voiko syöminen ja yöunille nukahtaminen tosiaan olla NÄIN hankalaa?

mulla on pian 10kk ikäinen tyttö. On erittäin iloinen ja hyväntuulinen ja touhukas lapsi. Ryömii, nousee seisomaan.. eli päivisin touhuilee paljon.

MUTTA... neiti ei ole koskaan ollut mikään suursyömäri, mutta nyt 3 vkoa on syönyt ruoka-aikaan lusikallisen tai pari. Olen antanut tytön itse sormiruokailla pöydältä, lautaselta, olen antanut lusikasta, olen itse syöttänyt omilla sormilla. Tarjolla on ollu kylmää, huoneenlämpöistä ja lämmintä ruokaa. On kaupanpurkkiruokaa ja itsetehtyä kokeiltu.. mutta ei niin ei. Muuten kyllä on erittäin tyytyväinen, mutta ruoka-aika on yhtä huutoa ja hampaidenkiristystä. Oon pyrkiny, että syömisestä ei tehdä numeroa, mutta alkaa vaan itsellä olla hermot kireellä ja toisen puolesta huoli, kun ei syö.
Joo, tiedän et ei lapsi itteesä nälkiinnytä, mut...

Toinen on nukahtaminen. Pienempänä nukahti syliin, mutta siitä päästiin eroon muutama kk sitten ja alkuun sujuikin ihan hyvin omaan sänkyyn nukahtaminen. Nyt illat taas huutoa ja rimpuilua, kunnes tyttö on niin väsyny siihen et jossain vaiheessa nukahtaa... Illalla, kun alkaa näyttää väsyneeltä laitetaan omaan sänkyyn, jossa kun taikaiskusta piristyy ja alkaa kiipeillä reunoja pitkin pystyyn. Ryömii sängyn päästäpäähän jne.. en osaa oikein sanoin kuvata millasta se on, mutta toinen asia syömisen ohella mikä aiheuttaa ahdistusta ja kyyneleitä....

 

Valitettavasti voi Meillä ainakin. Ja kyllä menee hermot välillä itselläkin.

Meillä ruoka maistui jo välillä hiukan paremmin, mutta nyt helteiden myötä on ruokahalu taas kadonnut. Välillä maistuu paremmin, välillä kelpaa vaan maissinaksut... Yritän nykyisin olla huolehtimatta painonnoususta, koska aiemminkin huonolla ruokahalulla on paino noussut. Voisitkohan päästä neuvolaan tarkistuspunnitukseen? Ei tarvitsisi sitten sitä murehtia. Tällä hetkellä olen kovasti huolissani juomisesta, kun ei oikein vesi kelpaa. Tyrkytänkin sitä joka välissä Ruoan suhteen linja on se, että jos ei kelpaa, niin palataan asiaan seuraavalla aterialla.

Kuulostaa teidän iltarutiinitkin hyvin tutulta eikä kyllä mitään lääkettä löydy ainakaan multa Onneksi meitä on kaksi vanhempaa, toinen tulee hätiin kun toisella menee hermot Meillä yritetään venyttää nukkumaanmenoa mahdollisimman pitkään, jottei sitten sängyssä jaksaisi niin kovasti tapella.

Ei tästä nyt varmaan mitään apua ollut, mutta ehkä edes vähän helpottaa tietää, ettet yksin tappele noiden ongelmien kanssa. Tsemppiä teille! Muista aina välillä käydä ihailemassa sitä nukkuvaa söpöliiniä Sitten jaksaa taas vähän paremmin...

 

Meillä on aika samanlainen tapaus, poika nyt 9kk.

Kuukausi sitten oli ehdottomasti rankin vaihe tuon pojan syömisen kanssa, siihenkin mennessä ruokailu oli AINA yhtä taistelua. Kuukausi sitten se kärjistyi sitten juurikin tuohon, että hädin tuskin sai syötettyä 1-2 lusikallista ruokaa. Ja nimenomaan mitään väliä ei ollut sillä oliko kylmää, kuumaa, sormiruokaa, erilaisia lusikoitakin kokeiltiin.
Syyksi meillä tuohon ruokahaluttomuuteen sitten paljastui hammas! Enkä ollut osannut ollenkaan ite arvata, että ne hampaat saattoi siellä oikeasti vaivata monta KUUKAUTTA! Mutta kun se ensimmäinen hammas ilmestyi, niin alkoi ruoka maittaa jo vähän paremmin. Kaksi viikkoa tuosta ilmestyi toinen hammas.

