voiko olla oieasti onnellinen?

[mietinpä vaan syvällisiä]

Mitäs mieltä olette, voiko olla oikeasti onnellinen jos riidellessä sanoo toiselle kauheita asioita? Haukkuu ja mollaa, sanoo semmoisia joiden tietää varmasti loukkaavan toista. Toinen ei ikinä sano pahasti.

Riidan jälkeen ei anteeksi pyydellä. Pahasti sanotut vaan kääntyy puheissa toisin päin. esim. vihaa sydämen pohjasta->rakastaa yli kaiken.

Riidattomana aikana haukkujakin on tyytyväinen elämäänsä. Ja ainakin luulee toisenkin olevan.

Mitä tää oikeesti on? Haukkujan huonoa itsetuntoa, rajojen hakua vai mitä?

 

[v]

Mielestäni ehkä vain temperamenttieroja ja siis aivan normaalia.

 

[Jaska-]

Ihmiset lyö sillä millä pystyy .

 

[Kärppänä heinälatoon]

Tiedän, että riidellessä voi oikeasti päästää sammakoita suustaan (joita itsekin katuu jo samalla hetkellä, kun ne sanoo ja joita ei oikeasti tarkoita. ....muuta kuin satuttamaan toista just sillä hetkellä, kun se jostain syystä tuntuu niin hiton tärkeeltä... :snotty: ).

 

[hävettää]

Mä teen tota. Tarkoituksella satutan, enkä todellakaan ole sitä mieltä oikeasti. Mun puolustus on huono itsetunto ja usko siitä, että täytyy koetella koska toinen lähtee ettei sitten tulisi pettymystä. Juu, huono syy...

Mutta minä olen onnellinen. Voiko meidän suhde hyvin ukonkin mielestä, toivon niin.