Voiko suhde oikeesti kaatua siihen et toinen on aamuvirkku ja toinen yökukkuja??

Vaikka muuten homma toimis täysin?

Mä oon aina ollu yökukkuja, lapsesta asti. Aamut on mulle aivan tervaa, oon kiukkunen ja ärtyny, en halua puhua kenellekään enkä todellakaan halua että muhun kosketaan aamusin. Tarviin sen tunnin ainakin aamusin omaa rauhaa et pystyn elään itteni ja muiden kanssa. Iltasin oon virkeimmilläni, lomillakin mun rytmi kääntyy heti niin et valvon yöt ja nukun päivät, se on mulle luontaista.

Mun mies (ollaan seurusteltu vasta vajaa vuosi) on aamuvirkku. Se muuttuu illasta kärttysemmäks ja nukahtaa 21-22, ei vaan pysy hereillä ja jos pysyy niin on kiukkunen. Aamusta sitten on luonnostaan virkeenä klo6.

Ongelma on se, että mies ei käsitä yhtään tätä mun juttua. Ei kukaan kuulema voi vihata aamuja näin paljon. Ei kukaan luonnostaan valvo öitä. Ei ihmisen KUULU olla virkee iltasin. Ihmisen KUULUU mennä nukkuun aikasin. Ja mua suoraan sanottuna VITUTTAA muutenkin se, että tää maailma pyörii aamuvirkkujen mukaan ja se, että mies on päättäny kumpi on oikee ja kumpi väärä tapa. Tää oikeesti jo rasittaa meidän suhdetta, niin naurettavaa kun onkin.....

Tietääkö kukaan mistä puhun? Vai oonko mä maailman ainoo joka on väärässä kun ihmisen vaan KUULUU olla aamuvirkku...?

 

Muakin ärsyttää tuo, että tää maailma pyörii aamuvirkkujen mukaan. Tai ihminen on jotenkin parempi kun se herää aikaisin ja menee nukkumaan aikaisin. WHAAAAT????

Mäkin olen yökukkuja ja jotenkin hävettää tarhassakin kun me mennään sinne klo 10 ja meille se on aikainen aamu. Mielummin pitäisin lapset tarhassa 12-20 kuin 8-16.

 

Luetuta sillä jotain artikkeleita siitä miten ihmiset on tämän asian suhteen erilaisia.

Itse olen luonnostani tehokkaimmillani aamupäivisin, joten mielellään heräisin aikaisin vaikka se vähän työlästä onkin, mutta joskus unirytmi kiepsahtaa yövalvomisen puolelle, ja sitten olen ihan sekaisin kaikki päivät. Hyi, ajatuskin inhottaa. Koitin joskus tapailla miestä joka valvoi yöt ja nukkui aamupäivät. Ei se suhde siihen justiinsa kaatunut, mutta oli se raskasta yrittää löytää yhteistä aikaa, mulle kun illat on aina raskaampia ja kiireisimpiä. Otin myös itseeni sen ettei voinnut edes nousta sängystä ennen puolta päivää mun takia, vaikka eipä hän nyt varmaan pahaakaan tarkoittanut. Meidän tilanteessamme hän kuitenkin oli se jolla olisi ollut varaa joustaa aikatauluista.

Nykyinen mieheni nukahtaa usein paria tuntia mua aikaisemmin. Mutta pidän sitä ihan ookoona, hän houkuttelee sitten usein mutkin nukkumaan ajoissa. Tykkään meidän yhteisistä aamuista, kun on aikaa yhdessä juoda kahvia ja olla rauhassa ennen päivän velvollisuuksia. Erityisesti tykkään siitä että hän jaksaa joka aamu tuoda mulle kahvin vaikka sänkyyn jollen muuten saa silmiä auki. Exien kanssa en muuten ole ollut puheväleissä ennen ensimmäistä kahvikupillistani, aamut on sen verran herkkiä mullekkin. Jostain syystä tämän kanssa nekin on ihania.

