Voiko tätä enää korjata?

Sanoin 4-vuotiaalle lapselleni joka on erittäin hankala ja vaativa että vihaan häntä. Sanoin että tekisi mieli kiskoa hiuksista ja heittää seinään. Sanoin että jompi kumpi meistä lähtee, en kestä häntä enää.

Ei tarvi sanoa, tiedän jo että olen maailman kusipäisin äiti enkä ansaitse lapsiani.
haluaisin vaan tietää onko mitään enää tehtävissä voidakseni antaa lapselleni hyvän itsetunnon, elämän jne?

 

Varmaan paras korjauskeino olisi, että menisit itse hetkeksi lataamoon.

 

Voi korjata jos et enään sano lapsellesi ikinä noin.
Minusta ainakaan peli ei ole ihan vielä menetetty, vaikka varmasti tulet saamaan nyt täältä kakkulia niskaasi.
4-vuotias on jo sen verran iso että voisitte huomenna keskustella siitä että miksi sinä sanoit noin.
:hug:

 

Anteeksipyyntö,rutistus ja läheisyys.

 

Anteeksipyyntö,rutistus ja läheisyys.

Joo on tämäkin tärkeää, mutta on myös pohdittava syitä, miksi kävi näin. AP sanoo olevansa loppuunajettu. Siinä on se ongelma. Sille jollei tee mitään, niin tilanne on aika altis toistumaan.

 

voi sen korjata

 

Kyllä varmaan voi kun pyydät lapseltasi anteeksi ja selität, että joskus aikuisilta palaa pinna ja tulee sanotuksi asioita, joita ei välttämättä tarkoita. Lapsen tulee ymmärtää että vaikka hänellä on huonoja päiviä, silti häntä rakastetaan eikä häntä hylätä. Olethan tätä mieltä etkä sitä mitä lapsellesi sanoit...? Seuraavan kerran kun pinna palaa kannattaa kehittää joku keino millä hillitä itsesi - tuonikäiselle voi hyvinkin jäädä ko. sanat mieleen pitkäksi aikaa; eihän se kivalta tunnu, jos oma äiti uhkaa heittää seinään ja joko itse lähteä jos lapsi ei lähde... Ajattele, kyseessä on kuitenkin oma 4v. lapsesi... Ja tuohon hyvään itsetuntoon kyllä auttaa kehuminen ja varmuus siitä, että vanhemmat eivät hylkää, oli tilanne mikä hyvänsä...

 

Varmaan paras korjauskeino olisi, että menisit itse hetkeksi lataamoon.

sanon myös näin. Että noi alkaa olemaan sen tason merkkejä, että on vaan nostettava kissa pöydälle ja mentävä vähän lomalle.

Ps. itse menin vähemmästä, enkä kadu.

 

Sun ois tosiaan hyvä hakea apua uupumukseesi ettei tilanne kärjisty siihen että käyt lapseen käsiksi. Puhu lapsesi kanssa huomenissa, pyydät anteeksi ja kerrot että äiti oli kovin väsynyt eikä jaksanut kiukutteluasi vaikkei se oikeuttanutkaan äitiä sanomaan niin pahasti.
Ja ensi kerralla sulkeudu vaikka vessaan pihisemään ja laskemaan sataan ennenkuin avaat suusi.

 

Pyydä anteeksi!Halaa ja suukottele! Sano, ettet voi hyväksyä hänen hankalaa käytöstään, mutta että hän on edelleen sinulle tosi rakas

 

Niin on. Puhuttu on ja anteeksi pyydetty. Olen vain niin lopussa tuon vaikean tapauksen kanssa etten meinaa jaksaa. Omaa aikaa saan todella vähän. Asia on helpottumassa mutta pelkään että mitä tällainen aiheuttaa pienen mielelle.
olen hermostunut monesti mutta koskaan en ole näin yli lyönyt.

 

No, Dr. Phil sanoo että tarvitaan 100 "hyvää tyttöä" kumittamaan pois yksi "vihaan sinua". Niin että sitä latua...

 

Pyydä anteeksi!Halaa ja suukottele! Sano, ettet voi hyväksyä hänen hankalaa käytöstään, mutta että hän on edelleen sinulle tosi rakas

Lapsi on 4v hänen käytöstään tulee jumalauta vaan ymmrrettävä ilman tuollaisia sadistisia kohtauksia. Ihme ämmiä täällä!!!

 

Niin on. Puhuttu on ja anteeksi pyydetty. Olen vain niin lopussa tuon vaikean tapauksen kanssa etten meinaa jaksaa. Omaa aikaa saan todella vähän. Asia on helpottumassa mutta pelkään että mitä tällainen aiheuttaa pienen mielelle.
olen hermostunut monesti mutta koskaan en ole näin yli lyönyt.

No mutta ymmärräthän nyt, että on korkea aika hakea apua kodin- ja perheen hoitoon, sekä itsellesi.

Anteeksi olet jo pyytänyt, mutta se ei riitä.

 

Kuulostaa siltä, että siun on nyt saatava sitä omaa aikaa ennenkuin käy jotain pahempaa. Jostain hoitaja lapselle muutamaksi tunniksi että saat tuulettaa päätäsi hetken.

