mulla on pian 10kk ikäinen tyttö. On erittäin iloinen ja hyväntuulinen ja touhukas lapsi. Ryömii, nousee seisomaan.. eli päivisin touhuilee paljon.
MUTTA... neiti ei ole koskaan ollut mikään suursyömäri, mutta nyt 3 vkoa on syönyt ruoka-aikaan lusikallisen tai pari. Olen antanut tytön itse sormiruokailla pöydältä, lautaselta, olen antanut lusikasta, olen itse syöttänyt omilla sormilla. Tarjolla on ollu kylmää, huoneenlämpöistä ja lämmintä ruokaa. On kaupanpurkkiruokaa ja itsetehtyä kokeiltu.. mutta ei niin ei. Muuten kyllä on erittäin tyytyväinen, mutta ruoka-aika on yhtä huutoa ja hampaidenkiristystä. Oon pyrkiny, että syömisestä ei tehdä numeroa, mutta alkaa vaan itsellä olla hermot kireellä ja toisen puolesta huoli, kun ei syö.
Joo, tiedän et ei lapsi itteesä nälkiinnytä, mut...
Toinen on nukahtaminen. Pienempänä nukahti syliin, mutta siitä päästiin eroon muutama kk sitten ja alkuun sujuikin ihan hyvin omaan sänkyyn nukahtaminen. Nyt illat taas huutoa ja rimpuilua, kunnes tyttö on niin väsyny siihen et jossain vaiheessa nukahtaa... Illalla, kun alkaa näyttää väsyneeltä laitetaan omaan sänkyyn, jossa kun taikaiskusta piristyy ja alkaa kiipeillä reunoja pitkin pystyyn. Ryömii sängyn päästäpäähän jne.. en osaa oikein sanoin kuvata millasta se on, mutta toinen asia syömisen ohella mikä aiheuttaa ahdistusta ja kyyneleitä....
MUTTA... neiti ei ole koskaan ollut mikään suursyömäri, mutta nyt 3 vkoa on syönyt ruoka-aikaan lusikallisen tai pari. Olen antanut tytön itse sormiruokailla pöydältä, lautaselta, olen antanut lusikasta, olen itse syöttänyt omilla sormilla. Tarjolla on ollu kylmää, huoneenlämpöistä ja lämmintä ruokaa. On kaupanpurkkiruokaa ja itsetehtyä kokeiltu.. mutta ei niin ei. Muuten kyllä on erittäin tyytyväinen, mutta ruoka-aika on yhtä huutoa ja hampaidenkiristystä. Oon pyrkiny, että syömisestä ei tehdä numeroa, mutta alkaa vaan itsellä olla hermot kireellä ja toisen puolesta huoli, kun ei syö.
Joo, tiedän et ei lapsi itteesä nälkiinnytä, mut...
Toinen on nukahtaminen. Pienempänä nukahti syliin, mutta siitä päästiin eroon muutama kk sitten ja alkuun sujuikin ihan hyvin omaan sänkyyn nukahtaminen. Nyt illat taas huutoa ja rimpuilua, kunnes tyttö on niin väsyny siihen et jossain vaiheessa nukahtaa... Illalla, kun alkaa näyttää väsyneeltä laitetaan omaan sänkyyn, jossa kun taikaiskusta piristyy ja alkaa kiipeillä reunoja pitkin pystyyn. Ryömii sängyn päästäpäähän jne.. en osaa oikein sanoin kuvata millasta se on, mutta toinen asia syömisen ohella mikä aiheuttaa ahdistusta ja kyyneleitä....