P
Pääpyörällä
Vieras
Mitä mieltä olette, onnistuukohan uusperhe-elämä tällaisella taustalla? Olemme tunteneet miehen kanssa yli 15 vuotta ja seurustelimme viisi vuotta sitten vuoden verran. Suhteemme kariutui siihen, että mies olisi halunnut lapsia, mutta minä en. Minulla nimittäin on yksi lapsi toisen miehen kanssa ja hänet olen saanut aivan yksin hoitaa. En siis uskaltanut ottaa riskiä, että mies haluaa taas lasta ja sitten vastuu lapsesta jääkin yksi minulle.
Tänä kesänä välimme kuitenki ovat taas lämmenneet ja olimme alkukesästä sängyssä. Tämän jälkeen mies kertoi alkaneensa ajatella, voisiko hän sittenkin luopua lapsihaaveistaan, kun minä olen hänelle kuitenkin niin tärkeä.
Samaan aikaan minä olen miettinyt, että uusi vauva olisi oikeastaan aika ihana asia. Sanoin hänelle siis, että haluaisin kyllä lapsen. Yllättäen hän alkoikin sitten miettiä, onko hänestä sittenkään perhe-elämään, kun hän on niin hyvin viihtynyt poikamiehenä ja kun minun mukana tulisi valmis perhe eli alakouluikäinen lapsi ja koira. (Lapsi, jonka hän on tuntenut koko lapsen elämän ja joka on ollut hänelle tärkeä.)
Niinpä hän viikko sitten minun kysyessäni asiaa sanoi, että meidän on parempi olla vain kavereita. Sanoin, etten pysty enää siihen ja katkaisin välimme. Hän oli erittäin pettynyt, sillä hän sanoi, ettei hän haluaisi menettää parasta ystäväänsä. Sanoin, että valitettavasti en pysty enää tämän jälkeen olemaan hänen ystävänsä. Asiaa yön yli mietittyään hän ilmoitti, että hän haluaa sittenkin olla kanssani. Niinpä vietimme ihanat kolme päivää yhdessä (lapsi mummolassa, joten saimme keskittyä toisiimme). Sitten hän lähti etukäteen varatulle matkalle ja sieltä hän ei ole oma-aloitteisesti pitänyt minuun yhteyttä. Vastaa kyllä, jos minä lähetän viestin.
Mitä arvelette, onko hän nyt kuitenkin säikähtänyt perhe-elämää? Vai kannattaisiko minun tehdä heti loppu tästä, sillä onhan se nyt kamalaa, jos hänelle on ongelma minun ihana lapseni. Mitä mieltä olette?
Tänä kesänä välimme kuitenki ovat taas lämmenneet ja olimme alkukesästä sängyssä. Tämän jälkeen mies kertoi alkaneensa ajatella, voisiko hän sittenkin luopua lapsihaaveistaan, kun minä olen hänelle kuitenkin niin tärkeä.
Samaan aikaan minä olen miettinyt, että uusi vauva olisi oikeastaan aika ihana asia. Sanoin hänelle siis, että haluaisin kyllä lapsen. Yllättäen hän alkoikin sitten miettiä, onko hänestä sittenkään perhe-elämään, kun hän on niin hyvin viihtynyt poikamiehenä ja kun minun mukana tulisi valmis perhe eli alakouluikäinen lapsi ja koira. (Lapsi, jonka hän on tuntenut koko lapsen elämän ja joka on ollut hänelle tärkeä.)
Niinpä hän viikko sitten minun kysyessäni asiaa sanoi, että meidän on parempi olla vain kavereita. Sanoin, etten pysty enää siihen ja katkaisin välimme. Hän oli erittäin pettynyt, sillä hän sanoi, ettei hän haluaisi menettää parasta ystäväänsä. Sanoin, että valitettavasti en pysty enää tämän jälkeen olemaan hänen ystävänsä. Asiaa yön yli mietittyään hän ilmoitti, että hän haluaa sittenkin olla kanssani. Niinpä vietimme ihanat kolme päivää yhdessä (lapsi mummolassa, joten saimme keskittyä toisiimme). Sitten hän lähti etukäteen varatulle matkalle ja sieltä hän ei ole oma-aloitteisesti pitänyt minuun yhteyttä. Vastaa kyllä, jos minä lähetän viestin.
Mitä arvelette, onko hän nyt kuitenkin säikähtänyt perhe-elämää? Vai kannattaisiko minun tehdä heti loppu tästä, sillä onhan se nyt kamalaa, jos hänelle on ongelma minun ihana lapseni. Mitä mieltä olette?