Mutta vieläkään ei meillä syödä ns. hyvin. Poika on siis 9kk ja syö vieläkin 5-6kk purkkiruokia, oma tekemät ei maistu ollenkaan. Hiemankin karkeampi ruoka saa pojan heti kakomaan ja lopulta oksentaa mahansa sisällön tyhjäksi. Sormiruokana tarjottu esim. leipä tai kurkku uppoaa helpommin (ja sillä ollaankin harjoiteltu karkemman ruoan syömistä)... Annoskoot on edelleen aika pieniä, korkeintaan yksi pikkupurkki ja päälle muutama lusikallinen hedelmää tms. Maitoa juodaan lisäksi n.800 ml yhteensä vuorokauden aikana...

Kai pitää vain uskoa, että poika ei tosiaan oo mikään suursyömäri. Kuitenkin on tyytyväinen lapsi ja kokoajan kasvanut ja kehittynyt hyvin. Viimeksi oli kyllä pientä notkahdusta käyrässä, mikä kyllä varmasti selittyy sillä, että oppi konttamaan ja liikkuminen muutenkin kehittynyt viimeisen 1,5kk aikana hurjasti (nyt siis kulkee -1 käyrällä, että ei mikään mini kuitenkaan)!

Paras neuvo miulta on olla vain stressaamatta ja muistaa, että tämän ikäinen pärjää maidollakin. Tämän kun itekin sai sisäistettyä ja yritti tehdä ruokailusta mukavan hetken lapsen kanssa, loppui ainakin huudot meillä siihen. Vauva varmasti vaistosi, kun äitikin stressasi -> vähensi varmasti entisestään halua syödä... Ja tarjoa vain niitä ruokia mitkä nyt tuntuu parhaiten maistuvan!

Ja tuohon nukahtamiseen... Meidän poika joka masuvaivoista päästyään alkoi nukahtamaan niin hienosti (vei vain iltatissin jälkeen omaan sänkyyn), kaipaa nyt monetmonet uudelleen nukutukset. Tähän on selvästi syynä uudet taidot. Konttaamaan kun oppi, niin nukahtaminen oli yhtä uudelleen konttaamaan nousua-huutoa-kippaamista takas nukkumaan-ja taas noustiin ylös-huudettiin kun ei jaksettu enää siinä nököttää-takas kippaamista.... Tätä saatto jatkua sen 1,5h pahimmillaan.

Mie noina iltoina oon vaan yrittäny tuudittautua ajatukseen, että nukutus taas helpottuu kunhan tämä nopean kehityksen aika menee ohi. Muistaa vaan olla johdonmukainen nukutuksessa, niin lapsi alkaa niihin tottua ja ymmärtää, kun ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin käydä nukkumaan... Mutta ei kyllä omakaan toiminta niinä vaikeimpina iltoina ollu mitenkään johdonmukaista, että se on helpommin sanottu kuin tehty.

Muutenkin meidän poika tuntuu olevan sellainen, että kaikki tehdään vaikeimman kautta. Muut äidit kun kertoo lapsiensa nukkuvan hyvin, syövän hyvin, leikkivän kiltisti jne. mie vaan ajattelen mielessäni, että voi kunpa minunkin lapsi edes joskus Ääneen en enää edes kehtaa sanoa, kuinka meillä asiat on, kun tuntuu, että jokainen asia on vain "huonosti"... Mutta toivottavasti tämä vielä joskus palkitaan...

 

Hei!
Oli pakko vastata kun luin kirjoituksesi. Meillä on nyt reilu 2-vuotias tyttö, jonka syöminen oli tuon ikäisenä hankalaa, samoin nukahtaminen. Teki tuolloin paljon hampaita ja ruuaksi kelpasi ainoastaan kaupan hedelmäsoseet ja MUKSUN PUOLUKKAPUURO =) Lisäksi joi maitoa paljon. Näillä sitten mentiin. Hyvin on tyttö kasvanut. Nyt on hieman keskiarvoa pideempi tyttö ja tällä hetkellä kaikkiruokainen. Kelpaa hyvin kotiruoka ja purkkiruuat. Älä huoli, kyllä lapsesi alkaa syömään, nyt vain on jokin vaihe menossa, ettei ruoka niin maistu.
Nukahtaminen oli meillä hankalaa 7kk-10kk ikäisenä, kun oppi kävelemään. Vauhti vain kiihtyi iltaa kohden ja nukuttaminen hankaloitui mitä väsyneempi oli. Kokeilin unipussia, mutta siitäkään ei apua ollut, kun pystyi jo niin hyvin liikkumaan. Iltaisin ei auttanut muu kuin ajatella, että joka ilta se on nukahtanut ja väistämättä nukahtaa tänäänkin. Tärkeintä oli etten itse hermostunut, vaan katselin vain rauhassa sängyssä jumppaavaa lastani. Suloiseltahan tuo näytti silloinkin. Malttia vaan. Kyllä se siitä helpottuu :hug:

