itkuinen
että sitä sairastaa loppuelämän?
Jos siitä kuitenkin paranee niin millä tavalla se parantuminen todetaan?
Jos siitä kuitenkin paranee niin millä tavalla se parantuminen todetaan?
sh
En tiedä ketään joka olisi syvästä masennuksen kierteestä koskaan lopullisesti parantunut. Sen sijaan väliaikainen lievä/ keskivaikea masennus on tavallista.
vieras
Kuulostaapa toivottomaltaAlkuperäinen kirjoittaja sh:
Itse olen käynyt vakavan masennuksen läpi ja olen toipumassa. Totta kai se riski sairastumiseen on aina olemassa, mutta minä olen siitä suosta noussut. On kyllä myös näitä, jotka eivät pääse pohjalta ylös ja sitten niitä jotka eivät enää edes halua sieltä ylös...
vieras
Ei masennuslääkkeet ole ainoa keino parantua! Ei ainakaan pitäisi olla.Alkuperäinen kirjoittaja itsemurhien maa:
mulla mielentila nousee ja laskee yllättäen.välillä elän täysin rinnoin onnellisesti ja sitten jollain sekunnilla saatan täysin romahtaa ilman syytä.luultavast elän tän kanssa loppuikäni...mutta kaikille nämä kokemukset ja olotilat on niin yksilöllisiä,jotkut paranaa jotkut ei,mutta oppivat elämään sen kanssa.
vieras
No, mulla alkoi siitä kun aloitin lääkityksen mutta apuna on ollut monet muut keinot. Myös oma asenne ja halu parantua, sitten kun jaksoin sen eteen töitä tehdä.Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Kisu
Omalta kohdaltani olen huomannut sen, että vuosien masennuksen jälkeen (en käyttänyt masennuslääkkeitä) ei kroppa jotenkin tunnu enää entisenlaiselta. Käytännössä tarkoittaa sitä, että vaikka en olekaan enää masentunut, niin silti olen itkuherkkä, en ole enää niin energinen kuin ennen enkä välillä jaksa tehdä helppojakaan hommia. Kyllä se jälkensä varmaan aina jättää.
Mulla lääkkeet vaan pahensi oloa, sitten yks päivä havahduin ja huomasin laihtuneeni monen monituista kiloa enkä muistanut milloin olisin viimeksi oikeasti syönyt. Tajusin sentään, että nyt on huonosti asiat kun tuijotin päivästä toiseen neljän seinän sisällä seinää ja sen sellaista. Kirjoitin paperille ylös "lääkkeet tekee pahaa" ja kaadoin ne pönttöön. Siihen loppui terapiat ja kaikki ja mä asennoiduin täysillä siihen, että nostan itseni ylös kun ei muutkaan sitä mun puolesta tee. Tein sen musiikin, kynän ja paperin avullaAlkuperäinen kirjoittaja vieras:
vieras
En nyt mitenkään halua vähätellä kokemuksiasi mutta itse en olisi todellakaan selvinnyt _vaikeasta_ masennuksesta ilman sitä kaikkea apua mitä olen saanut, mm. lääkitys joka kylläkin kohta lopetetaan.Alkuperäinen kirjoittaja cothis:Mulla lääkkeet vaan pahensi oloa, sitten yks päivä havahduin ja huomasin laihtuneeni monen monituista kiloa enkä muistanut milloin olisin viimeksi oikeasti syönyt. Tajusin sentään, että nyt on huonosti asiat kun tuijotin päivästä toiseen neljän seinän sisällä seinää ja sen sellaista. Kirjoitin paperille ylös "lääkkeet tekee pahaa" ja kaadoin ne pönttöön. Siihen loppui terapiat ja kaikki ja mä asennoiduin täysillä siihen, että nostan itseni ylös kun ei muutkaan sitä mun puolesta tee. Tein sen musiikin, kynän ja paperin avullaAlkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oli mullakin apuni, mutta ei lääkkeiden eikä lääkäreiden muodossa. Tietty mä sain istunnoistani pohjan jolta alkaa rakentaa itse, mutta mulla tuli vaan pakkorako. Mä halusin niin kauan vaan kuihtua pois, mutta kukaan ei auttanut mua. Tai en kokenut saavani oikeanlaista apua, mun traumojani vähäteltiin. Usko meni lääkkeisiin ja psykiatreihin sun muihin, mutta.. en mä osaa sanoa, mä tarrauduin epätoivoisesti siihen ajatukseen että mua tarvitaan täällä ja mun pitää saada itseni kuntoon että voin auttaa ja olla tukena kaikille mulle tärkeille ihmisille. Se oli pitkä prosessi, joka jatkuu edelleen niinä ajoittaisina kausina. Kaikki on mahdollista.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oireet vaivaa
Pakko-oireisiin käytetään myös masennuslääkeitä, onko jollekkin auttanut? Onko pakko-oireet hävinneet? Kokeilin 15v sitten pakko-oireisiin vuosia lääkkeitä, eivät auttaneet ja kärsin oireista vieläkin.