 

Meillä ennen aiheutti enemmän kitkaa vuorokausirytmien erot. nykysin sellanen elämäntilanne, että aika samalla rytmillä mennään molemmat. Itse tosiaan luonnostaan olen aamunukkuja. En ymmärrä miten se sisäinen kello onkin niin tarkka tässä asiassa. Luulisi, että se on saman mihin kellon aikaan nukkuu, kuhan nukkuu ja rytmi on säännöllinen, mutta ei se vaan meen niin. Aamuherätykset on TUSKAA. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja työharjoittelussa tulin tulokseen, että ilta ja yövuorot on mun juttu. Aamu vuorot (työt alkaa klo7) oli täyttä tuskaa, oikeesti, ihan hirveitä. Ja tosiaan ärsyttää miten maailma pyörii aamuvirkkujen mukaan, koulut alkaa kahdeksalta, työt alkaa seitsemältä yms, kun itse en ole kosaan ollut aamuihminen. Toiset miettii hoitoalalla pystyykä tehdä kolmivuorotyötä, itse mietin että pystynkö tehdä työtä jossa osa vuoroista alkaa aamulla jo seitsemältä.

 

En itsekään ole kovin aamuvirkku, mutta aika nopeasti nostaisin kytkintä ap:n suhteen.

 

Ihmisen tuottavin/aktiivisin aika voi toisilla olla aamulla, toisilla illlalla, mutta unirytmin saa jokainen muutettua jos haluaa. Kun iltavirkku pakottaa itsensä nousemaan viikon ajan kello 6 eikä ota päiväunia, hän on viikon kuluttua iltaisin niin väsynyt että uni tulee pakottamatta reilusti ennen keskiyötä. Sitten vain säilytetään saavutettu rytmi (eli ei valvota illalla koneen tai telkun äärellä).

Itse olen yövirkku, mutta nousen silti aamuisin kello 7.

 

En itsekään ole kovin aamuvirkku, mutta aika nopeasti nostaisin kytkintä ap:n suhteen.

Ihan sama koska ap nukkuisi vielä ja löytäisi pian sellaisen miehen joka ei ole urvelo joka kuuhahtaa illalla.

 

Meillä sekä akka että ukko ovat iltavirkkuja (kuten tämänkin viestin lähetysajankohdasta voi päätellä.. )

Meillä herätään 10-11 aikaan aamupäivällä, ja kummallakin työt klo 12-21. Sopii meille.

On sitä unirytmiä yritetty muuttaa, mutta kovin väkinäistä se kummallekin on. Heti jos on muutamaa päivää pidempi lomakin, niin unirytmi kääntyy itsestään silleen, että yö on sitä toimeliainta aikaa.

Vähän kieltämättä harmittaa, että yhteiskunnan ja etenkin vanhempien sukulaisten silmiin on mukamas jotenkin laiska tai latvalaho, kun aikaiset aamut on hampaidenkiristelyä meille.

Ymmärrän kyllä, että "aikaero" parisuhteessa voi alkaa syödä kumpaakin, kun yhteinen aika lyhenee kummastakin päästä. Siihen ei oikein auta kuin kompromissi. Tai jos jommalle kummalle olisi helpompi kääntää unirytmiään kumppanille sopivammaksi.

 

Erilaiset unirytmit harvoin onnistuu yhdistämään. Mutta saa toimimaan kun kumpikin osapuoli yrittää parhaansa mukaan ymmärtää toista ja tehdään kompromisseja. Toki hyvätkin puolensa löytyy sillä eri aikoihin elelevät saa sitä omaa aikaa luonnostaan toisesta.
Meillä ukko pyörii yökaudet omissa jutuissaan ja mä aamuyöstä heräilen. Helppoa se onkin ennen lapsia mutta niiden myötä joutuu molemmat välillä korjaamaan rytmejään
Lomilla on jaettu "vuorot". Kumpikin saa elää luonnollisinta aikaansa töiden ja vapaa-ajan suhteen mahd.paljon.
Esim.mies hoitaa iltapuuhat ja itse hoidan aamutoimet, syömiset ja kouluun, päikkyyn viennit. Työt on omien aikojen mukaan. Alussa tökkimisiä oli puolin ja toisin mutta sujuuhan tämä. Välillä yritän tankata unta jotta jaksan valvoa edes hiukan miehen mieliksi lapsvapailla. Mies toisinaan käy maate aikaisin edes pyöriäkseen sängyssä ja lähtee puuhastelemaan juttujaan kun nukahdan. Nousee silti aamukahville lehdet lukemaan ja aamiaisen jälkeen ottaa torkut jne..
Eli jos kumpikin tarpeeksi tahtoo nii saa sitä aikaa toisilleen. Jos voisi valita nii helpompaa kaikki toki olisi samanhenkisen kanssa.

