Voiko tästä jäädä lapselle jotain traumoja tms? (itkeny aamulla yksin sängyssä eikä kukaan oo hakenu pois)

Oonkin ollu lapsen kanssa koko päivän tosi tiiviisti, en voi muuta, niin säälittää pieni Ja pahalta tuntuu myös se, että lapsi tietenki olettaa että minä olen jättänyt hänet yksin.. Oon yrittänyt selittää, mutta eipä tuo vielä oikein ymmärrä :/

 

Eiköhän lapsi tuosta toivu, vaikka varmasti kova kokemus pienelle. Ja varmasti kokemus on ollut sinullekin kova, ainakin itse olisin hyvin järkyttynyt. On kuitenkin mahdollista, että lapsi on vasta hetken itkenyt tullessasi. Kyllä pieni saa muutamassa minuutissakin kasvonsa hyvin itkuisiksi, kun hätääntyy. Ja ehkä se teinikin olisi tunnin itkuun herännyt. Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan kiskoa sukulaistyttö kokonaan sängystä ennen lähtöä...

 

Mä silti luulen että suurimmat traumat saat itse.

Toivottavasti näin, koska mä osaan ehkä käsitelläkkin tämän pahan olon, mitä taas lapsi tuskin osaisi Tuntuu vaan niin äärettömän pahalta ajatella, että lapsi on huutanut äitiä sängyssä eikä kukaan oo vastannu

 

Itsestäkin tuntuis kamalalta jos olisin sinun tilanteessa. Lohduta tosiaan lasta ja ole lähellä tää päivä. Mutta luulen ei yhdestä tuollaisesta kerrasta traumoja jää, jos perusturvallisuus muuten kunnossa.

 

miten tuo teini muuten itse suhtautui asiaan palattuasi, osasiko olla edes pahoillaan ja tajusi järkytyksesi?

No olihan vähän häpeissään tms, mutta ei ainakaan minulle suuremmin näyttänyt katumustaan tms.. Sanoi vain, että tuskimpa kauaa itkeny.. Nii-i senku tietäis.. joka tapauksessa oli paljon itkenyt.. Normaalisti lapsen ei tarvitse koskaan itkeä herätessään, koska hänet haetaan sängystä pois heti ku huutaa ensi kerran äitiä, ja tällöin on aina vielä hyvällä tuulella..

 

miten tuo teini muuten itse suhtautui asiaan palattuasi, osasiko olla edes pahoillaan ja tajusi järkytyksesi?

No olihan vähän häpeissään tms, mutta ei ainakaan minulle suuremmin näyttänyt katumustaan tms.. Sanoi vain, että tuskimpa kauaa itkeny.. Nii-i senku tietäis.. joka tapauksessa oli paljon itkenyt.. Normaalisti lapsen ei tarvitse koskaan itkeä herätessään, koska hänet haetaan sängystä pois heti ku huutaa ensi kerran äitiä, ja tällöin on aina vielä hyvällä tuulella..

ootko jutellut teinin vanhempien kanssa asiasta (tai aiotko)? ..vois ehkä olla vanhemmilla paikka keskustella lapsensa kanssa vastuun kantamisesta, kun ei näköjään tuohon ikään ole sitä vielä oppinut. ei ole musta mitenkään ylireagoitua, sillä jos pienen lapsen hoitovastuuseen lupautuu, se pitäisi myös osata ottaa vakavasti. eihän tuossa onneksi mitään vaaratilannetta sinänsä ollut, mutta noin periaatteesta.

 

NO ei jää traumoja. Ei se oo ihme että kaliiki äidit on nykyään ihan hermoheikkoja jos joka asiasta asetetaan näin paljon paineita.
Ikävä juttu, mutta ei kuoleman vakava.

Eli on ihan ok, että lapsenhoitaja nukkui, kun lapsi itki tunnin???

Sanoinko et se on ok. Mielestäni kirjoitin, et ikävä juttu, joka ei ole sama kun ok.
Mutta en kuitenkaan alkaisi viljelemään täällä jotain pelkoa asialle joka ei ole mikään haudan avkava.
Lapsi on itkenyt tunnin, mutta äiti tuli kotiin ja pelasti tilanteen.
Ympyrä on sulkeutunut.

 

Anteeksi nyt vain ap, en millään haluaisi pahoittaa mieltäsi, mutta minua nyt ihmetyttää nämä jotka sanovat, että tuskin tuosta traumoja tulee. Miten tästä tapauksesta ei tule traumoja, mutta niistä tilanteista tulee, jolloin äiti jättää lapsensa ihan yksin? Tiedän että yritätte lohduttaa ap:ta, eikä ap:n nyt kannattaisi tuota sen kummemmin murehtia, mutta ei se silti muuta sitä, että lapsella on ollut tosi kova hätä ja tuo on ihan painajaismainen tilanne.

Ap:lle kovasti voimia ja jaksamista. Älä syytä itseäsi ja koeta olla murehtimatta. Tapahtunutta ei voi enää muuttaa.

