M
missä vika
Vieras
että mitä odotat, toivot tältä suhteelta tai elämältä yleensä?
Siis ihan ekoina viikkoina. Tätä mietin, kun veljeni on nyt monta kertaa jätetty syillä ahdistaa, haluan omaa aikaa tms. ilman, että naisosapuoli olisi halunnut sen enempää selvittää syytä. Suhteet ovat kestäneet 1-2 kk ja veljeni on ollut heti alusta lähtien ns. täysillä mukana. On tunteellinen ihminen. Mietin vain, että tuntuu pahalta kuunnella, kun aina löytää jonkun ja sitten joutuun pettymään niin nopeasti. Vanhin "seurustelu"kumppaneista kun oli omaa ikää (yli 30), niin luulisi olevan jo jkl vastuuntuntoa ja kykyä puhua tunteistaan ja tulevaisuuden odotuksistaan tms. Mä en vois kuvitella jättäväni jotakuta antamalla vaan syyn, että ei nyt nappaa tai ahdistaa. Veljeni on oikeasti ihan järkevä ihminen, joka ei elä pilvilinnoissa, on rakastava ilman suurempaa päällekäyvyyttä, pystyy bilettämään, mutta viettämään yhtä lailla koti-iltaa. Mistään "pintaliitoihmisistä" ei välitä, kun ei jaksa kuunnella sitä kampaaja-jalkahoitaja-mun bemari -yms. läppää. Eikä tietty mikään enkeli ole, vikansa hänessäkin, mutta kuitenkaan ole ollut painostamassa mihinkään kihloihin tai puhunut heti, että yhteiseen asuntoon ja lapsia.
Viimeksi mainittu seurustelukumppani oli vielä yh, joten luulisi äitiyden myötä tulleen jkl vastuuntuntoa tms., että pystyisi avautumaan eikä tekstiviestillä ilmoittamaan, että tää oli tässä. Missä mättää?
Siis ihan ekoina viikkoina. Tätä mietin, kun veljeni on nyt monta kertaa jätetty syillä ahdistaa, haluan omaa aikaa tms. ilman, että naisosapuoli olisi halunnut sen enempää selvittää syytä. Suhteet ovat kestäneet 1-2 kk ja veljeni on ollut heti alusta lähtien ns. täysillä mukana. On tunteellinen ihminen. Mietin vain, että tuntuu pahalta kuunnella, kun aina löytää jonkun ja sitten joutuun pettymään niin nopeasti. Vanhin "seurustelu"kumppaneista kun oli omaa ikää (yli 30), niin luulisi olevan jo jkl vastuuntuntoa ja kykyä puhua tunteistaan ja tulevaisuuden odotuksistaan tms. Mä en vois kuvitella jättäväni jotakuta antamalla vaan syyn, että ei nyt nappaa tai ahdistaa. Veljeni on oikeasti ihan järkevä ihminen, joka ei elä pilvilinnoissa, on rakastava ilman suurempaa päällekäyvyyttä, pystyy bilettämään, mutta viettämään yhtä lailla koti-iltaa. Mistään "pintaliitoihmisistä" ei välitä, kun ei jaksa kuunnella sitä kampaaja-jalkahoitaja-mun bemari -yms. läppää. Eikä tietty mikään enkeli ole, vikansa hänessäkin, mutta kuitenkaan ole ollut painostamassa mihinkään kihloihin tai puhunut heti, että yhteiseen asuntoon ja lapsia.
Viimeksi mainittu seurustelukumppani oli vielä yh, joten luulisi äitiyden myötä tulleen jkl vastuuntuntoa tms., että pystyisi avautumaan eikä tekstiviestillä ilmoittamaan, että tää oli tässä. Missä mättää?