 

Meillä minä olen iltavirkku ja mies aamuvirkku. Kaikenlisäksi meillä ei ole edes omaa makuuhuonetta, eli nukutaan olkkarissa. Molemmat osaa olla hiljaa tarvittaessa, eikä rääkätä toista silloin kun tämä alkaa olla väsynyt. Ei ole ollut ongelmia.

 

En itsekään ole kovin aamuvirkku, mutta aika nopeasti nostaisin kytkintä ap:n suhteen.

Näin! En ymmärrä, miten joku voi muka aamuisin olla niin kiukkuinen, että kilahtaa kosketuksesta. Lapsellista käytöstä.

 

Näin! En ymmärrä, miten joku voi muka aamuisin olla niin kiukkuinen, että kilahtaa kosketuksesta. Lapsellista käytöstä.

Mä olin ennen todella kiukkuinen aamuisin. Oli aina ihan parista sanasta kiinni, etten tulistunut ja aiheuttanut riitaa. Poltin silloin vielä tupakkaa. Nykyään en vain ole heti aamusta ihan hereillä, saatan vastata jos jotain sanotaan, mutta nekin varsin lyhytsanaisesti, kunnes alkaa olemaan parempi vuorokauden aika.

 

Näin! En ymmärrä, miten joku voi muka aamuisin olla niin kiukkuinen, että kilahtaa kosketuksesta. Lapsellista käytöstä.

Mä ainakin oon aamuisin kiukkuinen ku persiihin ammuttu karhu. En ny kilahtele tai siis pyrin hillitsemään sitä, jos nyt jostain syystä joku on mun kans yhtäaikaa hereillä. En vaan aamulla kestä puhetta enkä kosketusta, en ole koskaan kestänyt. Mä en nyt ymmärrä miten se olis lapsellista käytöstä ettei aamulla kestä ketään? Mutta mä kyllä tiedostan tän vajavaisuuteni ja siksipä olen jostain 10 vuotiaasta asti herännyt vähintään puoli tuntia ennen muita, siinä ajassa kerkiää tuo ärsytysvaihe mennä ohi. Mutta poistamaan en tota aamuheräämiseen liittyvää yksinolon ja hiljaisuuden tarvetta pysty, olkoon ny sitten niin lapsellista kuin tykkää.

Mun mielestä taas on aika lapsellista ettei ymmärrä et ihmisiä on erilaisia, eikä se tee toisesta ihmisestä huonoa että on erilainen kuin itse.

 

Mä olen myös tosi äreä aamuisin, mitä enemmän ikää tulee, niin sitä hankalemmaksi menee aamut. Vielä on ukko kyydissä pysynyt vaikka rytmi on täysin eri kun mulla yötyönsä vuoksi.

Ei rytmien erilaisuus ole mikään syy erota. Puhukaa, sitä varten ihmisillä suu on.

 

Ei mikään suhde siihen kaadu, että ihmisillä on erilaiset vuorokausirytmit. Mutta siihen voi kaatua, jos ei ymmärrä sitä, että toisen rytmi voi olla erilainen kuin oma tai jos vaatii toista noudattamaan sitä omaa rytmiään.

Pikkuvauvan kanssa erilaisista rytmeistä voi olla hyötyäkin, kun toinen voi valvoa vauvan kanssa illalla ja toinen aamulla, jolloin kumpikin saa nukuttua ilman, että tuntuu että yöstä jää jotain pois. Toki se vauva voi valvottaa sitten yölläkin, mutta jos toinen jaksaa ongelmitta valvoa kahteentoista tai yhteen ja toinen pystyy ongelmitta heräämään kuudelta, niin niitä "hankalia" tunteja jää enää aika vähän.

Puhumalla ratkeaa ap tuollaiset ongelmat!

