N
niin
Vieras
Kyllä mä ymmärrän, mitä sinä ap ajat takaa. Mutta...
Varmasti miehesi välittää sinusta ja arvostaa sinua, hän vaan saattaa kuvitella, että tiedät sen jo muutenkin. Hän ei ehkä ole huomannut sinun kaipaavan erikoishuomiota nyt toisena raskausaikanasi. Jos ensimmäinen raskaus meni sinulla niin hyvin, miehen voi olla vaikea ymmärtää tilanteen olevan nyt toinen. Useimmat miehet vaativat sitä sanallista viestintää, eli toisin sanoen heille pitää puhua asioista suoraan.
Sitä paitsi asiaan vaikuttaa myös se, millainen olet ihmisenä, kun et ole raskaana ja millainen parisuhteenne on silloin. Olen itse pohdiskellut ihan samoja ajatuksia etenkin kuopuksemme odotusajan loppuvaiheessa. Olisin toivonut myös normaalia enemmän tuollaista hierontaa ja hellittelyä. En vain sanonut sitä miehelleni ja märehdin asiaa sitten yksinäni. Jälkeen päin puhuimme asiasta mieheni kanssa ja hän oli ihan hoo moilasena. Minä kun olen normaalisti kovin itsenäinen ihminen ja sellainen, että haluan hoitaa asioita itse. Enkä juuri välitä sellaisesta hössötyksestä, ylitsepursuavasta hellittelystä ja "lässytyksestä". Jostain syystä vaan juuri tämän viimeisen raskauden loppupuolella olisin tuota kaivannut (menee omalla kohdallani kyllä täysin hormonien piikkiin
)...mieheni totesi sitten, että kun joka puolella aina toitotetaan, että raskaana olevaa naista pitää kohdella samoin kuin parisuhteessa yleensäkin on tehty...niin että mistä hän olisi voinut tietää mun haluavan ihan jotain muuta kuin normaalisti... 
Varmasti miehesi välittää sinusta ja arvostaa sinua, hän vaan saattaa kuvitella, että tiedät sen jo muutenkin. Hän ei ehkä ole huomannut sinun kaipaavan erikoishuomiota nyt toisena raskausaikanasi. Jos ensimmäinen raskaus meni sinulla niin hyvin, miehen voi olla vaikea ymmärtää tilanteen olevan nyt toinen. Useimmat miehet vaativat sitä sanallista viestintää, eli toisin sanoen heille pitää puhua asioista suoraan.
Sitä paitsi asiaan vaikuttaa myös se, millainen olet ihmisenä, kun et ole raskaana ja millainen parisuhteenne on silloin. Olen itse pohdiskellut ihan samoja ajatuksia etenkin kuopuksemme odotusajan loppuvaiheessa. Olisin toivonut myös normaalia enemmän tuollaista hierontaa ja hellittelyä. En vain sanonut sitä miehelleni ja märehdin asiaa sitten yksinäni. Jälkeen päin puhuimme asiasta mieheni kanssa ja hän oli ihan hoo moilasena. Minä kun olen normaalisti kovin itsenäinen ihminen ja sellainen, että haluan hoitaa asioita itse. Enkä juuri välitä sellaisesta hössötyksestä, ylitsepursuavasta hellittelystä ja "lässytyksestä". Jostain syystä vaan juuri tämän viimeisen raskauden loppupuolella olisin tuota kaivannut (menee omalla kohdallani kyllä täysin hormonien piikkiin
)...mieheni totesi sitten, että kun joka puolella aina toitotetaan, että raskaana olevaa naista pitää kohdella samoin kuin parisuhteessa yleensäkin on tehty...niin että mistä hän olisi voinut tietää mun haluavan ihan jotain muuta kuin normaalisti... 
