Voiko mitään tehdä..? Veljellä ja hänen puolisollaan on omituiset välit

En jaksanut lukea muiden vastauksia mutta uskoisin että on tuolla lailla saanut omilta vanhemmiltaan kaiken läpi ja sen takia harrastaa tuollaista. Veljesi pitäisi sanoa hänelle että ei tule saamaan mitään läpi tuollaisella touhulla.

 

Ylläri: tässäkin ketjussa syytetään miestä, vaikka naisella ihan selvästi on jonkin sortin persoonallisuushäiriö.

 

Viestistäsi ei käynyt ilmi, kuka kärsii mököttämisestä, veljesi vai sinä? Ihmisillä on erilaisia tapoja toimia riidellessä/loukkaantuessa jne, veljesi vaimolla se tapa on mököttäminen. Niin on monella muullakin. Oletan, että on vaikea oppia riitelemään millään muulla tavalla... jos veljesi esimerkiksi riitelee huutamalla, se voi taas vastaavasti olla vaimolle hankala asia kohdata. Sinä et käsittääkseni voi tähän asiaan mitenkään puuttua, eikä se sinulle kuulukaan.

Tuota raskausasiaa en ihan käsittänyt, oliko vaimo siis suuttunut jostain ja siksi ei tullut käymään puoleen vuoteen vai mitä? Minä olen kahdessa raskaudessa ollut niin huonovointinen pitkään, että minullakin kaikki yhteydenpito on totisesti jäänyt minimiin. Ehkä hänen käsityksensä ylipäätään yhteydenpidon tiheydestä on erilainen kuin sinun perheessäsi, eihän siinäkään mitään pahaa ole.

Vastaan vielä tähän... En ole kuullut veljeni korottavan ääntään, mutta tuskin läheinenkään sisko voi sanoa, että tietäisi miten toinen riitelee aikuisena. Koen vain olevani luonteeltani paljon veljeni kaltainen. Hän on tosi herkkä. Lapsena hän itkikin paljon. Nuorena hän alkoi harrastaa urheilua ja moottorikelkkailua ja hän oli suosittu ystävä ja mukava veli. Meillä jatkui hyvät välit ja tottakai minua harmittaa, jos nykyään emme voi tavata kuin hyvin harvoin.

Raskausasiasta mainitsin, koska se muutti veljen tyttöystävää tosi paljon. Usein se on kaikkein onnellisin asia, mutta veljen tyttöystävällä alkoi olla jo alkuraskaudessa paineita siitä, onko lapsi poika. Hänen äidillään on monta tyttöä ja olenkin kuullut tämän tyttöystävän äidin sanovan, että hän odottaa tosi kovasti poikaa lapsenlapseksi. Meidän puolen suvussa odotettiin mielenkiinnolla heidän lapsensa syntymää. Taisin mainita silloin jotain siitä, että ei ole mitään väliä kumpaako sukupuolta tuleva lapsi on. Äitini kertoi veljen tyttöystävän alkuraskaudessa jossain vaiheessa sanoneen, että "hän ei anna kenenkään muun hoitaa lastaan, ei miehensäkään" Se oli kyllä tosi outo lausahdus. Luulen, että veljen tyttöystävällä saattaa olla jopa mielenterveysongelmia. En tiedä mistä se loukkaantuminen sitten loppujen lopuksi tuli, mutta raskausaikana emme välillä tienneet ollenkaan mitä heille kuuluu. Ennen lapsen syntymää veljen tyttöystävä kuitenkin purjehti iloisena mummolaan ja alkoi helskyttäen puhua odotuksestaan ja oli kuin puolen vuoden hiljaisuutta ei olisi ollut olemassakaan.

 

Sen verran tuohon raskausasiaan vielä pakko palata, että ei se raskaana oleminen todellakaan ole kaikille mikään elämän onnellisin aika. Minulle ei ainakaan, vaikka minulla ei ole mielenterveysongelmia (!) ja lapset ovat olleet erittäin toivottuja. Ja varsinkin esikoistaan odottavalla saattaa hyvin olla riittävästi "murheita" totutellessaan uuteen tilaan, pelkoja siitä, onko riittävän hyvä äiti. On myös ihan tyypillistä, että halutaan hoitaa pieni vauva itse, joskus tosiaan jopa heikkona hetkenä jätetään isä pois (vaikkei tämä käytännössä toteutuisikaan).

