hintatasoon mitä ajateltiin olevan kohtuullista - puolin ja toisin, kun oltiin ristiin kummeja).
Nyt olen mummipuoli ja kummitäti uusille lapsille. Hanakasti tulee toiveita ja täsmäpyyntöjä. Lasten isoisä (mieheni) on nuukahko; pakkokin kyllä olla kun lapsenlapsia on seitsemän. Täytyy tunnustaa, että aina ei ole kivaa ostaa sitä "täsmäpyyntö" tylsää lahjaa lapsenlapselle, jos olisi itsellä mielessä joku kiva, mistä lapsi ehkä tai varmasti tykkäisi, mutta vanhemman mielestä sitä ei tarvita. Toki olemme pyrkineet täsmäpyyntöihin sitten vastaamaan. Mutta siis, ehkä se antamisen ideä ja ilo vähän tässä kärsii.[/QUOTE]
Mie ymmärrän ton täsmäpyynnön niin että voi esittää lapsen vaatekoon mainiosti. On aika tympeää saada kiva ja muuten toivottu vaate joka onkin sit kolme kokoa pieni. Tai saman verran iso. Lisäksi ainakin mein tenavista pari kasvaa niin että jos sen kaupan seinällä olevan suuntaa-antavan mitoituksen mukaan ostaa niin tulee just tollanen koko. Leluista taas mieluusti kerron mitä on toivoneet, kun aika turhaa on saada vuori sellaisia joilla kukaan ei sit leiki ollenkaan.