Voinko koskaan odottaa että miesystävä osallistuisi arjen pyöritykseen tai minun lasten hoitamiseen?

[apcd]

Olen totaali-yh, kaksi alakouluikäistä lasta. Miehellä on yhteishuollossa kaksi lasta, joita näkee joka toinen viikonloppu, iältään 16 ja 12. Olemme seurustelleet reilut puoli vuotta, mutta emme asu yhdessä. Jos tarvitsen lastenhoitoapua, otan maksullisen hoitajan MLL:stä, palkkaan naapurin tai pyydän sukulaisia avuksi. Mies ei koskaan ole tarjoutunut avuksi arjen pyöritykseen. Meneekö tämä näin vuosikaudet vai missä vaiheessa uskaltaisin edes kysyä apua omalta mieheltäni? Yhteenmuuttosuunnitelmia ei ole ollut mutta muuten olemme tiiviisti yhdessä.

 

[Turbojurpo]

Hän saattaa pitää sinua raivokkaan itsenäisenä ihmisenä, joka ei apua kaipaakaan. Ota asia puheeksi hänen kanssaan.

 

["vieras"]

eiköhän se auta kuin kysyä. Jos ei suostu niin miehestä eroon, ei paljoa välitä sun lapsistas ja tulevaisuus aika nolla.

 

["noh"]

No eikö se ole jo aika selvä, että teillä on kaksi huushollia töineen ja kahdet lapset, ja mies ei todellakaan omat lapsensa isoksi saatuaan ole kiinnostuneen oloinen uusista kasvatushaasteista vaan ainoastaan sinusta ja hauskanpidosta kanssasi?

Hän ei halua uusperhesotkuja ja muita kummallisuuksia eli on tolkun mies.

Oletko sinä muuten kysynyt häntä avuksesi näissä arkisissa hoitoasioissa? Et kai sinä oleta häntä ajatustenlukijaksi, jonka pitäisi tietää mitä toivot?

 

["tööt"]

Ei tule jatkossakaan tarjoutumaan eli kestät tai poistat miehen elämästäsi.

 

[Ryppypyllikki]

Kysy siltä
Mut mä en itse ymmärrä miksi uuden kumppanin jonka kanssa vasta vähän aikaa seukannut pitäisi edes osallistua toisen arjen pyöritykseen ja lasten hoitoon. Etenkään jos ette asu yhdessä. Mä en ainakaan tahtosi ketään sotkee meiän kuvioita jos olisin sinkku. Voihan se olla ettei se mies edes uskalla tulla häsläämään sinne Kysy!

 

["sun"]

täytyy kysyä. Itse olen kyllä sitä mieltä, että seurusteluvaiheessa molemmilla on omat asunnot ja omat lapset, eikä miehellä ole velvollisuutta hoitaa sun arkeasi.

 

[minun mielestäni]

Mieheni tiesi, että minulla on kaksi pientä lasta alkaessamme seurustelemaan. Tarjolla oli niin sanotusti koko paketti Nyt yhdessä 7v ja yksi yhteinen lapsi lisäksi. Mies jakaa vastuun ja arjen siinä kuin minäkin.

 

[apcd]

Ehkä tosiaan olen kotiasioissa aika itsenäinen, mutta minä olen ainakin muissa asioissa ollut se jonka toivoo läheisempää kanssakäymistä ja tiiviimpää yhdessäoloa. Pitääpä ottaa puheeksi kun seuraavan kerran on 'hoitajan' tarvetta. Jos säikähtää ja lähtee karkuun niin tuskinpa tästä mitään olisi tullutkaan.

 

["Joku"]

uusi mieheni halusi alusta asti olla lasteni kanssa..alussa ihan hetken,laitoin esim.ruokaa toisessa huoneessa=)Nyt 6-vuotta yhdessä ja voin lähteä vaikka viikoksi pois ja mies pärjää lasten kanssa=)On myös pari yhteistä lasta.Mies on lasten elmässä siinä kuin minäkin.Vie hammaslääkäriin,käy joulujuhlissa,vie harrastuksiin käy lasten kanssa leffassa yms yms..tekee samoja juttuja kuin minäkin=)

 

["Jos"]

tosiaan koeluontoisesti pyytäisit pientä hoitoapua,esim. kävisit kampaajalla n. tunnin tms.
Voi tosiaan olla ettei miehelle vaan ole tullut mieleenkään tarjota hoito tms.apua,jos tehokkaan oloisesti olet saanut kaiken hoidettua itsekkin.

 

[ap vastaa]

Eilen asiasta juteltiin. Lääkärireissujen ja kampaamoaikojen vuoksi hän ilman muuta katsoo lapsiani, mutta baarireissut ei tule kuuloonkaan, esim. pikkujoulut. Silloin pitää hommata lapsenvahti.

 

[Meillä näin]

Olin myös totaaliyhäri, kun tapasin nykyisen.
Oli heti alusta asti selvää, että mies tulee toimeen lasten kanssa ja on valmis isäpuoleksi.

Kuitenkin kesti todella pitkään, puoli vuotta helpostikin, ennen kuin aloin vähän kerrallaan pyytämään mieheltä hoitoapua.
En missään vaiheessa olettanut, että voisin tehdä miehestä kertarysäyksellä tyttärelleni isän. Moinen oletus on minusta hullu ja mauton.
Nyt kun pian kymmnene vuotta on kulunut "uusi" mieheni on tyttärelleni kuin oma isä.

Neuvoni on: Pikkuhiljaa, tunnustellen. Ei vääriä syytöksiä tai vaatimuksi miestä kohtaan.

 

[isoäiti mölykylästä]

no ei kovin hyvä suhde, jos ei voi edes kysyä, että voisko mies katsoa sun lapsiasi, kun sä menet johonkin. sitten jos asutaan saman katon alla, niin mun mielestä se lasten hoitaminen kuuluu molemmmille oli ne sitten omia lapsia tai sen uuden puolison lapsia