 

Lapsia on siis useampi. Ongelmia on vain tuon yhden kanssa. Mutta kärsiihän ne muutkin tästä tilanteesta. Omaa aikaa mun täytyy saada enemmän. Sitä aion nyt järjestää, muuten en kestä.
Kaikki on muuten hyvin meillä. Tuon yhden kanssa vain mulla ei pää kestä ja vihaan jo itseänikin sen vuoksi. Pitäisi vaan jaksaa rakastaa ja ymmärtää mutta mulla ei aina siitä kärsivällisyyttä.

 

mee hoitoon?

 

ihmeämmä häipyy...ekakerran osallistuin tänään keskusteluun...mutta vielä yksi kommentti:jos lapsille ei 4-vuotiaana laiteta rajoja on niitä myöhemmin sitten tosi vaikea laittaa...Elävässä elämässä on liiankin paljon esimerkkejä!En enää osallistu keskusteluihin...Ettei tarvitse kiroilla

 

Kuulostaa siltä, että siun on nyt saatava sitä omaa aikaa ennenkuin käy jotain pahempaa. Jostain hoitaja lapselle muutamaksi tunniksi että saat tuulettaa päätäsi hetken.

ei tossa tilassa enää pari tuntia auta vaan pidempi aikasta hoitoa koko perheen osalle jos äiti on näin uupunut.

 

Kyllähän nuo sanoina kuulostaa aika ns. pahoilta, mutta minä tajuan, miten väsynyt ihminen voi olla ns. vaikeaan lapseen/alituiseen kiukutteluun/"kädenvääntöön"...jne.

Täällä on perin itsensähillitseviä/tyyniä äitejä, jos he pokkanaamalla väittävät, että ei peli IHAN menetetty ole... Niinkuin nyt ei olisi voitu toimia paljon pahemminkin. Aikuinen EI aina pysty sanallisesti itseään hillitsemään, se on elämän karvas "sivumaku". Voi pyrkiä parempaan, tuleekin, mutta peli EI todellakaan ole menetetty. Jos ihmisellä ei ole mitään todellista tunnesidosta lapseensa, ei halua muutokseen, hän EI myöskään kykene tuntemaan katumusta. Kuten siis ap tuntee. EHKÄ on hyvä pyytää ulkopuolista apua, mutten näe sitäkään välttämättömänä, jos nämä ns. sammakot ovat ns. yksittäistapauksia.

 

Tammikuu, kiitos. Enkä tarkoita että hyväksyn vain tietyt kommentit. On vain aika rankkaa lukea että mun tarvii mennä "lomalle".
muille lapsille en koskaan ole sanonut läheskään noin pahasti. Vaikka tapahtunut ei ole lapseni syy, on hän kuitenkin niin voimia vievä tapaus että huh.
ajattelin että alan järjestää itselleni säännöllisesti aikaa, ja myös erikseen joka lapsen kanssa. Pakko tässä on jotain tehdä.

 

Joudut vielä monta kertaa sanomaan lapsellesi että olet väsynyt, hänen käytös on huonoa, puhut rumasti, et tarkoittanut sitä ja plaaplaa, miten sen nyt kerrotaan, mutta yhdellä kerralla se ei mene ohi. Joudut sanomaan lapselle vielä monta kertaa että hän on hieno ja upea lapsi ja että olet onnellinen että hän on olemassa.
jotta tuo edes vähän haalistuisi.

voi olla että ko. lapsi on ns. ilmapuntari, eli vika ei ole lapsen tai lapsessa, vaan ongelmat ovat muualla ja lapsi vain reagoi niihin käytöksellään.

mutta ota omaa aikaa! Ja paljon!

 

Kuulostaa siltä, että siun on nyt saatava sitä omaa aikaa ennenkuin käy jotain pahempaa. Jostain hoitaja lapselle muutamaksi tunniksi että saat tuulettaa päätäsi hetken.

ei tossa tilassa enää pari tuntia auta vaan pidempi aikasta hoitoa koko perheen osalle jos äiti on näin uupunut.

Joo, ja lapset huostaan, pois tommoselta. Vai??

 

ihan mahdoton sun muksu suorastaan kohtuuton 4v. Ei sussa mitään vikaa ole, ei. Noin kuuluukin 4vuotiaita kouluttaa. Hjyvä.
Mä todella toivon, että naapurisi tekee susta ls-ilmoituksen. Lapsesi oikeus on viettää rakastava lapsuus, jos ei sinulta sitä löydy joltain muulta KYLLÄ!

 

Tammikuu, kiitos. Enkä tarkoita että hyväksyn vain tietyt kommentit. On vain aika rankkaa lukea että mun tarvii mennä "lomalle".
muille lapsille en koskaan ole sanonut läheskään noin pahasti. Vaikka tapahtunut ei ole lapseni syy, on hän kuitenkin niin voimia vievä tapaus että huh.
ajattelin että alan järjestää itselleni säännöllisesti aikaa, ja myös erikseen joka lapsen kanssa. Pakko tässä on jotain tehdä.

Minä tiedän tunteen, jonka ns.vaikea lapsi saa aikaan. Minulla on kiehunut sisimmässä niin, että luulin ihan räjähtäväni.... Ja olen itsekin päästänyt ihan järkkyjä sammakoita, keskimmäiselleni. Hän on erityinen, hankala, hiertävä, väliin ihan hirveä, ja silti kovin rakas. Jatkuva itsenisyyllistäminen vain sai minut joskus liki hulluuden partaille, eikä se edes vienyt mihinkään. Lopetin sen, ja enää ei tarvitse NIIN kovin päästää sammakoita... Pääsee niitä silti vieläkin.


Voimia ap!