 

Isovanhempani ovat olleet noin 60 vuotta naimisissa. Mummo on iltavirkku ja vaari aamuvirkku. Onnellisempaa ja tasapainoisemaa paria saa hakea. Tästä erosta he vitsailevat ja naljailevat toisilleen rakkaudella, lempeästi, ja kuuntelen sitä aika kateellisena, jos vaikka itsekin joskus osaisi ottaa puolisonsa erilaisuuden yhtä rakkaudella.

Minä olen perinyt vaarini aamuvirkkuuden ja mieheni puolestaan on yökukkuja. Ei se meilläkään ole enää ongelma. Päätin vain kerran, kun muutenkin olen herkkäuninen, että halutessani ajoissa nukkumaan, painelen makkariin ja nakkaan miehelle petivaatteet olkkariin. Aikansa se sitä vastusti, mutta tottui sitten. Kun se lisäsi rauhaa ja hyvää välillemme.

Mielestäni vuorokausirytmistä on tarpeetonta tehdä suurta ongelmaa. Molemmat voi vähän opetella toistensa tapojakin.

 

Yli 10v yhdessäolon perusteella, kyllä voi onnistua. Meilläkin ukko on aamuvirkku, mä alati väsynyt , no, enemmän iltavirkku, mut epäsäännöllinen kolmivuorotyö ja pienet lapset väsyttää....kun ollaan molemmat aamulla kotona, mies herää lasten kanssa aamusta ja antaa mun nukkua. Mä hoidan yöheräilyt tarvittaessa.
Molemmat yritetään vähän myös joustaa, mä joskus herään aamusta nauttimaan aamukahvit miehen kanssa ja se sinnittelee joskus mun kanssa hereillä kattomassa elokuvaa
(Ja joo, kyllä munkin mies joskus "ihmettelee", että miten kukaan voi nukkua aamulla kymmeneen....)

 

Mun mielestä taas on aika lapsellista ettei ymmärrä et ihmisiä on erilaisia, eikä se tee toisesta ihmisestä huonoa että on erilainen kuin itse.

En mäkään ymmärrä, että miten aikuinen ihminen ei kykene hillitsemään kiukkuaan.
Tottakai aamuäreä saa olla, ei siinä mitään, mutta jos alkaa ihan kärtyämään ja räjähtelemään, osoittaa epäkypsyyttä omien tunteittensa hallinnassa, joten ohan se siinä mielessä lapsellista käytöstä. 2-vuotiaat eivät kykene hallitsemaan tuntemuksiaan ja ulosantiaan, mutta aikuisen ihmisen tulee omata ne taidot.

 

[QUOTE="huoh";30763542]En mäkään ymmärrä, että miten aikuinen ihminen ei kykene hillitsemään kiukkuaan.
Tottakai aamuäreä saa olla, ei siinä mitään, mutta jos alkaa ihan kärtyämään ja räjähtelemään, osoittaa epäkypsyyttä omien tunteittensa hallinnassa, joten ohan se siinä mielessä lapsellista käytöstä. 2-vuotiaat eivät kykene hallitsemaan tuntemuksiaan ja ulosantiaan, mutta aikuisen ihmisen tulee omata ne taidot.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä. Kiukuttelu nyt ylipäänsä on lapsellista. Jostain räjähtelystä puhumattakaan.

Ap:n kysymykseen toteaisin, että itselläni noin erilaiset rytmit ainakin aiheuttaisivat sen verran hankaluuksia parisuhteessa, että en vaivautuisi jatkamaan. Minulle on tärkeää tehdä asioita puolison kanssa yhdessä eikä niin että molemmat puuhailevat omiaan. reissataan paljon ja harrastetaan yhdessä, ja se olisi ihan sietämätöntä jos toinen nukkuisi puolille päivin niin, että parhaat lenkki- yms ajat olisivat jo aikaa sitten menneet.

 

Voisin kyllä sietää yökukkujaa ja iltavirkkua ihmistä, kunhan hän kuitenkin herää aamuisin ihmisten aikaan eikä nuku puolta päivää. Sellaista en jaksaisi katsella, että valvotaan yöt ja nukutaan päivät.

 

Voisin kyllä sietää yökukkujaa ja iltavirkkua ihmistä, kunhan hän kuitenkin herää aamuisin ihmisten aikaan eikä nuku puolta päivää. Sellaista en jaksaisi katsella, että valvotaan yöt ja nukutaan päivät.