 

:wave: Juu,täällä!! Tasan,kirjaimellisesti,tuota! Joku aika,enenevässä määrin. Tyttö täytti just 8kk. Nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten. Nukutushetken löytäminen on haaste,pitää olla kunnolla väsyny ja ei auta laittaa heti ekamerkkien jälkeen unille...kokeilen ensin muuta puuhaa. Ennen sammui ku vei haukottelevana sänkyyn,nyt kuvailemallasi tavalla piristyy ja alkaa kiipeillä ja nytkytellä.
Ruokailu samaa haastetta. ENNEn söi hirveitä määriä,suu aukesi ku linnulla,hyvä että ehti syöttää..oli kellonaika mitä tahansa. Nyt osaa ilmaista erittäin selkeesti että on "väärä aika" tms. Haraa vastaan jos yrittää laittaa syöttikseen, nypeltää paitaansa tai kääntyilee, viimestään jos äiti ei tajua,nii kampeaa kaarelle ja huutaa ku hinaaja. "oikeella tuulella" syö hyvin ja mielellään.. Sormiruoasta näkee, tykkää syödä sellasta hullunlailla mut väärällä hetkellä nakkelee lattialle.
Haastellista.. Rasittaviks on muuttunu ennen niin superhelpot ruokailut ja unille meno on taas säätöä..

Kyl se siitä,kuulema... On niii himputin yleistä ja menee ohi.. Mä kerään ruoat pois jos ei maistu,annan maitoa ja sitten seur.ruoka-aikaan taas kokeillaan..

 

Juu, niin tuttua!

Meillä on juuri 10 kk täyttänyt tyttö ja etenkin tuo nukkumaan meno on meillä samanlaista. Ennen nukahti iltamaidon jälkeen kiltisti itse omaan sänkyynsä, mutta nyt saa joka ilta pitää sormia ja varpaita ristissä, että kumpa hän nukahtaisi heti. Vaikka tytsy olisi kuinka väsynyt, sänkyyn päästessään hän alkaa kontata hulluna ympäri sänkyä ja nousee seisomaan. Myös öisin pitää käydä laittamassa tyttö monta kertaa takaisin makuuasentoon. Kai se on vaan se paljon puhuttu ikäkausi.... :headwall:

Meillä on auttanut paljon unipussi, koska sen kanssa ei pääse niin helposti seisomaan. Nyt helteiden aikana nukuttaminen on vaikeutunut, koska unipussia ei voi käyttää ja tytön jalat ovat "vapaana".

Meilläkin on ruokailu yhtä kitinää, ei tosin noin rankkaa kuin teillä. Meillä kyllä avataan suu, mutta silti kitistään. Sormiruokailu ja lusikan käytön harjoittelu ovat helpottaneet hieman.

Joku sanoi, että juuri tämä ikävaihe on rankin. Tiedä sitten. Toivottavasti!! =)

 

Tuttua on... Neiti nyt 9kk ja tää alkoi vissiin siinä 7,5kk paikkeilla. Mä kans alkuun ton syömisen kanssa hermoilin, kun tuntuu ettei mitään mene alas asti. Hampaita tulee ja niiden piikkiin laitan ton ongelman syömisen kanssa. Nyt oon vaan ajatellut, et jossain vaiheessa alkaa ruoka paremmin maistumaan, enkä enää hermoile. En viitsi alkaa siihen touhuun, et annan vaan niitä tiettyjä mitkä menee alas paremmin, kun se johtaa vaan siihen, et hetken päästä meillä syödään vaan hedelmä soseita ja muita herkkuja. Hyvin näyttää kumminkin kasvavan pienillä ruoka määrilläkin. Maitoakaan ei mene kuin 600ml päivässä. Nyt tietty helteillä enemmän.

 

Samt kujeet täällä... Välillä kyllä meinaa hermot mennä.... Mutta ei kun sinnikkäästi vain jatketaan harjoituksia B)