Voihan olla, että veljesi vaimo on kokenut (syyttä tai syystä), että te asetatte liikaa paineita hänen raskaudelleen, eikä siksi ole halunnut pitää niin paljon yhteyttä. Vaimon oma äiti sukupuolitoiveineen on näin jo ehkä tehnyt.

Minusta kuulostaa siltä, että vaimo on erilainen kuin sinä, ja sikäli ehkä erilainen vaimo, kuin mitä sinä olisit veljellesi ajatellut. On hyvä kuitenkin muistaa, että veljesi valitsee puolison itse itselleen. Mikään mitä tässä olet sanonut, ei viittaa siihen, että veljesi on onneton, olet jopa sanonut, ettet tiedä mitä veljesi tilanteesta ajattelee.

 

Viestistäsi ei käynyt ilmi, kuka kärsii mököttämisestä, veljesi vai sinä? Ihmisillä on erilaisia tapoja toimia riidellessä/loukkaantuessa jne, veljesi vaimolla se tapa on mököttäminen. Niin on monella muullakin. Oletan, että on vaikea oppia riitelemään millään muulla tavalla... jos veljesi esimerkiksi riitelee huutamalla, se voi taas vastaavasti olla vaimolle hankala asia kohdata. Sinä et käsittääkseni voi tähän asiaan mitenkään puuttua, eikä se sinulle kuulukaan.

Tuota raskausasiaa en ihan käsittänyt, oliko vaimo siis suuttunut jostain ja siksi ei tullut käymään puoleen vuoteen vai mitä? Minä olen kahdessa raskaudessa ollut niin huonovointinen pitkään, että minullakin kaikki yhteydenpito on totisesti jäänyt minimiin. Ehkä hänen käsityksensä ylipäätään yhteydenpidon tiheydestä on erilainen kuin sinun perheessäsi, eihän siinäkään mitään pahaa ole.

Vastaan vielä tähän... En ole kuullut veljeni korottavan ääntään, mutta tuskin läheinenkään sisko voi sanoa, että tietäisi miten toinen riitelee aikuisena. Koen vain olevani luonteeltani paljon veljeni kaltainen. Hän on tosi herkkä. Lapsena hän itkikin paljon. Nuorena hän alkoi harrastaa urheilua ja moottorikelkkailua ja hän oli suosittu ystävä ja mukava veli. Meillä jatkui hyvät välit ja tottakai minua harmittaa, jos nykyään emme voi tavata kuin hyvin harvoin.

Raskausasiasta mainitsin, koska se muutti veljen tyttöystävää tosi paljon. Usein se on kaikkein onnellisin asia, mutta veljen tyttöystävällä alkoi olla jo alkuraskaudessa paineita siitä, onko lapsi poika. Hänen äidillään on monta tyttöä ja olenkin kuullut tämän tyttöystävän äidin sanovan, että hän odottaa tosi kovasti poikaa lapsenlapseksi. Meidän puolen suvussa odotettiin mielenkiinnolla heidän lapsensa syntymää. Taisin mainita silloin jotain siitä, että ei ole mitään väliä kumpaako sukupuolta tuleva lapsi on. Äitini kertoi veljen tyttöystävän alkuraskaudessa jossain vaiheessa sanoneen, että "hän ei anna kenenkään muun hoitaa lastaan, ei miehensäkään" Se oli kyllä tosi outo lausahdus. Luulen, että veljen tyttöystävällä saattaa olla jopa mielenterveysongelmia. En tiedä mistä se loukkaantuminen sitten loppujen lopuksi tuli, mutta raskausaikana emme välillä tienneet ollenkaan mitä heille kuuluu. Ennen lapsen syntymää veljen tyttöystävä kuitenkin purjehti iloisena mummolaan ja alkoi helskyttäen puhua odotuksestaan ja oli kuin puolen vuoden hiljaisuutta ei olisi ollut olemassakaan.