 

Mitä mä tähän sanoisin; no on hyvälle opetettu lapsi.
Kyllä meillä joskus kuulee että tyttö lauleskelee aamu kuudelta, en minä hyökkää samantien sinne.
Annan laulella niin kauan kun on hyvällä päällä; yleensä nukahtaa uudestaan.
Tarkoitan nytten että jos lapsi on opetettu siihen että puolikkaan sanan ehtii sanoa ja heti ollaan hyysäämässä niin kovallehan se varmasti lasta otti että on joutunut n. tunnin olemaan yksin sängyssä; mutta en usko että se lapsi siitä kamalat traumat sai! Ehkä sinä ennemmin.

 

Mitä mä tähän sanoisin; no on hyvälle opetettu lapsi.
Kyllä meillä joskus kuulee että tyttö lauleskelee aamu kuudelta, en minä hyökkää samantien sinne.
Annan laulella niin kauan kun on hyvällä päällä; yleensä nukahtaa uudestaan.
Tarkoitan nytten että jos lapsi on opetettu siihen että puolikkaan sanan ehtii sanoa ja heti ollaan hyysäämässä niin kovallehan se varmasti lasta otti että on joutunut n. tunnin olemaan yksin sängyssä; mutta en usko että se lapsi siitä kamalat traumat sai! Ehkä sinä ennemmin.

No onhan se nyt pikkuisen eri asia laulaa jotain unilauluaan hyväntuulisena, kuin itkeä tunti yksin. Hohhoijaa taas!

 

Mitä mä tähän sanoisin; no on hyvälle opetettu lapsi.
Kyllä meillä joskus kuulee että tyttö lauleskelee aamu kuudelta, en minä hyökkää samantien sinne.
Annan laulella niin kauan kun on hyvällä päällä; yleensä nukahtaa uudestaan.
Tarkoitan nytten että jos lapsi on opetettu siihen että puolikkaan sanan ehtii sanoa ja heti ollaan hyysäämässä niin kovallehan se varmasti lasta otti että on joutunut n. tunnin olemaan yksin sängyssä; mutta en usko että se lapsi siitä kamalat traumat sai! Ehkä sinä ennemmin.

Tää taitaa olla hieman eri asia. Ap:n tapauksessa lapsi oli selvästi itkenyt jo pitkään kun silmät oli turvonneet jne.

Tollasen lapsenlikan kanssa en enää jättäis lasta ja nuhteet ois saanu kotiin lähtiessään.

 

itkee ja vaikeroi

 

Pointti olikin se että tuskin se lapsi joka aamu itkis jos se ei olis tottunut että kun ensimmäinen tavu äiti sanasta kuuluu niin se saa samantien seuraa.

 

Yhtälailla tuosta traumoja tulee,ku niille joiden äiti on istumas kapakassa ja sil aikaa laps huutaa sängyssä.
Eroaa ehkä sillä tapaa ettei tuo oo teille kovin tavallista,mut luottamusta on silti horjutettu.

 

Minun lapselleni kävi vähän samantyylinen asia kun hän oli 1v 10kk vanha ja se on jättänyt kyllä lapseen jälkensä vaikka ei enää tapausta itse muista. Hän oli ennen luonteeltaan samanlainen kuin sisaruksensa, mutta nykyään on kaikista arin ja varmistelee aina tuleeko vanhemmat mukaan jos johonkin mennään. Totta kai tuo voi johtua muistakin asioista, mutta omalta osaltaan tuo on takuuvarmasti vaikuttanut lapseen.

Minulle on itselleni pikkulapsena tullut kammo yhdestä villistä koirasta ja vielä aikuisenakin pelkään koiria vaikka tiedän järjellä ettei niissä ole mitään pelättävää.

 

Pointti olikin se että tuskin se lapsi joka aamu itkis jos se ei olis tottunut että kun ensimmäinen tavu äiti sanasta kuuluu niin se saa samantien seuraa.

Peesi. Meillä on kans lapsi tottunut ettei sinne heti rynnätä jos vähänkin ynisee. Saattaa tunninkin aamuisin höpötellä itsekseen ja välillä jopa naureskelee.

 

No ei tod yhestä kerrasta tule traumaa ellet ole itse ollut tähän mennessä hälläväliätyyppi vauvan itkuille.

Mutta ei tarvitse olla krapulassa todellakaan ettei herää lapsen itkuun.
En itse herää oman lapsen itkuun vaikka mulla ne kuuluisat äidinvaistot onkin. Hyvien unenlahjojen vuoksi ei olla pystytty siirtämään lapsiamme nukkumaan omaan huoneeseen ennenkuin 2 vuotiaana. Toki mies herää, mutta kun se on usein työmatkoja yötä pois. Vieressä olevan lapsen itkuun herään, mutta vasta siinä vaiheessa kun se on todellakin kovaäänistä itkua, en mihinkään kitinään.