Miksi? Entä, jos kumppanisi olisi vuorotöissä?

Ei kai sen toisen nukkumisten tarvitse antaa itseään häiritä - puuhailee vaan omia juttujaan sitten toisen nukkuessa.

 

Meillä toimittu niin, että minä yritän valvoa vähän pidempään iltaisin ja mies taas yrittää herätä vähän aikaisemmin.

Mies voisi valvoa 3 asti yöllä ja nukkua 12-2 asti päivällä kun minä taas nukahdan jo 11-12 aikaan ja olen 9 aikaan jo hereillä. Mies tarvitsee muutenkin enemmän unta kuin minä.

Ei se meidän suhdetta ole rasittanut, tehdään juttuja sitten vain aikaisemmin eikä yömyöhään. Ja oikeasti siihen voi tottua, siis pidempään valvomiseen, nykyään minäkin valvon vkl sinne 1 ja joskus jopa 2 saakka. Mutta vuosi ei riittänyt mulla tähän totutteluun vaan siihen meni kauemmin

 

[QUOTE="huoh";30763542]En mäkään ymmärrä, että miten aikuinen ihminen ei kykene hillitsemään kiukkuaan.
Tottakai aamuäreä saa olla, ei siinä mitään, mutta jos alkaa ihan kärtyämään ja räjähtelemään, osoittaa epäkypsyyttä omien tunteittensa hallinnassa, joten ohan se siinä mielessä lapsellista käytöstä. 2-vuotiaat eivät kykene hallitsemaan tuntemuksiaan ja ulosantiaan, mutta aikuisen ihmisen tulee omata ne taidot.[/QUOTE]

Ap totes olevansa aamuisin ärtynyt ja kiukkuinen, mutta ei missään sanonut räjähtelevänsä. Ja jos toinen on tietoinen tälläisestä ominaisuudesta niin lienee voi antaa toisen olla aamuisin rauhassa?
Mun mies tietää että aamulla haluan olla rauhassa. Jos se tästä tiedosta huolimatta alkais aamulla tulla iholle niin kyllä mä näkisin että moinen olis ihan tahallista ärsyttämistä. Ja saattaisin kilahtaakkin siinä vaiheessa.

Entäs jos on väsyneenä ärtynyt? Surullisena? Loukattuna? Onko se sallittua vai onko sekin lapsellista? Missäs tilanteessa on sopivaa kilahtaa jos toinen toimii tavalla jonka tietää toista ärsyttävän (eikä tälle toiminnalle ole siis mitään todellista tarvetta)? Vai saako koskaan, onko se aina lapsellista?

 

Muuttakaa Australiaan ja katsokaa sitten kumpaa kiukuttaa mihinkin aikaan Jos ette muuta menkää kesälomamatkalle sinne.

 

Ap totes olevansa aamuisin ärtynyt ja kiukkuinen, mutta ei missään sanonut räjähtelevänsä. Ja jos toinen on tietoinen tälläisestä ominaisuudesta niin lienee voi antaa toisen olla aamuisin rauhassa?
Mun mies tietää että aamulla haluan olla rauhassa. Jos se tästä tiedosta huolimatta alkais aamulla tulla iholle niin kyllä mä näkisin että moinen olis ihan tahallista ärsyttämistä. Ja saattaisin kilahtaakkin siinä vaiheessa.

Entäs jos on väsyneenä ärtynyt? Surullisena? Loukattuna? Onko se sallittua vai onko sekin lapsellista? Missäs tilanteessa on sopivaa kilahtaa jos toinen toimii tavalla jonka tietää toista ärsyttävän (eikä tälle toiminnalle ole siis mitään todellista tarvetta)? Vai saako koskaan, onko se aina lapsellista?

Aamut on mulle aivan tervaa, oon kiukkunen ja ärtyny, en halua puhua kenellekään enkä todellakaan halua että muhun kosketaan aamusin. Tarviin sen tunnin ainakin aamusin omaa rauhaa et pystyn elään itteni ja muiden kanssa.
Miten sä ymmärrät tuon tekstin? MInusta tuo on juurikin se, että ap räjähtää naamalle jos vaikka vähän erehtyy koskemaan, tai kysymään jotakin