Anteeksi nyt, mutta kamalaa ruotimista toisen asioilla. Ihmiset muuttuvat iän myötä ja kyllä veljesi on itse selvittävä ongelmistaan, jos hänellä sellaisia edes on! Älyttömintä mitä tiedän, on kertoilla toisten sanomisia, juoruilla sillä niissä on aina kertojan väritystä mukana.
Mieti miltä tuntuu vaimosta, jonka jokainen sana kontrolloidaan, ensin anopin, sitten sinun toimesta.
Aika paha arvioida toinen mielenterveysongelmaiseksi, ei ihme ettei teihin olla yhteydessä, kun asenteenne on valmiiksi tuollainen.
Haluaako veljesi, että sinä luokittelet hänen lastensa äidin mt-potilaaksi?

Ja mielestäni et ole hyvä edes tätinä, omasta asenteestasi se on kiinni ja sulla on aika negatiivinen asenne. Ja lapset kyllä vaistoavat sen.
Tiedättekö te oikeasti mitään totuuksia veljesi perhe-elämästä via onko kaikki vaan näitä se sanoi, se teki... kuulopuheita??

 

Taitaa vaimo olla aika nuori vielä?

 

Taitaa vaimo olla aika nuori vielä?

Minusta kuulostaa siltä, että ketjun ap on aika nuori, eikä ehkä siksi ole vielä ihan ymmärtänyt, että ihmiset ovat erilaisia. Ei tuo vaimo miltään hirviöltä kuulosta, vielä vähemmän mielenterveysongelmaiselta... Ja toivottavasti vaimo tosiaan ei ole tietoinen siitä, kuinka kaikki hänen tekemisensä ja sanomisensa selvästi suvussa ruoditaan.

 

Taitaa vaimo olla aika nuori vielä?

Minusta kuulostaa siltä, että ketjun ap on aika nuori, eikä ehkä siksi ole vielä ihan ymmärtänyt, että ihmiset ovat erilaisia. Ei tuo vaimo miltään hirviöltä kuulosta, vielä vähemmän mielenterveysongelmaiselta... Ja toivottavasti vaimo tosiaan ei ole tietoinen siitä, kuinka kaikki hänen tekemisensä ja sanomisensa selvästi suvussa ruoditaan.

Samaa mieltä

 

Mä en itse koe mököttäväni, mut nyt tajusin et se siltä voi toki muista joskus vaikuttaa.
Vastailen siis sen perusteella.
Mä riidellessä miehen kanssa huudan, enkä tajua tuota et lähtee lasten kanssa kotoa mököttämään johonkin mutta en mä osaa huutaa enkä kiukutella miehen vanhemmille tai siskolle.
Jos,ja meidän tapauksessa kun, on jotain ongelmia sinne suuntaan, mä olen hiljaa, olen siis ihan kohtelias jos nähdään mutta ainoa tapa jolla voin mitenkään vaikuttaa ongelmiin on se, et ei nähdä. Kai se on jotain mököttämistä?
Mies tietää mun fiilikset tietyistä asioista joissa meidän tapa ja miehen vanhempien tapa ei vaan kohtaa ja se on yhteinen päätös et ei olla niin paljoa tekemisissä.
Sit kun ollaan olen ystävällinen ja juttelen, koska kuitenkin pidän miehen sukulaisista, kaikki heidän tekemiset ei vaan sovi meidän arvoihin ja lasten elämään niin et jatklusvasti haluttais nähdä (vertaa vaikka runsas alkoholinkäyttö kun itse ei juoda).
Luulen et ap:n tapauksessa on osittain kyse tästä, veljesi vaimoke on ystävällinen kun näätte, mut ei halua niin tiivistä yhteydenpitoa ja jos on jotain "riidan aihetta" tai kokee et puututte asioihin liikaa esim.raskauden aikana niin mielummin pitää etäisyyttä teihin kun alkaa riidellä.
Sun veli ei välttämättä ole ollenkaan onneton, moni pariskunta sopii omaan suhteeseen pelisäännöt ja ulkopuolisilla ei siihen ole sananvaltaa vaikka ne ei heitä miellyttäisi..