 

Pointti olikin se että tuskin se lapsi joka aamu itkis jos se ei olis tottunut että kun ensimmäinen tavu äiti sanasta kuuluu niin se saa samantien seuraa.

Siltikään ei nyt oikein osunu.

 

No ei tod yhestä kerrasta tule traumaa ellet ole itse ollut tähän mennessä hälläväliätyyppi vauvan itkuille.

Mutta ei tarvitse olla krapulassa todellakaan ettei herää lapsen itkuun.
En itse herää oman lapsen itkuun vaikka mulla ne kuuluisat äidinvaistot onkin. Hyvien unenlahjojen vuoksi ei olla pystytty siirtämään lapsiamme nukkumaan omaan huoneeseen ennenkuin 2 vuotiaana. Toki mies herää, mutta kun se on usein työmatkoja yötä pois. Vieressä olevan lapsen itkuun herään, mutta vasta siinä vaiheessa kun se on todellakin kovaäänistä itkua, en mihinkään kitinään.

Eli tuolla periaatteella voi jättää vauvan vaikka yksin, jos käy pikaisesti oluella itkuhälärin kanssa. Ei yhdestä kerrasta traumaa tule.

 

Ehkä siinä nyt ei ollut teinin vastuuntunnossa välttämättä mitään vikaa. Ei vain ollut tottunut heräämään lapsen ääneen. Itse olen ollut lapsenlikkana siskoni lapsille ja nukuin vaikka lapsi yöllä huusi, näin unta että sisko tuli kotiin ja lopulta heräsin siihen huutoon, tajusin ettei sisko ole kotiin tullut, vaan lapsi on mun vastuulla. Kerroin siskolle kyllä aamulla mokani ja siitä lähtien kun en ollut tottunut siihen heräämiseen lapsen ääneen, menin patjalla lapsen sängyn viereen nukkumaan, jos oli tarve yöhoitoon, siitä herää varmasti niihin ääniin. Enkä ollut teini, vaan 25v.

 

No ei tod yhestä kerrasta tule traumaa ellet ole itse ollut tähän mennessä hälläväliätyyppi vauvan itkuille.

Mutta ei tarvitse olla krapulassa todellakaan ettei herää lapsen itkuun.
En itse herää oman lapsen itkuun vaikka mulla ne kuuluisat äidinvaistot onkin. Hyvien unenlahjojen vuoksi ei olla pystytty siirtämään lapsiamme nukkumaan omaan huoneeseen ennenkuin 2 vuotiaana. Toki mies herää, mutta kun se on usein työmatkoja yötä pois. Vieressä olevan lapsen itkuun herään, mutta vasta siinä vaiheessa kun se on todellakin kovaäänistä itkua, en mihinkään kitinään.

Eli tuolla periaatteella voi jättää vauvan vaikka yksin, jos käy pikaisesti oluella itkuhälärin kanssa. Ei yhdestä kerrasta traumaa tule.

No jos sun mielestä lapsen hoito on sitä että vältetään traumat muulla ei väliä niin käypä sitten tuopilla. Mulla on muitakin syitä hoitaa lapseni ja olla jättämättä sitä mihinkään kuin traumojen ehkäisy.

 

No ei tod yhestä kerrasta tule traumaa ellet ole itse ollut tähän mennessä hälläväliätyyppi vauvan itkuille.

Mutta ei tarvitse olla krapulassa todellakaan ettei herää lapsen itkuun.
En itse herää oman lapsen itkuun vaikka mulla ne kuuluisat äidinvaistot onkin. Hyvien unenlahjojen vuoksi ei olla pystytty siirtämään lapsiamme nukkumaan omaan huoneeseen ennenkuin 2 vuotiaana. Toki mies herää, mutta kun se on usein työmatkoja yötä pois. Vieressä olevan lapsen itkuun herään, mutta vasta siinä vaiheessa kun se on todellakin kovaäänistä itkua, en mihinkään kitinään.

Eli tuolla periaatteella voi jättää vauvan vaikka yksin, jos käy pikaisesti oluella itkuhälärin kanssa. Ei yhdestä kerrasta traumaa tule.

No jos sun mielestä lapsen hoito on sitä että vältetään traumat muulla ei väliä niin käypä sitten tuopilla. Mulla on muitakin syitä hoitaa lapseni ja olla jättämättä sitä mihinkään kuin traumojen ehkäisy.

En ole sanonut lapsen hoitamisesta yhtään mitään, mutta millä ihmeen perusteella voit sanoa, ettei tuosta ole tullut mitään traumaa, mutta lasta ei voi jättää yksin oluella käynnin takia? Kyllä nuo ovat minusta lapsen kannalta ihan yhtä kamalia asioita.

 

Miten te sen teinin nyt lyttäätte noin pahasti? Hän tuskin nukahti tahallaan uudestaan. Niin vain voi käydä, jos muistatte enää omaa nuoruuttanne...

Ikävä juttu, mutta tuskin siitä kannattaa nostaa noin kovaa haloota.